Silkkiuikkujen paluu ja yksityistreenit

Aamulla Jyväsjärven tässä päässä oli vielä jäätä, töistä tullessani kotirannassa uiskenteli sekä silkkiuikkupariskunta ja jo eilen rantasulassa pulikoinut telkkäpari. Kevät on siis tullut.

Armaksen kanssa saimme pentuvalmennusryhmässä muiden ollessa poissa yksityistunnin. Päätimme Ellin kanssa, että teemme leikki-, jakkara ja kosketusalustaharjoitukset. Pentuhampailla tuhotuista bambukalsareista solmimani vetolelu toimi hallillakin todella hyvin, jakkaralla etenimme harjoituksen seuraavaan vaiheeseen, jossa ohjaaja seisoo jakkaran vieressä ja koiran pitäisi jakkaraa takatassuilla kiertäessään pysähtyä ohjaajan viereen. Kosketusalustalla yritimme saada Armasta pysähtymään etutassu(t) alustalla jotta sitä voisi käyttää kohta ruudun opetteluun. Muutaman kerran se jo onnistuikin.

Harjoituksen jälkeen kävimme toteamassa, että Haukkuvaaran takana olevassa Jyskänvuoressa oli ollut kivat lenkkipolut ennen järkyttäviä hakkuita. Pakkoko tämän kaupungin kaikki metsät on tuhota, kysyn vaan?20160425-IMG_1128

 

Vaihdetaan pöly vihreyteen

Viikonlopun odotettu ohjelma koiran kanssa ulkoilujen lisäksi oli maantiepyöräilyn mukulakivikevätklassikko 100. Ronde van Vlaanderen. Kisaa, alkukevään vihreyttä ja kukkivia magnolioita katsoessa tuli ikävä tutuille paikoille. Alkaisipa täälläkin jo vihertää ja loppuisipa tuo karmea kevätpöly jo.

Rondessa ennakkosuosikeista Fabian Cancellaralla ja Tom Boonenilla oli mahdollisuus voittaa kisa ensimmäisenä kuskina neljännen kerran. Nopein oli kuitenkin hyvässä kevätkunnossa oleva Peter Sagan ennen pettyneeltä näyttänyttä Cancellaraa. 20160403-_DSC4001
Me kävimme ennen kisaa ulkoilemassa Metsoreitillä Majajärven ja Ampujien majan välillä. Ampumaradalta kuului sopiva määrä pauketta Armakselle äänikoulutukseksi. Vähän se ensimmäisestä paukusta käänsi päätään, sitten se keskittyi kantamaan keppejä, haistelemaan sulavia latupohjan penkkoja ja välillä ruinaamaan eväinä olleita (M&M:n irtomyynnin) kalkkunapötköjä tarjoamalla osaamiaan temppuja. Namihimon voimalla harjoittelimme lenkin aikana liikkeestä istumisia ja maahanmenoja. 20160403-_DSC400620160403-_DSC400720160403-_DSC402020160403-_DSC402220160403-_DSC4024

Armas 7 kk

Armas täytti toissapäivänä jo 7 kk. Reilun viiden kuukauden meillä asumisen aikana hauvavauvasta on kasvanut iloinen ja sporttinen nuorukainen. Kuukausimittauksen (epäviralliset) lukemat olivat 54 cm ja 20,6 kg  – Armas on jo emoaan isompi, iskään on vielä nelisen senttiä matkaa.

Torstain pentuagilityssä harjoittelimme putkea ja puomia. Putki on Armaksen mielestä mahtava, sinne pitäisi sännätä heti takaisin kun on päässyt ulos. Puomi oli  hieman epäilyttävä mutta jos otuksen metsässä osoittamasta kropanhallinnasta voi mitään päätellä, niin sekin sujunee pian reippaasti juosten. Tehtäväpisteissä teimme maan tasalla olevaa rengasta, kepin kiertämistä ja vadilla pyörimistä. Armas tykkäsi renkaastakin ja kepin kiertäminen sujui kotoa tutun kartion kierron voimalla hyvin. Kotona olemme tehneet ”jakkaratreeniä” tasapainotyynyllä – vadin ympäri Armas pyöri näppärästi ja iloisesti. Treenin yllätyspalkinto oli Anskun ilmestyminen kentälle tunnin lopussa.20160331-IMG_1103Viime päivinä olemme ulkoilleet kevään hiihtokelvottomiksi tekemillä latupohjilla Muuramenharjulla, Ristikivessä ja Kinkoriutalla. Tänään jos olisin ollut yksin autolla liikkeellä niin olisi itku tullut. Kinkoriutan vakioparkkipaikkamme ja sinne johtava soratie asutuksen päättymisen jälkeen oli hakkuutöiden jäljiltä aivan kamalaa kuravelliä. Onneksi eivät olleet tuhonneet yhtä suosikkilenkkipoluistamme. 20160402-_DSC398620160402-_DSC399120160402-_DSC399620160402-_DSC3998Lokakuun lopussa sama aussiepoika samassa lenkkipaikassa näytti tältä <3. 20151024-_DSC8969

Varo uraa!

Parin tunnin iltapyöräilyllä löysimme mukavan uuden reitin Adlisbergiltä juoksulenkeiltä tuttuun Elefantenbachiin. Laskun alkuosassa opimme, että polun sivussa kulkevaan kiviseen vesikouruun ei kannata ajaa.20150423-DSCF1302Saapa nähdä, kuinka kauan ihana vaalea vihreys säilyy puissa. Lehdet ovat kasvaneet lämpimän viikon aikana todella vauhdikkaasti.
20150423-DSCF1303 20150423-DSCF1304Norsu oli paikallaan rotkossa kuten on ollut vuodesta 1898 lähtien.
20150423-DSCF1306 20150423-DSCF1307

Koska pää räjähtää?

Huhtikuun puolivälin maanantai on Zürichin suuri kevätjuhlapäivä ja kaupungin virallinen vapaapäivä. Keskiajalta peräisin olevan juhlan nimi, Sechseläuten, Sächsilüüte paikallisella kielellä, on perua talvityöajasta kesätyöaikaan siirtymisestä kevätpäiväntasauksen aikaan. Talvella työajan määräsi valoisa aika, kesällä työpäivä päättyi Fraumünsterin kellojen soittoon kuudelta (Sächs).

Nykyisin juhla alkaa iltapäivällä keskustan läpi kulkevalla suurella paraatilla, jossa kävelee noin 5000 ihmistä (kiltalaisia vieraineen) värikkäissä asuissa, hevosia ja vankkureita. Reitin varrelle voi ostaa itselleen istumapaikan, josta on helpompi seurata paraatia, antaa kukkia siinä kulkeville tutuille ja kerätä kävelijöiden heittämiä herkkuja. Jos sohvalta seuraaminen on houkuttelevampi vaihtoehto, niin SRF lähettää paraatin suorana lähetyksenä asiantuntevan kommentoinnin kera.20150413-_DSC6957

Talven kylmien öiden hyvästely ja kevään tervetulleeksi toivottaminen huipentuu kuudelta räjähteillä täytetyn Böögg-lumiukon polttamiseen. Risukasan päällä seisovan Bööggin viralliset mitat ovat: pituus 3,40 m, paino 80 kg, vartalonympärys 2,80 m, kädenpituus 1,90 m ja päänympärys 1,80 m. Bööggin on rakentanut viimeiset 50 vuotta sama mies, joka jää nyt eläkkeelle. Uusi lumiukko on ensi vuonnakin luvassa, sillä Heinz Wahrenbergerilla on ollut seuraaja mukana rakennuspuuhassa seitsemän vuotta.

Mitä nopeammin Bööggin pää räjähtää, sitä parempi kesä on tulossa. Tänään aikaa meni 20 min 39 s, mikä ei lupaa hyvää…

20150413-_DSC7014

Väkeä oli enemmän kuin Kaivopuistossa vappuna mutta pidempi meistä sai silti otettua tuon kuvasarjan Bööggin viimeisistä hetkistä. Pään räjähdettyä kävelimme rantaa pitkin kotiin emmekä hakeneet kaupasta Bratwurstia ja palanneet odottamaan hiillosta. Makkaranpaisto Bööggin raunioilla on kuulemma ainakin jossain määrin sallittua…

Bööggistä on tietenkin tarjolla erilaisia syötäviä versioita. Leipää emme tällä kertaa testanneet mutta kaksi leivonnaista kyllä. Ensimmäinen Bööggli (siis pieni Böögg) ostettiin lauantaina Sprüngliltä ja vähän isompi, Bööggli mittel (siis keskikokoinen pieni Böögg?) tänään Hausammannilta.

boog2 20150413-_DSC7017

Schöni Oschtere!

Sää- ja kevättiedote: Satoi, koko päivän.  Sateinen ja myrskyinen viikko näyttää lähes pysäyttäneen kevän etenemisen. Parsan tarjonta oli kaupoissa huonompi ja hinta kalliimpi kuin kuin viikko sitten. Odotetaan, siis lämpimiä kelejä ja lähiparsoja.

Suklaapuputiedote: SRF:n Schoggihase-jutun mukaan Sveitsissä on pääsiäisen aikaan kaksi kertaa niin paljon suklaajänöjä kuin sveitsiläisiä, noin 16 miljoonaa kappaletta. Kappalemääräisesti eniten valmistetaan Lindtin kullanvärisiä suklaapupuja, 135 miljoonaa kappaletta, joista 6,5 miljoonaa syödään täällä. Sekä ulkonäöltään että maultaan hienoimmat jänöt löytyvät suklaakaupoista ja konditorioista, joissa käytetään laadukkaita suklaita ja käsityötä. Kaupallisia pupuja testattiin kolme vuotta sitten SRF:n testissä, tänä vuonna vuorossa olivat pienet suklaamunat.

Pääsiäisen aikaan keskivertosveitsiläinen syö 610 g suklaata. Vuodessa Schoggia kuluu noin 12 kg, suomalaisten vastaavan luvun ollessa 6-7kg. Täkäläinen määrä kuulostaa suurelta mutta ei se ainakaan zürichläisten vyötäröllä näy, ylipainoinen ihminen on kaupungissa hyvin harvinainen näky.

Caillerin (joka on kaupallisista merkeistä suosikkini) teettämän tutkimuksen mukaan suklaata syödään yleisimmin klo 21-22 sohvalla. Suosikkisuklaan tummuus ja määrä vaihtelevat kantoneittan. Iso osa maasta on maitosuklaan valta-aluetta, lännessä ranskankielisellä alueella ja eteläisessä Ticinossa pidetään enemmän tummasta suklaasta. 20150404-DSCF1230 20150404-DSCF1238Kamera pääsi jynssäykseen, joten lenkkikamera Fuji X10 pääsi sisätöihin. Irtosalama sopi kyllä pikkukameran kiinnikkeeseen, mutta laitteet eivät suostuneet yhteistyöhön.

Suklaajänöjen, pupupullien ja -keksien lisäksi sveitsiläiseen pääsiäiseen kuuluu pääsiäiskakku, Osterchüechli. Perinneleivonnaisten yleisen tavan mukaan kakun ainekset vaihtelevat perheittäin ja leipomoittain. Kananmunien ja mantelin lisäksi täytteessä käytetään mannaryynejä tai riisiä, maitoa tai kermaa ja monesti sitruunaa. Ostamassamme kirjassa oli houkutteleva resepti, jonka testaamista pitää odottaa siihen asti, että pääsen leivontavälineitteni luo. Lähileipomon kakku oli ainakin huisin hyvä, katsotaan ehdimmekö vielä testaamaan jonkin kilpailevan tuotteen.

 

Sturmböen

Alkuviikko on ollut hyvin tuulinen. Eilinen Niklas-myrsky kaatoi puita, repi läheisen kirkon katon irti, siirteli pieniä ja isompia tavaoita paikasta toiseen, joten me päätimme turvallisuussyistä siirtää illalle suunnitellun juoksulenkin tälle päivälle. Tänäänkin tuuli ajoittain kovaa ja satoi kaikkea mahdollista. Kaunis kaupunkikaan ei ole raesateessa kovin nätti, ainakaan työhuoneen ikkunasta näkyvä harmaa betonirakennus. 20150401-IMG_0751 20150401-IMG_0752Tänään ei muuten ole uutta jänöä. Edellinenkin on vielä syömättä. Uutta kuvaa kaipaavien kannattaa vilkaista kolme vuotta sitten Badenista hankittuja sympaattisia pääsiäiseläimiä.

Bärlauch – karhunlaukka

Lyhyet ajohousut, ensimmäiset valkovuokot ja raikas valkosipulin tuoksu metsässä – kevät on tullut! Metsän vihreyttäjä ja hajustaja on Bärlauch eli karhunlaukka, jota kasvaa Suomessa vain lounaisosassa maata ja Ahvenanmaalla, eikä kai niissäkään sellaisina mattoina kuin Keski-Euroopassa.20150318-DSCF1222 20150318-DSCF1223

Katselimme jo viikonloppuna, että ovatko rotkojuoksupolun metsästä pukkaavat vihreät alut karhunlaukkaa, tänään tuoksu paljasti arvauksen oikeaksi. Kuvan yksilöt tosin kasvavat eläintarhan vieressä Zürichbergin rinteessä.

Löytämäni yrttisivut kertovat, että karhunlaukka auttaa, kaikkien muiden rohdoskasvien tavoin, ties mihin vaivoihin. Sen pitäisi esimerkiksi laskea verenpainetta ja kolesterolia ja puhdistaa vatsaa, suolta ja verta… Auttaa tai ei, niin hyvää se on.

Karhunlaukkaa ei ilmeisesti kannata kuivattaa, joten kotiin kuskaaminen täytynee jättää haaveeksi. En tosin tiedä, saako puskassa käydä keräämässä lehtiä jos lupaa olla sotkematta sitä kieloon. Ihailla ja haistella kuitenkin saa ja odottaa kukkien ilmestymistä lehtien keskelle.20150318-DSCF1224