Kevätaurinko

Latupohjat vapautuvat lumien sulaessa koirillekin. Tänään loskalenkkeiltiin Leppävedellä.

Kevään merkkejä

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs kevät on edennyt hurjaa vauhtia. Olen päässyt jo nauttimaan uimisen lisäksi hiekkakylvyistä ja tuoreen heinän rouskuttelusta. Yksi yököttävä punkkikin jo löytyi ja isäntä alotti koivuniistämisen.

Eilen avattiin maastojuoksukausi Kinkoriutalla. Tänään käytiin aamulla emännän kanssa hallilla treenaamassa puomia ja illalla koko omalla porukalla lenkillä Vesalassa.”

Kevättä etsimässä

Eilen käytiin Hanhiperän lenkillä toteamassa, että vain toisella ihmisellä oli lumi- ja vesimäärään täysin sopivat kengät. Lenkin jälkeen kävin Armaksen kanssa hallilla tokoilemassa. Ruutu pitkältä pätkältä meni mukavasti ilman kosketusalustaakin. Pitää vaan olla itse ajoissa huutamassa maahanmeno (jo ennen etureunan ylitystä). Kaukoissa teki vaihdot ekoilla käskyillä, vähän liikkui eteenpäin. Hyppynouto sujui kivasti. Seuraamisessa edistää korkeassa vireessä, sitä pitäisi tässä lähiaikoina yrittää korjata.

Hietasyrjän kevät(talvi)

Eilen käytiin katsastamassa Hietasyrjän kevät: lunta oli monin paikoin polveen asti mutta sulaa polkuakin löytyi paikoitellen harjanteiden päältä. Jälkitreenejä ei vielä voinut kuvitellakaan tekevänsä ja koulun kenttäkin oli luminen. Pieni tokoilusetti ruutua, kaukoja ja luoksetulon pysäytystä päästiin tekemään pihalla lenkin jälkeen. 

Silkkiuikkujen paluu ja yksityistreenit

Aamulla Jyväsjärven tässä päässä oli vielä jäätä, töistä tullessani kotirannassa uiskenteli sekä silkkiuikkupariskunta ja jo eilen rantasulassa pulikoinut telkkäpari. Kevät on siis tullut.

Armaksen kanssa saimme pentuvalmennusryhmässä muiden ollessa poissa yksityistunnin. Päätimme Ellin kanssa, että teemme leikki-, jakkara ja kosketusalustaharjoitukset. Pentuhampailla tuhotuista bambukalsareista solmimani vetolelu toimi hallillakin todella hyvin, jakkaralla etenimme harjoituksen seuraavaan vaiheeseen, jossa ohjaaja seisoo jakkaran vieressä ja koiran pitäisi jakkaraa takatassuilla kiertäessään pysähtyä ohjaajan viereen. Kosketusalustalla yritimme saada Armasta pysähtymään etutassu(t) alustalla jotta sitä voisi käyttää kohta ruudun opetteluun. Muutaman kerran se jo onnistuikin.

Harjoituksen jälkeen kävimme toteamassa, että Haukkuvaaran takana olevassa Jyskänvuoressa oli ollut kivat lenkkipolut ennen järkyttäviä hakkuita. Pakkoko tämän kaupungin kaikki metsät on tuhota, kysyn vaan?

 

Vaihdetaan pöly vihreyteen

Viikonlopun odotettu ohjelma koiran kanssa ulkoilujen lisäksi oli maantiepyöräilyn mukulakivikevätklassikko 100. Ronde van Vlaanderen. Kisaa, alkukevään vihreyttä ja kukkivia magnolioita katsoessa tuli ikävä tutuille paikoille. Alkaisipa täälläkin jo vihertää ja loppuisipa tuo karmea kevätpöly jo.

Rondessa ennakkosuosikeista Fabian Cancellaralla ja Tom Boonenilla oli mahdollisuus voittaa kisa ensimmäisenä kuskina neljännen kerran. Nopein oli kuitenkin hyvässä kevätkunnossa oleva Peter Sagan ennen pettyneeltä näyttänyttä Cancellaraa. 
Me kävimme ennen kisaa ulkoilemassa Metsoreitillä Majajärven ja Ampujien majan välillä. Ampumaradalta kuului sopiva määrä pauketta Armakselle äänikoulutukseksi. Vähän se ensimmäisestä paukusta käänsi päätään, sitten se keskittyi kantamaan keppejä, haistelemaan sulavia latupohjan penkkoja ja välillä ruinaamaan eväinä olleita (M&M:n irtomyynnin) kalkkunapötköjä tarjoamalla osaamiaan temppuja. Namihimon voimalla harjoittelimme lenkin aikana liikkeestä istumisia ja maahanmenoja. 

Armas 7 kk

Armas täytti toissapäivänä jo 7 kk. Reilun viiden kuukauden meillä asumisen aikana hauvavauvasta on kasvanut iloinen ja sporttinen nuorukainen. Kuukausimittauksen (epäviralliset) lukemat olivat 54 cm ja 20,6 kg  – Armas on jo emoaan isompi, iskään on vielä nelisen senttiä matkaa.

Torstain pentuagilityssä harjoittelimme putkea ja puomia. Putki on Armaksen mielestä mahtava, sinne pitäisi sännätä heti takaisin kun on päässyt ulos. Puomi oli  hieman epäilyttävä mutta jos otuksen metsässä osoittamasta kropanhallinnasta voi mitään päätellä, niin sekin sujunee pian reippaasti juosten. Tehtäväpisteissä teimme maan tasalla olevaa rengasta, kepin kiertämistä ja vadilla pyörimistä. Armas tykkäsi renkaastakin ja kepin kiertäminen sujui kotoa tutun kartion kierron voimalla hyvin. Kotona olemme tehneet ”jakkaratreeniä” tasapainotyynyllä – vadin ympäri Armas pyöri näppärästi ja iloisesti. Treenin yllätyspalkinto oli Anskun ilmestyminen kentälle tunnin lopussa.Viime päivinä olemme ulkoilleet kevään hiihtokelvottomiksi tekemillä latupohjilla Muuramenharjulla, Ristikivessä ja Kinkoriutalla. Tänään jos olisin ollut yksin autolla liikkeellä niin olisi itku tullut. Kinkoriutan vakioparkkipaikkamme ja sinne johtava soratie asutuksen päättymisen jälkeen oli hakkuutöiden jäljiltä aivan kamalaa kuravelliä. Onneksi eivät olleet tuhonneet yhtä suosikkilenkkipoluistamme. Lokakuun lopussa sama aussiepoika samassa lenkkipaikassa näytti tältä <3. 

Varo uraa!

Parin tunnin iltapyöräilyllä löysimme mukavan uuden reitin Adlisbergiltä juoksulenkeiltä tuttuun Elefantenbachiin. Laskun alkuosassa opimme, että polun sivussa kulkevaan kiviseen vesikouruun ei kannata ajaa.Saapa nähdä, kuinka kauan ihana vaalea vihreys säilyy puissa. Lehdet ovat kasvaneet lämpimän viikon aikana todella vauhdikkaasti.
Norsu oli paikallaan rotkossa kuten on ollut vuodesta 1898 lähtien.