Koska pää räjähtää?

Huhtikuun puolivälin maanantai on Zürichin suuri kevätjuhlapäivä ja kaupungin virallinen vapaapäivä. Keskiajalta peräisin olevan juhlan nimi, Sechseläuten, Sächsilüüte paikallisella kielellä, on perua talvityöajasta kesätyöaikaan siirtymisestä kevätpäiväntasauksen aikaan. Talvella työajan määräsi valoisa aika, kesällä työpäivä päättyi Fraumünsterin kellojen soittoon kuudelta (Sächs).

Nykyisin juhla alkaa iltapäivällä keskustan läpi kulkevalla suurella paraatilla, jossa kävelee noin 5000 ihmistä (kiltalaisia vieraineen) värikkäissä asuissa, hevosia ja vankkureita. Reitin varrelle voi ostaa itselleen istumapaikan, josta on helpompi seurata paraatia, antaa kukkia siinä kulkeville tutuille ja kerätä kävelijöiden heittämiä herkkuja. Jos sohvalta seuraaminen on houkuttelevampi vaihtoehto, niin SRF lähettää paraatin suorana lähetyksenä asiantuntevan kommentoinnin kera.20150413-_DSC6957

Talven kylmien öiden hyvästely ja kevään tervetulleeksi toivottaminen huipentuu kuudelta räjähteillä täytetyn Böögg-lumiukon polttamiseen. Risukasan päällä seisovan Bööggin viralliset mitat ovat: pituus 3,40 m, paino 80 kg, vartalonympärys 2,80 m, kädenpituus 1,90 m ja päänympärys 1,80 m. Bööggin on rakentanut viimeiset 50 vuotta sama mies, joka jää nyt eläkkeelle. Uusi lumiukko on ensi vuonnakin luvassa, sillä Heinz Wahrenbergerilla on ollut seuraaja mukana rakennuspuuhassa seitsemän vuotta.

Mitä nopeammin Bööggin pää räjähtää, sitä parempi kesä on tulossa. Tänään aikaa meni 20 min 39 s, mikä ei lupaa hyvää…

20150413-_DSC7014

Väkeä oli enemmän kuin Kaivopuistossa vappuna mutta pidempi meistä sai silti otettua tuon kuvasarjan Bööggin viimeisistä hetkistä. Pään räjähdettyä kävelimme rantaa pitkin kotiin emmekä hakeneet kaupasta Bratwurstia ja palanneet odottamaan hiillosta. Makkaranpaisto Bööggin raunioilla on kuulemma ainakin jossain määrin sallittua…

Bööggistä on tietenkin tarjolla erilaisia syötäviä versioita. Leipää emme tällä kertaa testanneet mutta kaksi leivonnaista kyllä. Ensimmäinen Bööggli (siis pieni Böögg) ostettiin lauantaina Sprüngliltä ja vähän isompi, Bööggli mittel (siis keskikokoinen pieni Böögg?) tänään Hausammannilta.

boog2 20150413-_DSC7017

Schöni Oschtere!

Sää- ja kevättiedote: Satoi, koko päivän.  Sateinen ja myrskyinen viikko näyttää lähes pysäyttäneen kevän etenemisen. Parsan tarjonta oli kaupoissa huonompi ja hinta kalliimpi kuin kuin viikko sitten. Odotetaan, siis lämpimiä kelejä ja lähiparsoja.

Suklaapuputiedote: SRF:n Schoggihase-jutun mukaan Sveitsissä on pääsiäisen aikaan kaksi kertaa niin paljon suklaajänöjä kuin sveitsiläisiä, noin 16 miljoonaa kappaletta. Kappalemääräisesti eniten valmistetaan Lindtin kullanvärisiä suklaapupuja, 135 miljoonaa kappaletta, joista 6,5 miljoonaa syödään täällä. Sekä ulkonäöltään että maultaan hienoimmat jänöt löytyvät suklaakaupoista ja konditorioista, joissa käytetään laadukkaita suklaita ja käsityötä. Kaupallisia pupuja testattiin kolme vuotta sitten SRF:n testissä, tänä vuonna vuorossa olivat pienet suklaamunat.

Pääsiäisen aikaan keskivertosveitsiläinen syö 610 g suklaata. Vuodessa Schoggia kuluu noin 12 kg, suomalaisten vastaavan luvun ollessa 6-7kg. Täkäläinen määrä kuulostaa suurelta mutta ei se ainakaan zürichläisten vyötäröllä näy, ylipainoinen ihminen on kaupungissa hyvin harvinainen näky.

Caillerin (joka on kaupallisista merkeistä suosikkini) teettämän tutkimuksen mukaan suklaata syödään yleisimmin klo 21-22 sohvalla. Suosikkisuklaan tummuus ja määrä vaihtelevat kantoneittan. Iso osa maasta on maitosuklaan valta-aluetta, lännessä ranskankielisellä alueella ja eteläisessä Ticinossa pidetään enemmän tummasta suklaasta. 20150404-DSCF1230 20150404-DSCF1238Kamera pääsi jynssäykseen, joten lenkkikamera Fuji X10 pääsi sisätöihin. Irtosalama sopi kyllä pikkukameran kiinnikkeeseen, mutta laitteet eivät suostuneet yhteistyöhön.

Suklaajänöjen, pupupullien ja -keksien lisäksi sveitsiläiseen pääsiäiseen kuuluu pääsiäiskakku, Osterchüechli. Perinneleivonnaisten yleisen tavan mukaan kakun ainekset vaihtelevat perheittäin ja leipomoittain. Kananmunien ja mantelin lisäksi täytteessä käytetään mannaryynejä tai riisiä, maitoa tai kermaa ja monesti sitruunaa. Ostamassamme kirjassa oli houkutteleva resepti, jonka testaamista pitää odottaa siihen asti, että pääsen leivontavälineitteni luo. Lähileipomon kakku oli ainakin huisin hyvä, katsotaan ehdimmekö vielä testaamaan jonkin kilpailevan tuotteen.

 

Sturmböen

Alkuviikko on ollut hyvin tuulinen. Eilinen Niklas-myrsky kaatoi puita, repi läheisen kirkon katon irti, siirteli pieniä ja isompia tavaoita paikasta toiseen, joten me päätimme turvallisuussyistä siirtää illalle suunnitellun juoksulenkin tälle päivälle. Tänäänkin tuuli ajoittain kovaa ja satoi kaikkea mahdollista. Kaunis kaupunkikaan ei ole raesateessa kovin nätti, ainakaan työhuoneen ikkunasta näkyvä harmaa betonirakennus. 20150401-IMG_0751 20150401-IMG_0752Tänään ei muuten ole uutta jänöä. Edellinenkin on vielä syömättä. Uutta kuvaa kaipaavien kannattaa vilkaista kolme vuotta sitten Badenista hankittuja sympaattisia pääsiäiseläimiä.

Bärlauch – karhunlaukka

Lyhyet ajohousut, ensimmäiset valkovuokot ja raikas valkosipulin tuoksu metsässä – kevät on tullut! Metsän vihreyttäjä ja hajustaja on Bärlauch eli karhunlaukka, jota kasvaa Suomessa vain lounaisosassa maata ja Ahvenanmaalla, eikä kai niissäkään sellaisina mattoina kuin Keski-Euroopassa.20150318-DSCF1222 20150318-DSCF1223

Katselimme jo viikonloppuna, että ovatko rotkojuoksupolun metsästä pukkaavat vihreät alut karhunlaukkaa, tänään tuoksu paljasti arvauksen oikeaksi. Kuvan yksilöt tosin kasvavat eläintarhan vieressä Zürichbergin rinteessä.

Löytämäni yrttisivut kertovat, että karhunlaukka auttaa, kaikkien muiden rohdoskasvien tavoin, ties mihin vaivoihin. Sen pitäisi esimerkiksi laskea verenpainetta ja kolesterolia ja puhdistaa vatsaa, suolta ja verta… Auttaa tai ei, niin hyvää se on.

Karhunlaukkaa ei ilmeisesti kannata kuivattaa, joten kotiin kuskaaminen täytynee jättää haaveeksi. En tosin tiedä, saako puskassa käydä keräämässä lehtiä jos lupaa olla sotkematta sitä kieloon. Ihailla ja haistella kuitenkin saa ja odottaa kukkien ilmestymistä lehtien keskelle.20150318-DSCF1224

Kevättä puussa ja maassa

Jalat anoivat eilisen juoksulenkin jälkeen vapaapäivää, joten käväisimme töiden jälkeen vain pienellä iltakävelyllä – ratikalla Engen rautatieasemalle ja sieltä pienen mutkan kautta rantaa pitkin kauppaan ja kämpille.

Paras auringonlaskun ihailupaikka on kahden ensimmäisen kuvan metsänrajassa Zürichbergin rinteellä. Jos saisin valita, niin voisin vaikka asua siellä. Toive on tosin täysin mahdoton, olisi pitänyt valita hieman rahakkaampi ala.
20150311-_DSC6559 20150311-_DSC6561 20150311-_DSC6562 20150311-_DSC6569Magnolian kukkien innokkaan odottajan toive sen sijaan toteutunee lähiviikkojen aikana. Niitä odottaessa voi ihastella krookuksia.20150311-_DSC6563 20150311-_DSC6564 20150311-_DSC6568

Krookusten kuvaajaa ei huvittanut sotkea polviaan kosteassa nurmikossa…kuva

Joutsenten ja sorsien iltapala Bellevuen rannassa.20150311-_DSC6570

Västäräkistä vähäsen

En ole ihan varma, onko monia muitakin kiusannut kevätflunssapöpö hyökännyt kurkkuuni, joten lenkille menemisen sijaan käväisimme kameroiden kanssa Soidenlammella katsomassa ja kuuntelemassa korppeja, lokkeja, telkkiä ja västäräkkejä. Närhikin näyttäytyi takaisin autolle kävellessä ja ties mitkä pikkulinnut laulelivat pusikossa.20140504-_DSC4116 20140504-_DSC4119 20140504-_DSC4120 20140504-_DSC4122 20140504-_DSC4124 20140504-_DSC4125 20140504-_DSC4127 20140504-_DSC4135 20140504-_DSC4136 20140504-_DSC4143 20140504-_DSC4145 20140504-_DSC4150

Aamupäivän nettietsintä kertoi, että eilen juoksulenkillä Muuratjärven rannassa tunnistusta vaikeuttavassa valossa näkemämme ja erityisesti kuulemamme linnut olivat härkälintuja kuten olimme arvelleetkin. Vaikuttavaa ääntelyä. Uusi laji on aina kiva!

Maksaa ja maissipuuroa

Hopealusikka, Il cucchiaio d’argento, italialaisten Kotiruoka-kirja, on ehtymätön hyvien reseptien lähde. Pidän kovasti siitä, että saman pääraaka-aineen reseptit ovat peräkkäin, jolloin niitä on helppo vertailla. Päädyimme tänään kirjan seitsemänteen maksareseptiin, jossa jauhotetut maksaviipaleet kypsytetään ruskistamisen jälkeen punaviinissä. Ohjeen suosituslisäke oli paistettu polenta, me teimme pikaista, paistamatonta polentaa. Hieno ja maukas yhdistelmä, päätyi suosikkilistalle.20140503-_DSC4114

Maksaa punaviinissä

  • noin 700 g (ylämaankarjasonnin) maksaa
  • ruis(- tai vehnä)jauhoja
  • voita paistamiseen
  • 1 3/4 dl punaviiniä

Siisti maksa ja leikkaa se (noin 1,5 cm paksuisiksi) viipaleiksi. Jauhota viipaleet kevyesti. Kuumenna voi pannulla ja paista viipaleita 2 min kummaltakin puolelta. Lisää 1 rkl kiehuvaa vettä ja viini. Lisää lämpöä ja kypsennä maksoja viinissä noin 5 min. Käännä maksojen kylkeä kerran tai kaksi kypsymisen aikana. Ripsauta maksojen päälle suolaa ja mustapippuria.

Lisäkekurkkusalaatin kehitin ihan itse, tykkäsin siitäkin kovasti.

Kurkkusalaatti

  • 1 keskikokoinen kurkku
  • vähän raastettua tuoretta inkivääriä (< 1/8 tl)
  • 1/4-1/2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna
  • 1 rkl valkoista balsamicoa
  • 1 tl juoksevaa, aromikasta hunajaa
  • noin 10 korianterin lehteä

Kuori kurkku kuorimaveitsellä raidalliseksi. Halkaise kurkku ja poista siemenet lusikalla. Viipaloi kurkun puolikkaat. Sekoita inkivääri, sitruunankuori, balsamico ja hunaja kulhossa ja kaada kastike kurkkujen päälle. Lisää korianterit.

20140503-_DSC4104Tämä ruoka ei kyllä tyhjentänyt pakastinta yhtään mutta eihän sille voi mitään, jos liha-autolla on liian houkuttelevia tuotteita myynnissä…

Anemone nemorosa

Sinivuokkoja bongasimme viiikonloppuna Laukaan takametsistä, valkovuokkoja kasvaa pieni esiintymä naapuritalon takana olevassa rotkossa. Oli se isompi aikoinaan, mutta kaupungin järjettömän turvallistamisprojektin aikaan rotkosta kaadettiin iso osa puista, minkä seurauksena rotkon savireunamat romahtivat. Valumavahinkoa yritettiin korjata ajamalla tuhottujen puiden tilalle ties mitä kivimurskaa mutta eiväthän vuokot siirtomaassa käskemällä kasva.20140430-_DSC4089 20140430-_DSC4088

Valkovuokkomeret ovat Etelä-Suomen ilo, Anemone nemorosan esiintymät pienenevät ja harvinaistuvat pohjoiseen päin mentäessä niin, että Oulun ja Lapin lääneissä valkovuokko on rauhoitettu.

20140430-_DSC4090 20140430-_DSC4087

Kevään vihreä, erityisesti pienen pienien koivunlehtien vihreä on suosikkivärini, lupaus alkavasta kesästä ja pidemmistä maastopyörälenkeistä. Päätä ryydyttävän päivän jälkeisen iltakävelyn päätteeksi pyörähdin kameran kanssa pihalla. Kylmää ja kauniita kasvialkuja. Makrolasilla on hyvä kuvata vain kaikkea kaunista laajemmasta ympäristöstä välittämättä…

20140430-_DSC4086 20140430-_DSC4081 20140430-_DSC4083