Juoksutatit

20140829-_DSC5206

Loppusyksyn odotetuimpia ja antoisimpia ulkoiluja ovat maastojuoksulenkit, joiden yhteydessä saa sienikorin puolilleen. Tunnin lenkki tuntuu paljon kestoaan lyhyemmältä ja tossu nousee kevyesti kun katse tarkkailee juoksualustan lisäksi polun reunoja tattien toivossa ja puolivälissä lenkkiä käy tyhjentämässä saaliin autolla. Läheskään kaikille sienille kevyessä kangasrepussa ja käsissä tai pyöräilypaidan taskussa kuskaaminen ei sovellu mutta herkkutateille onneksi kyllä. Lenkkisienten putsaaminen on kotona hieman työläämpää, sillä emme ainakaan toistaiseksi ole kantaneet veistä mukana lenkillä.20140829-_DSC5202 20140829-_DSC5203 20140829-_DSC5204

Tämä taitaa olla huikein sienivuosi vuosiin. Suppiksia olemme toki löytäneet monesti niin paljon, että poimiminen on pitänyt lopettaa mutta nyt näyttää monen lajin suhteen oikein hyvältä. Herkkutatteja on paljon ja lähes kaikki ovat hyväkuntoisia, toisin kuin kymmenisen vuotta sitten jolloin matoisia tatteja oli aivan valtavasti (silloin emme tosin osanneet ottaat matoisten tattien syöntiin riittävän italialaista asennetta…).

Tänään iltalenkkitatteja löytyi kuivurillinen ja pannullinen, suurin hyväkuntoinen yksilö painoi 608 g putsattuna. Upeaa! Tattikausi jatkukoon, huomenna taas metsään.