Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille. 20200109-DSC_254920200109-DSC_2553

20200110-DSC_257720200110-DSC_257920200110-DSC_2596-220200110-DSC_260820200110-DSC_2615

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.IMG_0479IMG_6342Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

Ylläksen yllättävät kelit

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme taas keskitalven retkelle Ylläkselle. Ennen joulua alkanut flunssa köhityttää vielä reilun kolmen viikon jälkeenkin mutta ollaan kuitenkin päästy ulkoilemaan. Matkalla hieman kauhistutti, että löytyykö talvea lainkaan sillä Sieppijärvelle asti kaikki pihat ja sivutiet olivat luistinratana. Täälläkin vuodenvaihteen lämpimät kelit veivät kauniit lumikerrokset puista ja kadottivat pehmeät hanget mutta lunta on kuitenkin reilusti.

Pari ensimmäistä päivää pakkasta oli paljon ennustettua enemmän (sunnuntaina kylällä -24), eilen ja tänään on ollut nollassa ja jopa vähän lämpimän puolella. Tänään oli varsin erikoinen hiihtokeli: retkisuksien skineihin jäi usean sentin lumikerros, joka ei lähtenyt edes potkaisemalla pois. Ilman skinejä sukset luistivat kohtuullisesti ja pitivät riittävästi ylämäessä – ilman mitään voidetta siis! Hämmentävää.

Sunnuntaina käytiin Kellokkaalta lähtien Kellostapulilla. Ylhäällä oli varsin rapsakka hanki ja kova tuuli.

Maanantaina kiivettiin Kukastunturille. Pätkä sinne menevää lumikenkäreittiä näyttää olevan vahtiviettisen ukkometson reviirillä. Armas huusi pörhistelevälle linnulle karvat pystyssä, häntä tötteröllä ja närkästysilme päällä. Video jäi ottamatta kun piti yrittää suoriutua hangen kautta eteenpäin joutumatta hyökkäyksen kohteeksi.

20200106-DSC_2507

Eilen ja tänään retkihiihdettiin kelkkaurilla Kuertunturin takana olevalta mökiltä lähtien.

Lumisempia kuvia samoilta paikoilta samoista tyypeistä löytyy kolmen vuoden takaiselta pakkasreissulta täältä ja täältä.

Kukastunturilla

20150824-DSCF1450Olimme toki lukeneet Ylläksen alueen panostuksesta maastopyöräilyyn ja mutta silti yllätyimme tämän päivän ajelulla moneen kertaan iloisesti. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella saa ajaa vain pyöräilyreiteiksi merkityillä poluilla, puiston ulkopuolella ajettavaa voi etsiä karttojen avulla tai juttelemalla paikallisten kanssa. Me tutkimme paperikartan ja Ylläksen pyöräilykartan lisäksi Karttaselain-appia ja kysyimme vinkkejä hotellin Tonilta ja Ninnulta.

Päivän aluksi seurasimme uutta Ylläs-Levi-reittiä Kukastunturin huipun kautta Kotamajalle. Kukakselle nousu oli teknisesti helpohko yläosan sorastuksen ansiosta. Tunturin laen hienot maisemat näyttivät hieman erilaisilta kuin joulukuun lumikenkäretkellä.

20150824-DSCF1445 20150824-DSCF1446
Alamäki Kotamajalle oli mukavan vauhdikas eikä neljänkympin rajapyykinkään ylittänyt tätiajaja joutunut jalkautumaan kuin lopun jyrkässä juurakkokivikossa.

Kotamajalta Hangaskurun laavulle oli yhtä hieno ajaa pyörällä kuin hiihtää talvella. Hienoa pohjoisen havumetsää ja hyvää, hieman teknistä polkua. Sorastusta tällä välillä oli vain lyhyt pätkä Kotamajalta lähtiessä suon kierrossa.

20150824-DSCF1465 20150824-DSCF1466 20150824-DSCF1467Hangaskurusta poljimme Nilivaaran kautta Karilaan pyöräreittiä, joka oli hieno pätkä sekin. Sorastusta oli alun suon kierrossa ja Tähtipolun kanssa yhteisellä osalla Kesängin rinteessä. Karilasta ajoimme tietä 940 pitkin pohjoiseen ja kävimme katsomassa Elämänluukkua (vaikka tiesimme, että se on kiinni). Hieman Elämänluukun jälkeen, pohjoiseen menevän tien vasemmalla puolella Pekanjänkän takana on poroerotusaita, jolta lähtee huikean mahtava reilun kuuden kilometrin single track, jota pääsee takaisin kylälle, Helukkaan. Tuota uraa ei vanhassa paperikartassamme ollut ja Karttaselaimen merkintäkin oli vähän epämääräinen. Jalkautua piti pari kertaa märkien paikkojen ja kerran kaatuneen puun takia (ja kiroilla kerran kun kolautin polkimella sääreeni oikein kunnolla). 20150824-DSCF1470 20150824-DSCF1472Hienon hieno reissu. Ajoaikaa 3 h 10 min, matkaa 40 km ja nousua 655 m.

Jänön jäljillä Kukastunturin laella

20141231-_DSC6069

Päivän harrasteeksi valikoitui valokuvaus yhdistettynä kolmen ja puolen tunnin lumikenkäilyyn Karilan Navettagallerialta Kukastunturin laelle ja takaisin. Ison osan matkasta kuljimme virallista lumikenkäreittiä, joka ei tosin tähän aikaan vuodesta ollut vielä ollut kovin aktiivisessa käytössä, avotunturiosuuden ja sille siirtymisen seurasimme hangessa pomppineen pupun jälkiä. Kääntöpaikalla saimme ihastella 12:54 laskeneen auringon lisäksi kuuta. Kameralaukussa oli mukana muutama objekti mutta kaikki kuvat tuli otettua 105 mm makrolasilla. Jokunen lisäfoto löytyy kuvasivulta.

Hyvää, liikunnallista, maukasta ja valokuvauksellista uutta vuotta kaikille luimupupulan lukijoille!20141231-_DSC6079