Kotimäki

Yön ja päivän aikana satanut pakkaslumi houkutteli meidät avaamaan laskukauden kotimäessä  viidentoista asteen pakkasesta huolimatta. Olimme mäessä heti hissien auettua neljältä ja saimme laskea ensimmäisen tunnin lähes tyhjässä mäessä. Puolentoista tunnin aikana viime keväänä hankkimani monot alkoivat tuntua omilta ja naama riittävästi pakkasessa olleelta, joten lähdimme tyytyväisinä kahvilan kautta kotiin lämpimään suihkuun ja töihin.

Huhtikuun lunta

Koiria eiliseltä, laskijoita tältä päivältä, maisemia molemmilta.20140417-_DSC3917 20140417-_DSC3919 20140417-_DSC3982


Tunturituuli ja uusi lumi olivat muovanneet Björklidenin rinteet lähes offareiksi, ylhäällä lumi oli osassa mäistä hienon pehmeää, alhaalla jalat mukavasti väsyttävän raskasta. Aurinko paistoi lähes koko laskuajan (vaikka sitä ei kuvista huomaa…). Täällä ei laskijan tarvitse kärsiä keinolumesta – pelkkä oikea lumi on harvinaista herkkua nykyään. Hyvä päivä. Huomenna kohti kotia.20140418-_DSC3987 20140418-_DSC3996 20140418-_DSC4002 20140418-_DSC4004 20140418-_DSC4010

Oranssia, mustaa ja valkoista

Mäenlaskukauden avaus 13.4. – varsin erikoista. Björklidenin rinteet olivat loistokunnossa, lumi varsinkin ylhäällä oikein hyvää ja vähän väkeä, aamulla saimme laskea parhaissa rinteissä lähes kaksin. Härligt.

Kuvia näiltä seuduilta löytyy varastoistamme ties kuinka ja paljon, tässä muutama lisää. Maisemakuvia 300 mm lasilla, rinteenvierusoffaria ja päivän vastavalo-otos.20140413-_DSC3761 20140413-_DSC3762 20140413-_DSC3769 20140413-_DSC3793

Hissejä tunturissa

Eilen illalla lueskelemassani norjalaisessa lehdessä kirjoitettiin, että Björkliden ei oikeastaan ole hiihtokeskus – siellä ei ole kymmenittäin rinteitä, ei rinnebaareja ja ravintoloita (päähissin alla on kyllä Snöbaren ja hotellilla ravintola) eikä suuria shoppausmahdollisuuksia – vaan viisi (oikeastaan 3 1/2) hissiä tunturissa, upeat maisemat, Ruotsin toiseksi suurin korkeusero 538 m, muutama mukava rinne, paljon laskettavaa ja jopa 5 min pääsiäishissijono.20130401-_DSC9358 20130401-_DSC9359 20130401-_DSC9364 20130401-_DSC9366

Aamuaurinko ja kevyt tuuli vaihtuivat puoleen päivään mennessä huonoksi näkyvyydeksi ja kovaksi tuuleksi. Rinneolosuhteiden muututtua ankeiksi teimme pienen kipuamisharjoituksen Låktatjåkkon suuntaan. Kääntö- ja nousukarvojenirroituspaikalla oli valkoisen-tuulinen keli.20130401-_DSC9368 20130401-_DSC9367

 

 

Kadonnut kauppahalli, Kuopio ja Kalas-kahvia

Hyvin oli Tahkon rinteissä tilaa tänäänkin, ainakin aamupäivällä parituntisen ulkoilumme ajan. Kanssalaskijoiden Haglöfs-Peak Performance tiheys oli noussut ja itänaapureiden pienentynyt eilisestä. Parin päivän lomamme oli oikein onnistunut auringon ja pehmolumen puuttesta huolimatta. Hyvien laskujen ja maukkaan ruoan lisäksi sain hyväkuntoisissa ja tilavissa rinteissä kaipaamaani jyrkä(/hkö)n laskun harjoitusta.

Kotimatkalle olimme suunnitelleet ostospysähdystä Kuopion kauppahalliin ja kaupungin eteläpuolelle ilmestyneeseen sinikeltaiseen laatikkoon. Jälkimmäisestä löysimme hakemamme pikkuostokset (samassa rakennuksessa oleva jättimäinen kauppakeskus oli ihan järkyttävä paikka), edellinen meni täydellisesti pieleen. Hallin kotisivuilla julistetaan, että paikka on auki torin täydellisestä remontista huolimatta mutta kiinni se oli, ja on vappuun asti. Piipahdimme kuitenkin kahvilla viihtyisässä Kahvila Kanelissa, jossa oli oikein hyvät itse tehdyt tarjottavat ja kotimaan kahvilakahviksi täysin hyväksyttävä espresso.

Kotona (tai siis vielä paikallaan olevassa postissa) odottaneessa kahvipaketissa oli meille uuden, Lundin lähellä sijaitsevan pikkupaahtimon Sandby Kafferosterin papuja. Kalas-espresson, kekkeri-espresson, versio 2 sisältää el salvadorlaista San Raphaelia, nicaragualaista Regalo De Diosia ja Regalo Honeyta sekä etiopialaista Misty Valleyta. Papusekoitus on eri lajikkeiden erilaisten paahtojen vuoksi hauskan näköinen ja ensimmäisen kupillisen perusteella myös hyvän makuinen. Paahtajien mukaan kahvin makuprofiili on makea – hedelmäinen – eleganssi – sitrus – tasapaino – pehmeä suklaa – hunaja. Vielä kun keksisin, miten kuppiin salaman avulla kuvatessa saisi tuon häiritsevän heijastuksen pois.

Savon alpeilla

20130110-IMG_0126

Mäenlaskulomapaikan valinta on haasteellinen optimointitehtävä, kohteita on niin paljon ja eri paikoissa on hyvät ja huonot puolensa.

  • Alpit. + Isot mäet, mahtavat maisemat, ravitsevat vuoristolounaat, usein aurinkoa tammikuussakin, mahdollisuus pehmolumeen. – Kotoa pitkä matka (autolla Helsinkiin, lento Keski-Eurooppaan, kohteeseen autolla tai junalla), ruuhkariski rinteissä, keli ja lumi/jääolosuhteet voivat vaihdella valtavasti.
  • Ruotsi. + Kotimaata isommat mäet, sympaattisia hotelleja ja loistoravintoloita laskettelukeskuksissa, mysigt och härligt. – Pitkä matka sekä ajaen että laivaa apuna käyttäen, Norjasta voi tulla rajaseudun tuntureille millaista keliä tahansa, kruunun kurssi.
  • Lappi. + isommat mäet kuin kotona, hyvät murtsikkapaikat. – Matkaa on sinnekin (JKL:stä yöjuna on hölmö vaihtoehto kun ensin pitää mennä Tampereelle), aurinko???, ei koskaan kunnon lumisateita tyyliin puoli metriä päivässä, alkutalvesta voi olla vähän kylmä…
  • Japanin, USA:n ja Kanadan pehmolumipaikat………

Flunssasta toipuminen kutisti vuodenvaihteen toisen hiihtoretkemme pituutta ja suunniteltu Borgafjällin reissu vaihtui aikatauluongelmien myötä matkaksi Savoon :). Tahkolle on vain vähän yli 200 km ja hyvinhoidetuissa, leveissä ja vaihtelevissa mäissä on korkeuseroa 200 m, yhtä paljon(/vähän) kuin Rukalla, jonne on huomattavasti pidempi matka. Suurin osa itänaapureistakin on jo lähtenyt kotiin, joten mäessä oli reilusti tilaa. Minä tunnetusti tykkään tyhjistä rinteistä :).

Tahkon ravintoloista on hyvin vähän arvioita netissä, lajitoverini ruokabloggaajat eivät ole täällä ilmeisesti mäkeä laskeneet tai ainakaan ravintoloita ruotineet ;). Lounaspaikka on Pehku, sille ei vaan ole vaihtoehtoa. Gulassi on hyvää ja paikassa on mukava tunnelma vanhoine hiihtovälineineen ja heinäpaaleineen.

Molempina iltoina söimme vasta viikko sitten avatussa Ravintola Rehtissä. Hyvin laitettua, reilua ruokaa ja mukava henkilökunta. Eilen söimme blinejä, poron vasan maksaa ja omppusorbettia. Tänään nälän kadotuksesta vastasivat alkuun karitsan paahtopaisti ja savurapukeitto, pääruokana tournedos ja kuha sekä jälkkärinä panna cotta ja eilisenkertaussorbetti. Ehdottomasti suositeltava paikka mäkipäivän jälkeen.

Taivas ei tarjonnut valoa, joten laskukuvista ei tullut mitään. Iluuri sai ikuistaa muutaman tunnelmakuvan.

Luimupupulan vuosi 2012

Ensimmäiset viisi kuukautta kuluneesta vuodesta vietimme Zürichissä. Kaipuu Käkikellomaahan on iso (hintatasosta huolimatta). Alppien lumitalvi oli epätavallinen, lumiraja oli noin kilometrissä ja siitä ylöspäin lunta oli ajoittain liikaakin. Hiihtävien pyöräilijöiden kannalta olosuhteet olivat hyvät ja aloitimmekin vuoden pyöräillen.20120101-_DSC3616Tammikuussa teimme kaksi hienoa alppiretkeä, äitini kanssa Obersaxeniin ja laskevan ystävämme kanssa Nendaziin ja Disentisiin.20120103-_DSC3676 20120112-_DSC3901Ranskalaisen ystävämme kanssa laskimme mäkeä Flims-Laaxissa helmikuun pakkasissa ja maaliskuussa Obersaxenin kevätlumilla.20120217-_DSC4452 20120315-DSCF0301Maaliskuun lämpö herätti luonnon ja saimme ihailla kaupungin kukkaloistoa. Oi kuinka kauniita magnoliapuut olivatkaan.20120330-_DSC5011Huhtikuun viimeisenä, helteisenä viikonloppuna kävimme pyörien kanssa Mustassa metsässä ajamassa ja syömässä parsaa.20120428-DSCF0453Kesäkuun alussa vaihdoimme Züri-parvekenäkymän 20120524-_DSC5914kotipihaan. Kesän ja syksyn olimme kotona muutamaa pientä reissua lukuunottamatta. Kotiinpaluun iloja olivat omat keittiövälineet, matot ja kirjat sekä tietenkin espressokone myllyineen.

Loppuvuoden lomamme Ylläksellä sujui vaihtelevien kelien, ulkoilun ja flunssan parissa. Tänään mäessä näytti tältä.20121231-_DSC8598 20121231-_DSC8599

WordPressin tarjoaman vuosiraportin innoittamana kaivelin vuoden suosituimpia luimupupulaan johtaneita hakusanoja luimupupun lisäksi.

  1. kanan paloittelu: haun yleisyyden perusteella luulisi, että kokonaisilla oikeilla kanoilla olisi menekkiä jos niitä kaupasta saisi maakunnassakin.
  2. putkisukat: tuollaisia kantapäättömiä kierrevillasukkia olen taas nykertänyt. Koko sukan tekeminen 2oikein-2nurin hidastaa ainakin minun kutomisvauhtiani varmaankin kantapään väsäämistä enemmän, joten ei näiden tekeminen nopeampaa ole kuin tavallisten villasukkien. Kierresukat kuluvat hitaammin kuin tavallissukat, joten 100% villaa käytettäessä tämä on kätevä malli (sukkien parsiminen on ankeaa…)
  3. pinaattiricottapasta: suurta herkkua sekä tuoreesta että pakastepinaatista 🙂
  4. eturistiside: luimupupulasta löytyy vertaistukea polvivaivaisille…
  5. parvekepuutarha: ilo omista yrteistä ja kukkivista kaktuksista on iso. Vuosien aikana olemme yrittäneet kasvattaa lasittomalla, kaikelle säälle alttiilla parvekkeellamme kaikenlaista, kesäkurpitsa, pinaatti ja mansikka eivät olleet suuria menestyksiä

Toivotamme kaikille ystäville ja luimupupulan lukijoille hyvää uutta vuotta ja lumista talvea!