Laskiaismäkeä ja -pullia

Tämän vuoden laskiaismäki löytyi Vesalan hiekkakuopilta, joiden ympäristössä hiihtelimme reilun puolentoista tunnin lenkin. Sompasekoilua harrastettiin vain kerran lyhyesti ja alamäetkin alkavat sujua kivasti. Tässähän herää jo haave ensi kesän koko porukan maastopyörälenkeistä.20180211-DSC_287920180211-DSC_288220180211-DSC_288420180211-DSC_288620180211-DSC_2891IMG_2918IMG_2919Lenkin ja iltaruoan jälkeen avattiin laskiaispullakausi. Nami ja maiskis.20180211-DSC_2894

Laskiaismaanantain yllättämät

Laivan päivällispöytä ei ollut viime kesästä ainakaan heikentynyt, erilaisia hyvin valmistettuja kaloja ja örvelöitä oli tarjolla reilusti ja edes savukalat ja mädit eivät olleet joutuneet ylisuolauksen kohteeksi. Viime viikolla uutisissa olleen suomalaisia uhkaavaan jodinpuutoksen välttämiseksi söimme molempina iltoina reilut satsit katkiksia, joiden jodipitoisuus on suhteellisen suuri.

Laivassa vietetyssä yössä oli hyvien unien ja mannapuuroaamiaisen lisäksi sekin hyvä puoli, että saimme katsoa illalla alppihiihdon MM-kisojen viimeisen kilpailun, miesten pujottelun. Kalle Palanderin huikeat kommentit jäivät tosin kuulematta sillä hytissä näkyi Suomen kanavien sijaan ruotsalaisten telkkari. No, oli sielläkin selostuskopissa Anja Pärsson ja ulkostudiossa Pernilla Wiberg. Vaikeissa olosuhteissa lasketun kisan voitti, hieman yllättäen, loukkaantumisten jälkeen hyvän laskukunnon löytänyt suosikkini Jean Babtiste Grange. Hienoa.

Kahdeksan ja puolen sadan kilometrin päiväetappimme alkoi puoli kahdeksan aikaan ja sujui kaikin puolin sujuvasti. Autobanoojen seuralainen Stau ei hidastanut etenemistä kuin hiukan Hampurin aamuliikenteen aikaan ja tietöitäkin oli vain äärellinen määrä. Kartanluvun lisäksi kulutin aikaani räpsimällä muutaman iLuurifoton autobaanan sumuisesta ympäristöstä ja muista matkan yksityiskohdista. Pitkän tietyön jäljellä olevista kilometreistä ilmoitetaan usein surullisella naamalla ja tietyön loppumisesta iloisella ilmeellä, monesti myös kiitetään kärsivällisyydestä.

Saksalainen on kehittänyt hienon vessalipukesysteemin. Hyvin siistissä vessassa käynti maksaa 70 senttiä, josta saa 50 sentin alennuskupongin huoltoaseman ravintolaan. Asiakas ostaa kahvia, pysähtyy vähän ajan päästä uudestaan vessaan, ostaa myös kahvin jotta saa kupongin käytetyksi,… Löysimme mukavan myöhäisen lounaspaikan Rasthof Würzburg Nord, jonka gulassi- ja makkara-annokset kelpaisivat kyllä säännöllisesti pitkien automatkojen lounaiksi. Lavazza-baarin e-kahvikin oli moottoritieasteikolla varsin hyvä.

Matkalla ei koskaan tiedä, mitä ilta tuo tulleessaan. Majoituspaikan olimme valinneet tuttuun tapaan pikkukylästä, jottein tarvitse olla kovasti huolissaan suuresta tavaramäärästään. Päädyimme sijainnin, Bookingin arvoiden ja hotellin ravintolan perusteella Hotel Gasthof zum Rössleen Saksan ja Sveitsin rajamaille. Saavuttuamme pikkukylän hotellille meidät valtasi suuri hämmennys – ovi oli lukossa ja vaikka sisällä oli valo, niin kahteen ensimmäiseen ovikellonsoittoon ei vastattu. Kolmannella soitolla oven avasi mummo, joka oli ilmeisesti jätetty vastaamaan vieraista muiden viettäessä laskiaismaanantaita, Rosenmontag. Hotellihuone on hankittu saksalaisia hotellihuoneita myyvästä marketista – joten tässä on hyvät sängyt, siistiä, tilavaa ja cumulustyylinen sisustus. Kysymällä saimme kuulla, että ravintola on tänään kiinni (vaikka se on yleensä maanantait auki) mutta kylän toinen ravintola, Gasthaus Kranz, on auki. Sinne siis.

Opimme, että laskiaismaanantai on valtaisan suuri koko kylän karnevaalijuhlapäivä, jona pukeudutaan hassuihin asuihin ja nautitaan erityisiä laskiaisruokia. Ravintolan ulkoseinälläkin oleva lista oli täynnä täkäläisiä perinneherkkuja rösteineen, spätzleineen ja schitzeleineen mutta sisältä löytyneen laskiaislistan yksi pääraaka-aine oli Kutteln. Tavallinen lista ei ollut tänään voimassa, joten nälkäinen ja utelias turisti tienkin kysyy, mitä tuntematon tuote on ja omistajaherran varoittelusta huolimatta on kiinnostunut (jonkun otuksen) mahalaukusta! Ennen tilaamista saimme maistaa maukkaassa liemessä tarjottua perinnesoppaa, jossa oli jokseenkin hämmentävä rakenne (muistutti hieman sieniä ja kieltä) ja joka maistui lähinnä joulukinkulle. Ehdimme onneksi syödä ennenkuin karnevaaliväkeen kuuluva puhallinsoitinporukka ehti paikalle, minkä jälkeen livahdimme hotellihuoneeseen ja jätimme kylän väen juhlimaan.

Laskiaispullakausi kestää kaksi päivää

90 km murtsikkahiihtoa hankalissa olosuhteissa Vasaloppetissa ja alppihiihdon maailmancupia boksilta Norjassa ja Sveitsissä, välissä reipas juoksulenkki kotikulmilla – rankkaa urheilupäivää ja laskiaissunnuntaita piti tietenkin juhlistaa länsinaapurin semloilla, mantelimassatahnatäytteisillä laskiaspullilla. Suosittelen kokeilemaan tällaista versiota sen sijaan että mantelimassa laitetaan siivuina pullan väliin. 20140302-_DSC3513 20140302-_DSC3514 20140302-_DSC3515

Luimupupulan laskiaispullat:

  • Tee peruspullataikinasta isoja pyöreitä pullia (18 kpl). Laita pellin yhteen pullaan raesokeria kypsymisen tarkkailun helpottamiseksi. Kun sokeria alkaa sulaa, pullat ovat kypsiä.
  • Leikkaa jäähtyneistä pullista kansi pois.
  • Ota pohjista haarukalla pullan sisusta kulhoon, kaada sekaan loraus täysmaitoa (noin 1/2 dl neljälle pullalle) ja raastettua, hyvää mantelimassaa (noin 20 g/pulla). Sekoita täyte tasaiseksi ja laita se pullien koloihin.
  • Vatkaa kuohukerma (noin 1 1/2 dl neljään pullaan) pehmeäksi vaahdoksi ja mausta se ripauksella vaniljoitua ruokosokeria. Nosta pullan kansi päälle ja sihtaa koristeeksi tomusokeria.
  • Nautiskele pullista laskiaissunnuntaina ja -tiistaina.
  • Jokavuotiseen tapaani kerron, että mansikkahillo kuuluu sunnuntaileipä Zopfin päälle, tavallispullan sisällä se on äklömakeaa.


Maaliskuussa ne alkavat, ammattipyöräilyn kevätklassikot, kiva, kiva. Viime kaudella kovia kokenut Tom Boonen aloitti kauden hienosti voittamalla Kuurne-Brussels-Kuurnen. Viikon päästä poljetaan valkoisten sorateiden klassikko, Strade Bianche. Sitä odotellessa saa vielä tiistaina toisen laskiaispullan… tai kaksi.

Kaunotar ja Kulkuri -pasta

Laskiaismäen sijaan kävimme iltahiihtolenkillä Ladun majalla. Lumisessa metsässä oli lähes satumainen tunnelma, valottomia latujakin pystyi hiihtämään kajastavan valon ja metsän (sekä hakkuuaukon…) valkoisuuden avulla.

Ennen ladulle lähtöä pyörittelin iltaruoan lihapullat valmiiksi jääkaappiin, josta ne oli kätevä nostella tomaattisoosiin kypsymään. Kastikkeessa kypsytetyistä lihapullista tulee aina mieleen muutaman vuoden takainen pohjoiseen ajaessa kuuntelemamme Ruotsin radion joulunalusohjelma, jonne ihmiset saivat soittaa ja kysyä neuvoa joulupulmiinsa. Koska lihapullat ovat länsinaapurin juhlapöydän tärkeä osa, niin yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista oli se, miten pulleroista saadaan paistaessa pyöreitä. Varma keino on kuulema ensin keittää ja sitten paistaa lihapullat.

Kaunotar ja Kulkuri -pasta

  • 450 g hyvää jauhelihaa (meillä oli nauta-sikaa)
  • 1 salottisipuli
  • 1 kynsi valkosipulia
  • 1/4 tl suolaa
  • pari oksaa persiljaa
  • muutama lehti basilikaa
  • 2 lehteä salviaa
  • 1 tlk tomaattimurskaa (esim. Mutin polpaa)
  • 1 kynsi valkosipulia
  • ripaus suolaa
  • muutama rinkula uunissa kypsytettyjä munakoisorinkuloita
  • 220 g spaghettia

Kuori ja paloittele salotti ja valkosipulit. Silppua yrtit. Sekoita yrtit, sipulit ja suola jauhelihan kanssa tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta pulleroita.

Kuori ja paloittele tomaattikastikkeen valkosipuli ja paista sitä hetki oliiviöljyssä. Kaada tomaattimurska pannulle. Kun tomaatti on lämmennyt, niin nostele pullat pannuun. Kypsentele kannen alla noin puoli tuntia. Lisää munakoisot haudutuksen loppuvaiheessa. Nauti spaghetin ja parmesanin kanssa (vaikkapa samalta lautaselta rakkaasi kanssa elokuvahauvojen tapaan).

Luimupupulan laskiaispullista on useampi juttu menneiltä vuosilta mutta pitihän kahden päivän erikoisherkuista pari kuvaa näpsäistä.20130212-_DSC8864 20130212-_DSC8862

Rasvatiistai

Laskiaissunnuntain ja -tiistain sijaan täällä vietetään Fasnachtia, pääsiästä edeltävään paastoon loppuvaa karnevaaliaikaa. Maan suurimmat karnevaalit ovat Bernissä, Baselissa ja Luzernissa. Ainakin Luzernin juhlahumu kestää likatorstaista (Schmotzige Donnschtig) tuhkakeskiviikkoon (Äschemettwoch).

Hernekeittoa ei ole kaupoissa tullut vastaan, emmekä jaksaneet sitä itse tehdä, mutta onneksi kaupassakävijä oli löytänyt kaikkia herkkuja. Amerikkalaiset kampasimpukat lämmittelivät kuumalla pannulla voissa puolitoista minuuttia molemmin puolin. Niiden seuraksi nautimme uunissa 200 astessa paistettuja oliiviöljyttyjä kesäkurpitsia, joista oli poistettu siemenet sekä mehukasta papaijaa.

Finnenbrot, hmmm,… en kyllä ole tuollaista kotona nähnyt, mutta kyllä tumma, siemeninen ja rouheinen leipä hyvää oli.

Päivän uusi juustotuttavuus oli punertavakuorinen, mehevä Das Stanser Röteli.

Paikallisten laskiaisherkku on Fasnachtschüechli, ohuita, tomusokerilla päällystettyjä makeahkoja, rapeita läpysköjä, joista kuulema kaikki pitävät. Sisällysluettelo on hieman erikoinen: vehnäjauhoja, auringonkukkaöljyä, sokeria, kananmunaa, perunatärkkelystä, suolaa, kananmunanvalkuaispulveria, jogurttia, Kirschiä, vehnätärkkelystä, ohramallasta. Hmm,… vappuevästä… olivat nuo paljon parempia kuin tippaleivät mutta häviävät kyllä laskiaispullille sata-nolla.

Oma perinneherkku, ruotsalaisleivontakirjan versiona, vei siis voiton: