Biscuits sablés aux noisettes et amandes

Harmaan sunnuntaiaamupäivän viihdykkeeksi etsin ranskisten marmiton-reseptisivustolta apua pikkuleipäpurkin täyttämiseen. Hasselpähkinäkeksien ohjetta testanneiden ihmisten vinkkien perusteella pienensin hieman alkuperäisen ohjeen sokeri- ja jauhomääriä. Meillä ei ollut riittävästi hasselpähkinöitä, joten käytin niiden lisäksi manteleita. Sekoitin taikinan ainekset eri järjestyksessä kuin ohjeessa ja kaulitsemisen sijaan pyörittelin taikinasta kakkusia. Mukavan pähkinäisiä ja mureita näistä tuli. 

Hasselpähkinä-mantelipikkuleivät (50 kpl)

• 120 g (vaaleaa ruoko)sokeria
• 125 g voita
• 50 g hasselpähkinöitä
• 100 g manteleita
• 220 g vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1 muna

Jauha hasselpähkinät ja mantelit (mantelimyllyllä). Nypi sokeri, voi ja jauhot sekaisin. Lisää jauhetut pähkinät ja muna. Sekoita taikina tasaiseksi ja tee siitä pallo. (Jos haluat kaulia taikinan ja tehdä pikkuleipiä muotilla, niin laita taikina jääkaappiin noin puoleksi tunniksi). Tee taikinasta palloja ja litistä ne haarukalla kakkusiksi (25 kpl/pelti). Valmiiden keksien halkaisija on 4-4,5 cm.

Paista 175 asteessa 12 min.

Armas on tänään kurannut tänään monta tassupyyhettä, leikkinyt röhkivällä possulla, juossut ja etsinyt puun taakse piiloon menneitä ihmisiään Leppävedellä metsässä ja nukkunut rotan kanssa.

Paritanssipikkuleipiä ja kuivia tomaatteja

Sadepäivä = leivontapäivä. Teimme keksipurkin täytteeksi kardemumma-hasselpähkinäpikkuleipiä ja uutena lajina ruotsalaisen kahvipöydän klassikoita, osa n+3, Jitterbuggare, jotka tehdään leikkaamalla rullatusta, marengilla päällystetystä murotaikinasta viipaleita ja paistamalla ne. Vain vähän muunneltu resepti on kirjasta Vår bakbok. Netin kaivelun perusteella pikkuleipien nimi tulee 1930-luvulla Yhdysvalloissa kehitetystä paritanssista, joka oli hyvin suosittua Ruotsissa 1940-luvulla. Jahas, opin taas uutta, sekä nippelitietoa että hyvän keksireseptin.

Jitterbuggare

Murotaikina

• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl ruokosokeria
• 100 g voita
• 1 keltuainen

Marenki

• 1 valkuainen
• 3/4 dl ruokosokeria
• hyppysellinen jauhettua vaniljatankoa

Tee murotaikina: Sekoita jauhot ja sokeri kulhossa. Lisää kuutioiksi leikattu kylmä voi ja nypi taikina tasaiseksi. Lisää keltuainen tai sekoita taikina tasaiseksi. Tee taikinasta paksu suorakaide, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Tee marenki: Sekoita vanilja ja sokeri. Vaahdota valkuainen ja puolet sokerista kovaksi vaahdoksi. Kääntele joukkoon loppu sokeri.

Kauli murotaikina leivinpaperin päällä jauhoja apuna käyttäen 15 cm x 30 cm kokoiseksi levyksi. Levitä marenki levyn päälle. Jätä leveämmälle takareunalle reilu sentti marengitonta aluetta. Kääri levy rullalle kääretortun tapaan pohjalla olevaa leivinpaperia apuna käyttäen. Laita rulla jääkaappiin 1/2-1 tunniksi.

Leikkaa kylmästä rullasta vajaan sentin paksuisia kiekkoja terävällä veitsellä. Nosta kiekot pellille leivinpaperin päälle. Paista 160 asteessa noin 20 min.

Viime sunnuntain tapaan teimme kesäistä lihapataa, tällä kertaa pari tuntia haudutettuja ylämaankarjasonnin potkakiekkoja porkkanan, sipulin, varsisellerin, lehtipersiljan, valkosipulinvarren ja valkoviinin kera.

Jauhoton taikina -blogin tomaattisipsien inspiroimina jatkoimme kesäisiä kuivatuskokeiluja coctailtomaateilla. Leikkasin isoimmat tomaatit neljään osaan ja muut puoliksi ja täytin palasilla kuivurin kolme tasoa. Kuivuri puhisi parvekkeella 43-44 asteen lämmöllä noin 30 tuntia. Aikamoisia herkkupaloja niistä tuli. Ehdin napsia aika monta lihojen kypsymistä odotellessani. Kolmiviikkoinen Tour de France loppui tänään Pariisin kaupunkikierroksiin. Kokonaiskisaltaan hieman tylsä kiertoajelu tarjosi upeita maisemia ja hienoja yksilösuorituksia niin vuorilla kuin loppukireissäkin. Viimeisen kirin nopein oli neljännen voittonsa ottanut iloinen Lotto Soudal -tallin André Greipel. Kokonaiskisan voitti suurin ennakkosuosikki Skyn Chis Froome. Kisan loppumisesta huolimatta meille ei tule tekemisen puutetta, sen verran ohjelmaa on tulevalle viikolle suunnitteilla.

Mantelisimpukat

Pääkokilla oli eilen suuri houkutus tehdä ruotsalaisen joulupöydän klassikkojälkiruokaa, mantelisimpukoita (mandelmusslor) eikä minulta tarvinnut pitkään leivontalupaa pyytää. Ainoa ehto oli, että taikina pitää tehdä itse sillä välin, kun minä väsään kanelitähtiä. 

Leivontakirjakatsauksen perusteella taikinaan voi laittaa joko mantelimyllyllä jauhettua mantelia ja sokeria tai valmista, paljon mantelia sisältävää mantelimassaa. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon sillä jääkaapissa oli avattu pötkö mantelimassaa. Ohje on kirjasta Vår bakbok, pienin virityksin.

Mandelmusslor

• 200 g mantelimassaa (meillä oli Odense mandelmassa lyx )
• 4 dl vehnäjauhoja
• 160 g voita
• 1 muna

Mittaa jauhot kulhoon. Lisää raastettu mantelimassa ja paloiteltu voi. Nypi taikinan ainekset tasaiseksi. Lisää muna. Työstä taikinaa käsin kunnes siitä muodostuu pallo. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Tee taikinasta pötkö. Leikkaa pötköstä paloja ja painele ne voideltujen vuokien pohjalle ja reunoille. Meillä tästä annoksesta tuli 24 mazarinvuokaa ja kolme suurempaa pyöreää vuokaa. Paista 190 asteessa 10-15 min (uunimme on hieman hidas, paistoaika oli 15  min).

Irrota jäähtyneet kakkuset vuoista ja täytä ne hillolla tai marjoilla ja kermavaahdolla. Meillä oli mansikkahilloa, kermavaahtoa ja karpaloita. Hyviä, kuten länsinaapurin kahvipöydän klassikot yleensä.

Kamera oli joulupäivän kävelyllä lähinnä lisäpainona.

Luimupupulan koekeittiöstä, osa n+4 – aprikoosikakku

Tarkoitukseni oli täyttää useamman päivän tyhjänä ollut keksipurkki jollain helpohkosti syntyvällä tuotteella mutta en osannut valita, mitä tutuista leivonnaisista tekisin. Otin kirjahyllystä jokusen vuoden vanhan, Lisa ja Monica Eisenmanin leivontakirjan Två systrars söta, 170 frestelser från the Cookbook café, josta en ole muistaakseni tehnyt koskaan mitään houkuttelevista resepteistä huolimatta. Enkä näköjään oikeasti tehnyt tälläkään kertaa… Pudrade aprikosrutor, tomusokerissa kieritetyt aprikoosikuutiot näyttivät pehmeiltä ja herkullisilta, joten lähetin leivonta-assistentin (taas kerran) ostamaan puuttuvaa tomusokeria Siwasta.

Taikinanteko piti aloittaa ajelemalla tomusokeri, voi ja kuivatut aprikoosit monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Okei, mutta meillä ei ole monitoimikonetta, eikä mikseriäkään. Pienen mietintähetken jälkeen bamixoin kuuman veden ja Cointreaun seoksessa pehmenneet aprikoosit soseeksi ja lisäsimme ne voi-sokerivaahtoon. Aprikoosien pehmentämisestä ohjeessa ei puhuttu mitään, mutta germaaneilta tilatut itä-anatolialaiset, pienet ja täyteläiset vuoriaprikoosit ovat sen verran tiukkoja rakenteeltaan, että soseuttamisesta ei olisi tullut ilman liotusta mitään. Luomuaprikooseissa ei käytetä rikkiä, joten jo tässä vaiheessa tiesin, että kakusta ei tule kauniin keltaista kuten kirjan kuvassa. Kun sokerinkin vaihtui tomusokerista vaaleaksi ruokosokeriksi ja kakun muoto matalasta ja paloitellusta pitkulaiseksi kuivakakuksi, niin alkuperäisestä ohjeesta taisi olla jäljellä vain idea.

Aprikoosikakku

• 150 g voita
• 3 dl vaaleaa ruokosokeria
• 1 pussi (375 g) luomuaprikooseja
• 2 rkl Cointreau-likööriä
• 2 munaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

Laita aprikoosit kulhoon ja kaada päälle hieman kuumaa vettä ja Cointreau. Anna aprikoosien pehmetä hetki. Soseuta aprikoosit sauvasekoittimella. Käytä liotusvettä tarpeen mukaan jotta saat paksun soseen.

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää aprikoosisose. Lisää munat ja keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja vanilja. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun kakkuvuokaan (tai 20 x 30 cm uunivuokaan). Paista 175 asteessa noin tunti. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja koristele se tomusokerilla (tai leikkaa matala kakku kuutioiksi ja puuteroi kuutiot).

Ensimmäinen pala oli hieman hämmentävä makukokemus – kakku oli oikein hyvää mutta maku on todella täyteläinen ja mausteinen, johtuen tietenkin aromaattisista pikkuaprikooseista. Mikäli en kieltäytyisi joulujutuista tässä vaiheessa syksyä, niin voisin jopa sanoa, että tämähän sopisi j****n kahvipöytään.

Laittaisinko sokeriakin?

Olipas kaunis ja lämmin syyskuinen viikonloppu. Nautimme aurinkoisesta säästä eilen pyörälenkillä ja tänään polkujuoksemalla Keljonkankaalta Kinkomaalle ja osittain eri reittiä takaisin. Kesän välillä hankalista ja helteisistä lenkeistä kerätään satoa nyt – kympin lenkki todella raskaassa maastossa kulki kevyesti, aikaa meni tunti. Kuntoradan rankin ylämäki ei ole voimalan tulon jälkeen aivan entisensä, mutta kyllä siinä kivuttavaa riittää edelleen.

Keksipurkin pohja näkyi. Suunnitelupalaveri tuotti tälläisen ohjeen, joka päätyy vakioreseptien joukkoon. Meinasin unohtaa taikinasta sokerin, joten väänsin sen muiden ainesten joukkoon vasta lopuksi. Luulen, että unohdus viimeisteli pikkuleipien mukavan rakenteen.

Hmm… hiiren papanoitako sieltä palon sisältä tuli?

Kardemumma-hasselpähkinäkeksit (55 kpl)

• 150 g voita huoneenlämpöisenä
• 300 g vehnäjauhoja
• 2 dl vaaleaa ruokosokeria
• 3/4 tl leivinjauhetta
• 70 g hasselpähkinöitä jauhettuna
• 10 vihreää kardemumman palkoa (vajaa 1/4 tl jauhettua)
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 2 munaa

Jauha hasselpähkinät. Riko kardemumman palot, irrota siemenet ja jauha ne morttelissa. Sekoita kaikki aineet sokeria lukuunottamatta keskenään. Vaivaa sokeri taikinaan.

Pyörittele taikinasta kirsikkatomaatin kokoisia palleroita ja laita ne pellille leivinpaperin päälle (minulla on 20 palleroa/pelti). Litistä pallerot haarukalla. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Purkita jäähtyneinä tiiviiseen purkkiin.

Koekeittiössä

Harrastin iltapuhteeksi kokeellista leivontaa, jonka tuloksena maistelimme äsken hunajaisia speltti-karpalolastuja. Marjarouheilla oli meillä pitkään taipumus jäädä oleilemaan käyttämättöminä kaappiin, nykyisin sekoitamme niitä silloin tällöin iltajuomaamme, kuumaan hunajaveteen. Marenkejakin ne maustavat mukavasti, miksi siis ei myös kaura-, tai tällä kertaa spelttilastuja.

Saltå kvarnin spelttihiutaleet ovat suuren kokonsa ja irtonaisen käytöksensä ansiosta suosikkejani sekä puurossa että myslissä, kotimaisissa on yleensä enemmän hienoa materiaalia mukana. Vaihtelevampirakenteisista hiutaleista leivottaessa 1 rkl vehnäjauhoja riittänee. Nämähän ovat lähes terveyskeksejä…

Speltti-karpalolastut:

• 100 g voita
• 3 1/2-4 dl spelttihiutaleita
• 1 dl ruokosokeria
• 1/2 dl hunajaa
• 1 muna
• 1-2 rkl vehnäjauhoja
• 1 rkl karpalojauhetta
• 1/2 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja sekoita siihen hiutaleet. Vaahdota muna, sokeri ja hunaja. Lisää leivinjauhe ja jauhot. Lisää hiutale-voi-seos. Nostele nokareita pellille leivinpaperille (50 cm levyisen uunin pellillä 12 kpl, yhteensä lastuja tuli 33 kpl). Paista 175 asteessa 8-10 min kauniin värisiksi. Anna jäähtyä hetken ennen kuin irrotat lastut paperista. Purkita jäähtyneet lastut kun ne eivät enää tunnu tahmeilta.

Härligt fikabröd

Onnettoman kelin vaivaama sunnuntai on hyvä syy poiketa normaalista kolmen ruokailun rytmistä ja korvata lounas tuoreella pullalla ja kahvilla.

Olimme joku aika sitten bonganneet takuuvarmasta fikabröd-kirjasta Vår bakbokista vaniljatäytteisten pullien ohjeen, joka pääsi nyt kokeiluun. Tein pullataikinan normaalilla reseptillä ja täytteen hieman kirjan ohjetta virittäen. Osan täytepullista paistoin kaapin perältä löytyneissä kuudessa vuosikertapaperivuoassa, loput kolme olivat ilman. Täyte pysyi hyvin pullien sisällä, joten vuokia ei tarvita.

Joskus maailman kolhiessa pitää miettiä, osaako sitä tehdä mitään hyvin. Silloin pitää muistuttaa itseään siitä, että osaan minä ainakin leipoa hyvää pullaa. Sillä saa jo mielen ja masun iloiseksi. Tässä peruspullareseptini kertauksena, vaikka kyllä se arkistojen syövereistä jo löytyy. Pullassa, kuten muussakin leivonnassa ja kokkauksessa, käytämme järkevin osin luomu- ja lähiraaka-aineita, sokerina vaaleaa ruokosokeria ja lisäaineettomia jauhoja.

Pulla

• 5 dl täys- tai kevytmaitoa
• 50 g hiivaa
• 1,5 dl ruokosokeria
• 1/2-1 rkl kardemummaa
• 0,5 tl hienoa merisuolaa
• 1 muna
• noin 900 g vehnäjauhoja
• 150 g huoneenlämpöistä voita

Tekotapa on normaali pullanvalmistus: Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita keskenään muna, sokeri, suola ja kardemumma, lisää hiiva-maitoseos. Lisää noin 500 g jauhoja, sekoita puulastalla. Lisää loput jauhot vähitellen ja pehmeä voi alustamisen loppuvaiheessa. Paksuus on hyvä ja taikina valmis kun se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Anna taikinan kohota liinan alla 1/2 -1 h.

Vaniljatäyte:

• 1 1/2 dl täysmaitoa
• 1 1/2 rkl vehnäjauhoja
• 2 rkl vaniljoitua ruokosokeria (tai sokeria ja jauhettua vaniljatankoa)
• 1 muna

Sekoita maito, jauho ja sokeri kattilassa. Kuumenna sekoittaen ja keitä noin 3 min. Ota kattila liedeltä, lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna sekoittaen vielä 1/2-1 min. Laita täyte jääkaappiin jäähtymään.

Kauli puolet pullataikinasta neliön malliseksi levyksi. (Tee toisesta puoliskosta pyöreitä pullia tai korvapuusteja.) Leikkaa levy 9 neliöksi. Laita jokaisen neliön keskelle nokare vaniljatäytettä. Nipistä neliöiden reunat yhteen ja muotoile täytetyt neliöt nyyteiksi. Laita nyytit saumapinta alaspäin pellille leivinpaperin päälle (tai paperisiin isoihin viinerivuokiin).  Anna pullien kohota 15-20 min. Voitele kohonneet pullat munalla. Paista 225 asteessa noin 13 min. Voitele kypsät pullat sulatetulla voilla ja ripottele päälle sokeria.

Aika hyviä nämä kyllä olivat…

Päivän leivontavinkki: Raesokeroiduissa pullissa kätevä kypsyyden merkki on se, että sokeri alkaa sulaa.

Päivän suurin ilo oli, pullista huolimatta, naapuritalon pihapuskassa hypähdellyt mustarastasnaaras. Oi, olisipa sen herrakin täällä ja asettusivat lähistölle laulelemaan. Auttaisikohan, jos laittaisin parvekkeelle pullaa tai vaikka pakastemansikoita??

Laskiaisburgerit ja juttua jauhoista

Reima-juuren ja hapantaikinaleivontarutiinin kehityttyä uskaltauduimme tekemään puolikkaasta taikinasta sämpylöitä. Muotoilin sämpylöitä mahdollisimman vähän enkä pyörittänyt niitä kuten hiivataikinalla leivottaessa. Sämpylät kohosivat reilun tunnin ja niitä paistettiin 23 min (15 min 250 asteessa ja loppuaika 200 asteessa).

Laskiaisburgerilautasella oli vehnä-täysjyväspelttisämpylöiden ja ylämaankarjasonnipihvien lisäksi baba ganoushia, juustoa ja itse tehtyä ketsua (tomaattipyrettä, Ras el hanoutia ja punaviinietikkaa).

Leipiä valmistellessa huomasin taas, että jauhoissa ja jauhoissa on ulkonäöllisiäkin eroja vaikka pussissa olisi samat tekstit ”puolikarkeita luomuvehnäjauhoja” (ilman lisäaineita). Kaappimme vakiosisältöön kuuluvat sekä vasemman kasan Kumpusen tilan jauhot Petäjävedeltä että oikealla olevat Liperin myllyn jauhot. Edelliset sopivat hienosti leivän ja pullan leivontaan mutta esimerkiksi kaulittavia piirakkapohjia niistä ei kannata tehdä vaikean käsiteltävyyden takia. Jälkimmäiset ovat hyviä yleisvehnäjauhoja kaikkeen leivontaan ja ruoanlaittoon.

Ostamme usein pienten myllyjen jauhoja jos niitä tulee reissuilla vastaan, monet ovat hyviä, osa ei eroa tavisjauhoista mitenkään. Suuria suosikkeja ovat Vääksyn ja Tyngän myllyt, kummankaan jauhoja ei harmikseni kotikulmilta saa.