Jouluhilloa ja lumiriemua

Naamakirjassa osui pari päivää sitten silmääni ranskisten jouluhillo, jota piti ehdottomasti testata. Virittelimme reseptiä sen verran, että tyhjensimme kuivahedelmäpussit marinointikulhoon ja vähensimme sokerin ja rommin määrää. Keittämisen jälkeen emme soseuttaneet hilloa (eipä ole kyllä kuvan hillokaan soseutettu) emmekä nauttineet sitä hanhenmaksan vaan pannarin kanssa.

Confiture de Noël

• 230 g kuivattuja (pieniä luomu)viikunoita
• 90 g kuivattuja (luomu)aprikooseja
• 110 g kuivattuja (luomu)taateleita
• 70 g kuivattuja (luomu)luumuja
• 60 g (luomu) sultana-rusinoita
• 1 sitruuna
• 2 rkl rommia
• 300 g (vaaleaa isorakeista luomuruoko)sokeria
• 4 dl vettä

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Pilko kuivahedelmät. Laita kaikki aineet kulhoon, sekoita ja peitä kannella tai kelmulla. Anna mairinoitua noin vuorokausi.

Keitä sekoittaen keskilämmöllä 20 min. Purkita kuumalla vedellä tai 100 asteisessa uunissa steriloituihin purkkeihin.

Eilinen, tänne poikkeuksellisen runsas lumisade oli tehnyt Kinkoriutasta minulle ja Armakselle pehmeän ja raskaan lenkkipaikan. Poluilla ei ollut kukaan kävellyt sateen jälkeen. Illalla kävimme molemmat Dynamic Fysiossa osteopaattisessa hoidossa. Samat paikat jumissa sekä emännällä että koiralla: oikea puoli lantiosta, lapojen seutu ja niska. 

 

Lumijuoksua Leppävedellä

Armaksen päiväkirjasta: ”Olen siis ihan poikki. Ajoimme iltapäivällä Leppävedelle. Riemastuin kovasti , sillä löytyi Aija. Iso iloni kasvoi vielä isommaksi kun Aija avasi auton takaoven – Rinin, Neven ja Hildan lisäksi mukana oli juoksukaverini Keksi. Kyllä me juoksimme ja juoksimme. Kotona olen vain nukkunut, käynyt iltalenkillä, reenannut iltaruoan, nukkunut ja nukkunut.”

Lumiriemua

Jyväsjärven jää on ollut viikonlopun täynnä erilaisin menetelmin liikkuvia ulkoilijoita. Mekin kävimme aamupäivällä jäällä Armaksen, uuden narulelun ja kameran kanssa.

Ulkona peuhaamisen lisäksi sisälläkin voi leikkiä, vaikkapa oravatornin asukeilla.

Huhtikuun lunta

Koiria eiliseltä, laskijoita tältä päivältä, maisemia molemmilta.

Tunturituuli ja uusi lumi olivat muovanneet Björklidenin rinteet lähes offareiksi, ylhäällä lumi oli osassa mäistä hienon pehmeää, alhaalla jalat mukavasti väsyttävän raskasta. Aurinko paistoi lähes koko laskuajan (vaikka sitä ei kuvista huomaa…). Täällä ei laskijan tarvitse kärsiä keinolumesta – pelkkä oikea lumi on harvinaista herkkua nykyään. Hyvä päivä. Huomenna kohti kotia.

Jättikuha

Yön suureksi mainostettu lumipyry kasvatti kotiseutumme lumipeitettä jopa huikean viiden sentin verran. Vaikka kokonaislumimäärä lähes tuplaantui, niin ei 9 cm virallisella lukemalla vielä paljon hiihdetä. Grrrr….

Toimisikohan kitinäni lumivajeeseen yhtä hyvin kuin viime viikolla itkemääni kalapulaan? Tänään Sokoksen kalatiskissä makaili muutama komea, eilen Päijänteestä kalastettu kuha, joista meille kotiutui reilu 4 kg painava yksilö. Otuksen fileet painoivat yhteensä noin kaksi kiloa ja liemiainekset toisen kaksi. Ruodoista ja päistä irtosi liemen valmistamisen jälkeen yhden kalakeiton verran lihaa. Toinen file meni pakastimeen, toinen mahtui katkaisematta suurimpaan uunivuokaamme.

Tuoreen kuhan herkullisen hienoa ja hentoa makua ei kannata pilata liialla laittamisella eikä ylikypsyttämisellä, joten valmistimme kalan hyvin yksinkertaisesti: file oliiviöljyttyyn vuokaan, päälle ripsaus Noirmoutierin suolaa, pinnalle muutama haiven timjamia ja vierelle yrttipingviinijääpala. Lopuksi vuokaan kaadettiin reilu loraus eli noin 1 1/2 dl valkoviiniä. Vuoka peitettiin leivinpaperilla, jonka alla kala kypsyy osittain höyryttymällä. Kuha oli uunissa 25 min 200 asteessa ja noin 5 min jälkilämmössä. Pöydässä kalan päälle laitettiin hieman sitruunankuorta ja pieniä etikkakapriksia.

Mietin vain, olisiko paksun selkäosan kypsyys kelvannut Leif Mannerströmille?

Minipuuteria kotimäessä

Pienikin kerros uutta pakkaslunta piristää sympaattista kotimäkeä. Puolentoista tuntia mäenlaskua, marketin kautta kotiin, ruokaa ja ”iltavuoro” töitä –  lumisadepäiviä voisi olla useammin ja mieluusti sellaisina päivinä, että ehtii rinteeseen ennen kuin muut ovat laskeneet kaiken hyvän lumen pois.

Kuukausi sitten näytti siltä, että talvi ei kestä kauaa ja sukset vaihtuvat pyörään ennen pääsiäistä. Vaan eipä taida niin käydä. Toissa viikon vesikelit ja niitä seuranneet pakkaset tiivistivät lunta niin, että suojaisilla paikoilla saattavat hiihtokelit jatkua pitkälle huhtikuuhun. Saapa nähdä… tykkään sekä hiihto- että pyöräilykaudesta, pölyinen tai jäinen välitila on inhottava.

Kaamoksen kauneutta alamäessä

Mäkipäivä, upea valo, loistava lumi, vähän laskijoita, hyviä laskuja, hienot maisemat, kylmä tuuli, palelevat varpaat ja sisäkuivuudesta tai hiipivästä tilastoflunssasta ärsyyntyneet nenä ja kurkku. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta hieno talvilomapäivä.

Alpeilla on hienoa, mutta eipä näitäkään näkymiä voi ihailematta olla. Mäet ovat lyhyempiä mutta jonoja ei Ylläsjärven gondolia lukuunottamatta ollut ja hyviä rinteitä, kuten Äkäslompolon mustaa (harmaata) Superrinnettä sai laskea lähes kaksin.

Lunta ja kenkäilyä

Hienoa, pehmeää pakkaslunta, latukoneet joululomalla – lumikenkäretken päivä. Tepastelimme reilun tunnin Ladun majan maastoissa ihastellen lumisia puita.

Wordpressiin on tullut odottamani päivitys, nyt samaan juttuun saa sekä kuvagallerioita että isompia kuvia, galleriatkin ovat kivemman näköisiä kuin ennen kun kuvien koko ja asettelu vaihtelee. Kuvia pääsee katsomaan isompana klikkaamalla tai kuvasivultamme, josta löytyy myös muutama lisäfoto.