Viimeisen lomapäivän retkikohde oli reilun 15 km päässä oleva Kuokkel, jossa ihastelimme maisemia viime heinäkuussa. Seurasimme osittain kuparikaivokselle johtavaa polkua jota oli ajettu kelkoilla mutta pääosin kuljimme omia reittejä. Lumikenkäilyolosuhteet olivat oikein mainiot, aurinko paistoi ja tuuli puhalsi.
Olipa taas kaikin puolin onnistunut loma: hienoja retkiä, tuttu ja hyvä majoitus ja hurjan hyvä ruoka sekä aamupalalla että päivällisellä. Kesäretkestä tänne jo haaveilen…
Aurinkoa ja tuulta oli tänään tarjolla edellisiä päiviä enemmän. Kaikki mäet olivat hienosti näkyvissä ja olosuhteet lumikenkäilyyn oikein hyvät. Lumi ei tällä kertaa tarttunut kenkien rakenteisiin mutta koirien tassuihin edellisiä päiviä enemmän.
Tänään lumikenkäilimme kolmisen tuntia tutuissa maisemissa hotellin takapihan tunturikoivikossa. Aurinkokin pilkahteli lumisateen ja pilvien välistä. Kuten kuvista näkee, aussiekolmikolla oli kivaa.
Aamun pilven takaa kurkisteleva aurinko vaihtui lumisateeksi, joka on hyvä sää tunturikoivikossa lumikenkäilyyn. Armaksen lisäksi mukana olivat hotellikoirat Zappa (9,5 v) ja Sotis (8,5 v), joiden kanssa olemme retkeilleet kuuden täällä vietetyn pääsiäisloman aikana tuntikausia. Oli kiva huomata, että vanhat herrat muistivat meidät kahden vuoden tauon jälkeen ja suhtautuivat hyvin junioriin.
Armaksen kanssa ei vielä tänä talvena voi tehdä niin pitkiä retkiä kuin olemme täällä tavallisesti tehneet. Padduksen uhrimäen luo ja takaisin kävely polunpohjaa pitkin kesti noin 2,5 tuntia – sen mittaisia retkiä on kotonakin tehty talven aikana muutama. Hankikanto ei metsän puolella kestä kunnolla edes koiraa, joten tassujen kuntoa pitää tarkkailla ja valita reitit huolellisesti.
Tiistaina alkavan keittiörempan valmistelun lisäksi olemme viihdyttäneet ja ruokkineet ranskalaista ystäväämme, miehen kollegaa. Eilen kävimme mönkimässä lumikengillä kotimetsässä, Sippulanniemen pururadan ympäristössä,
tänään hiihdimme Ladun majalla. Minä tosin otin vapaan iltapäivän vieraan kaitsemisesta ja hiihdin yksin ensin reippaasti tunnin verran ja sitten retkeillen kapeilla laduilla ja pätkän hangessakin jotta pääsin Soidenlammen rantaan.
Ladun majan vieressä, Kolmisoppisen jäällä oli houkuttelevalta näyttävä napakelkka. Aikamoinen turvaistuin siinä näytti olevan, ei tuollaisia ennen ollut. 
Päivän harrasteeksi valikoitui valokuvaus yhdistettynä kolmen ja puolen tunnin lumikenkäilyyn Karilan Navettagallerialta Kukastunturin laelle ja takaisin. Ison osan matkasta kuljimme virallista lumikenkäreittiä, joka ei tosin tähän aikaan vuodesta ollut vielä ollut kovin aktiivisessa käytössä, avotunturiosuuden ja sille siirtymisen seurasimme hangessa pomppineen pupun jälkiä. Kääntöpaikalla saimme ihastella 12:54 laskeneen auringon lisäksi kuuta. Kameralaukussa oli mukana muutama objekti mutta kaikki kuvat tuli otettua 105 mm makrolasilla. Jokunen lisäfoto löytyy kuvasivulta.
Hyvää, liikunnallista, maukasta ja valokuvauksellista uutta vuotta kaikille luimupupulan lukijoille!
Koiria eiliseltä, laskijoita tältä päivältä, maisemia molemmilta.
Näillä seuduilla Norjan (ja meren) läheisyys tekee säästä nopeasti vaihtuvan ja vaikeasti ennustettavan. Pidemmät hissit ovat kaikissa lähikeskuksissa avotunturissa, joten tuuli pääsee niihin helposti käsiksi. Kovatuulinen päivä tarkoittaakin yleensä sitä, että hisseistä rullaavat korkeintaan Björklidenin lastenhissit. Jos tulee oikein kovaa, niin tiekin on usein suljettu tai ”jonossa-ajotilassa”. 
Ulkoilmaihmisen loma on täällä mukavampi, jos on varautunut monenlaisiin aktiviteetteihin. Meillä hiihdon kannalta huonon kelin päivän harrastus on yleensä lumikenkäretkeily läheisessä tunturikoivikossa, seurana tietenkin aina innokas australianpaimenkoirakaksikko Zappa & Sotis. Neljän tunnin möngintä väsytti koko nelikon sopivasti.
Lisää fotoja löytyy tuttuun tapaan kuvasivuilta.
