Toukokuun turilas, Maikäfer, voi olla suklaan sijaan tehty Zopf-taikinasta. 
Nautimme turilaan mansikkahillon kera osana myöhäistä lounasta juoksulenkin jälkeen. Junailimme puolen päivän aikaan Forchiin ja juoksimme sieltä pääosin tuttuja ulkoilureittejä pitkin Adlisbergille ja Zürichbergille. Torstain rankasta pyörälenkistä huolimatta juoksu kulki mukavasti ja lenkistä tuli pisin vuosikausiin: 15 km ja 1 h 30 min sisältäen kolmisen sataa nousumetriä. Eikä ole edes erityisen ryytynyt olo.
Sveitsissä vain kansallispäivä 1. elokuuta, Bundesfeiertag, on maanlaajuinen virallinen vapaapäivä. Muut juhla- ja vapaapäivät määritellään kantonitasolla. Kaikissa kantoneissa vapaita ovat kansallispäivän lisäksi 1. tammikuuta, joulupäivä ja helatorstai.
Työn päivä, Tag der Arbeit, on sunnuntain kaltainen pyhäpäivä kantoneissa Basel-Landschaft, Basel-Stadt, Jura, Neuenburg ja Zürich ja laillisesti tunnustettu työvapaapäivä ”Ruhetag” kantoneissa Schaffhausen, Thurgau jaTessin. Solothurnin ja Freiburgin kantoneissa päivä on puoliksi vapaapäivä. Aargaun kantonissa 1.5 ei ole virallinen vapaapäivä mutta käytännössä se on vain puolikas työpäivä.
Maan suurimmat juhlallisuudet järjestetään täällä Zürichissä, tänä vuonna varsin vetisissä tunnelmissa. Sadetta on ennustettu tälle päivälle 56 mm, mikä olisi talvella reilu puoli metriä lunta… Pirtti-ilma siis.
Munkit eivät täällä kuulu mietenkään erityisesti vappuun, mutta niitä on tarjolla monissa leipomoissa joka päivä. Olimme eilen leipomossa sen verran myöhään, että munkerot olivat päätyneet muiden kahvipöytään. Ostimme sitten toukokuun alkua juhlistamaan pari pientä turilasta.
Sesonkien kanssa ei saa hätäillä: pitää odottaa eurooppalaista parsaa ja paikallisia uusia perunoita ja mansikoita, laskiaispullia syödään vain laskiaisena… Yleensä maltamme odottaa mutta tänään söimme ensimmäisen toukokuun turilaisen vaikka toukokuuhun on vielä aikaa. Ruokaostoksilta tullessa, ratikkaa vaihtaessa meillä oli kolme minuuttia aikaa ja Sprünglin liike on pysäkillä. Nopeasti myymälään, pienin turilas mukaan ja sisään juuri lähdössä olevaan ratikkaan.
Tämä yksilö oli tehty suklaatryffelikonvehdista laittamalla sille mantelit siiviksi ja muotoiltu pahvi jaloiksi. Oli tryffelissä mukana jauhettua turilasta tai ei, niin koppis maistui varsin hyvältä päiväkahvin kanssa. Nyt kun siirryttiin suklaaotuksista toisiin, niin paikallinen ”YLE” eli SRF kertoo, mitä myymättä jääneille pääsiäisjänöille käy.
Iltapäivän pyöräily jäi hieman aiottua lyhyemmäksi koska taivaalta ja eturenkaasta tuli päälle jotain märkää. Vettä satoi kahden tunnin lenkin aikana parin kuuron verran ja pilvet näyttivät siltä, ettei kannata mennä kovin monen mäen taakse. Sain alkunousun aikana jotain terävää eturenkaaseeni, joka alkoi roiskia litkua pyörään, jaloille ja naamaan puolen tunnin ajon jälkeen. Reikä tukkeentui litkulla niin hyvin, että ilmaa ei tarvinnut lisätä mutta sain lisää litkupilkkuja yhdessä vauhdikkaassa laskussa. Vaikka roiskeissa on aina siivoamista sekä itsestä että pyörästä, niin on se kuitenkin pienempi vaiva kuin sisäkumin vaihtaminen vesisateessa tai hyttysparven keskellä.
Lenkin jälkeen nautimme ensimmäisistä saksalaisista parsoista herkkutattisen possuplätzlin ja baba ganoushin kanssa.
Schoggipupujen poistuttua suklaakauppojen ja konditorioiden ikkunoista tilalle tulevat toukokuun turilaat. Ensimmäiset Maikäferit ja muut suklaakovakuoriaiset näimme tänään oopperatalon ratikkapysäkillä. 
Wikipedia kertoo, että vielä jokunen vuosikymmen sitten turilaita paahdettiin, niistä tehtiin turilaissoppaa ja makeita herkkuja sokeroimalla ja kandeeraamalla. Guet. Luulen, että tälläkin kertaa tyydyn muutamaan suklaaturilaaseen enkä haikaile perinteisten nauttimistapojen perään.
Örkkejä lienee siis luvassa lähiviikkoina.
1. toukokuuta on vapaa-/pyhäpäivä vain 11 Sveitsin 26 kantonista ja niistäkin kahdessa vapaata on vain puoli päivää. Juhlapäivät ja koulujen loma-ajat vaihtelevat täällä muutenkin kantoneittain. Vapaa tai ei, niin vappupäivä on mukava aloittaa Zopftaikinasta leivotulla Maikäferillä, toukokuun turilaalla, ja Schoggibrötlillä, suklaaleipäsillä.
Kävimme ajamassa parin tunnin lenkin jo puolilta päivin, sillä iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu kovaa sadetta. Etelässä sadetutkan mukaan paljonkin vettä tuottanut sadealue taisi pysähtyä alppeihin sillä sää on pysynyt poutaisena.
Lenkin jälkeen testasimme uutta perinnetuotetta, tattari- ja durumjauhoista tehtyä Pizzoccheri-pastaa, tosin perinteestä poikkeavalla tavalla. Pizzocchelin kotiseuduilla Valtellinassa Italiassa ja Graubündenissä pastaan sekoitetaan perunoita, mangoldia tai savoijin kaalia, juustoa ja valkosipulilla, salvialla ja rosmariinilla maustettua voita. Kiinnostuneille suosittelen autenttisen tuntuista videota. Meillä mukavan viljaisen makuinen tattaripasta tarjottiin toissapäivän kookoskanan jämistä tehdyssä kastikkeessa: pannulla paistettiin kolmen pienen uuden sipulin varret ja yksi sipuli, joukkoon lisättiin yhden koipireispalan luista irrotetut lihat sekä jääkaapissa jämähtänyt kastikeköntti. Kypsä pasta sekoitettiin kuumenneen soosin joukkoon. Herkkua jämistä!
Pastan kanssa maistelimme pinot noirista tehtyä, mansikkaista Neuchâtelin kantonin roséviiniä, jota kutsutaan täällä peltopyyn silmäksi, Œil de Perdrix, samankaltaisen värin vuoksi. 
Johan tuossa oli monta uutta asiaa yhdelle päivälle!
Pääsiäispupujen poistuttua on toukokuun turilaiden (Maikäfer) aika. Ainakin saksankielisen Wikipedian mukaan turilaita syötiin vielä 1900-luvun puolivälissä paahdettuna, niistä tehtiin keittoa ja sokeroitiin sekä kandeerattiin konditorioissa. Nykyään taidetaan tyytyä suklaaörkkeihin, joita tapasin jo viime viikolla Bernissä. Tämä turilas löytyi aamulla Zopf-pussista :).
Eilen löysimme lähi-Migrosista hyvän näköisiä possunpotkakiekkoja ja paprikoita, joista valmistui mukavan mehevä pitkään haudutettu pata (joka tosin tehtiin korkeareunaisessa vakiokasarissamme). Resepti syntyi ruokaa laittaessa.
Paloittele paprikat ja chili. Litsaa ja kuori valkosipulit. Paloittele sipulit varsineen reilun kokoisiksi paloiksi. Siisti potkakiekkoja tarvittaessa. Jauhota kiekot grahamjauhoissa. Ruskista kiekot auringonkukkaöljyssä ja ota ne pois pannulta. Paista sipuleita (ei varsia), valkosipuleita, paprikoita ja chiliä hetki pannulla. Lisää potkatkiekot, sipulinvarret, suola, yrtit, viini ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kiekot melkein peittyvät. Anna muhia kannen alla ainakin puolitoista tuntia. Käännä kiekkoja kerran tai kaksi haudutuksen aikana ja valele niitä liemellä. Tarkasta suola ja lisää persilja. Tarjoa esimerkiksi couscousin kanssa.
Tähän päivään mahtui taas monenlaista keliä ja kaikenvahvuista sadealuetta rakeilla ja ilman. Iltapäivällä mahduimme juoksulenkille kahden sateen väliin ja ehdimme sopivasti takaisin seuraamaan pyöräilyklassikkoa Liège-Bastogne-Liège. Schleckin veljeksillä on vielä vauhdissa parantamista ennen Ranskan kiertoajelua.
Luimupupu ja aussiepoika Armas 