Pito-pottu vie kielen mennessään

Löysimme taannoin kirjasta BISTROT autour et avec les recettes du Paul Bert houkuttelevan kieli-perunasalaattireseptin. Bistrot Paul Bert, reseptin kotipaikka ja yksi suosikkiravintoloistamme, on autenttinen bistro Pariisin 11. kaupunginosassa. 20150816-_DSC8256

Vasikan kielen sijaan meillä oli ylämaankarjasonnin kieli, perunoina ei ollut ”rottapottuja” rattes de Touquet vaan pieniä Pito-pottuja Nyrölästä. Kielen keittoliemen ja vinaigretten aineksetkin olivat kaappien sisällön ja raaka-ainetarjonna takia hieman erilaiset kuin alkuperäisessä ohjeessa. Tykkäsimme kovasti.

Rakuunainen kieli-perunasalaatti

  • 1 naudan kieli (noin 1 kg)
  • noin 700 g (pieniä uusia) perunoita
  • 1 punasipuli
  • vinaigrette (2/3 dl oliiviöljyä, 1/3 dl valkoviinietikkaa, reilu 1 tl Dijon-sinappia, 1 tl hunajaa, suolaan säilöttyjä pieniä kapriksia, muutama lehti tuoretta ranskalaista rakuunaa)

Keitä ja nylje kieli. Kielen kanssa kattilassa oli tällä kertaa porkkana, fenkolin varsia, purjon vihreää osaa, 10 voatsiperifery-, 8 malabar- ja 3 maustepippuria, ranskalaista rakuunaa, pari oksaa persiljaa, salviaa ja noin 2 tl suolaa. 2 h 45 min keittämisen jälkeen nylkeminen oli helppoa. Leikkaa jäähtynyt kieli kuutioiksi.

Pese ja höyrytä perunat. Paloittele perunat 2-4 osaan koosta riippuen.

Sekoita vinaigretten öljy, etikka, sinappi, hunaja ja kaprikset vispilällä. Lisää rakuuna.

Sekoita kielikuutiot, perunat ja vinaigrette kulhossa. Leikkaa punasipuli ohuiksi puolirenkaksi ja tarjoa niitä salaatin kanssa.

20150816-_DSC8255

Hei, hei, Pariisi

20140628-_DSC4845

Tihkusadepäivä ja tämän reissun viimeinen Pariisi-päivä. Edellisistä lauantaista poiketen kävelyretkellämme näkyi monumentti ja toinenkin sillä halusimme käydä Musée de l’Orangeriessa katsomassa Claude Monet’n lumpeita. Impressionistimestarin viimeisinä vuosinaan, ensimmäisen maailmansodan päättymisen kunniaksi Orangerien luonnonvalolla valaistuun tilaan vartavasten tehdyt maalaukset ovat kyllä todella hienot. Virtuaalivisiitti lummesaleihin onnistuu Orangerien sivuilla.

Kun kerran olimme joutuneet kiiltävälle ja kansoitetulle alueelle, niin katsastimme museoinnin jälkeen Palais Royalin nurkilla sijaitsevan kahvila Télescopen. Sekä teknisesti että maullisesti hyvää modernia espressoa, pieni mukava paikka, jossa leivottiin paikan päällä (kakun tuoksu oli hyvä, emme maistaneet kun olimme lähdössä lounaalle) ja innostunut omistaja. Suosittelemme, jos espressopuute vaivaa Pariisin keskustassa.

Kahvilta junailimme lounaalle Montparnasselle 14. kaupunginosaan, kulttiravintola Le Dômen tytärravintolaan, kalapaikka Bistrot du Dôme’iin. Nam.

Ennen maalle junailua kävelimme vielä vanhoilla kotikulmilla 13. kaupunginosassa ja sanoimme hei hei Pariisille.

20140628-_DSC4852

Kotimaisia vieraita

Kas, netistä tuttu söpö ajoneuvoyhdistelmä saapui eilen iltapäivällä parkkipaikallemme. Vieraille, Campasimpukkalan väelle, piti tietenkin esitellä sekä kaupunkia että ”koti”kylää, joten junailimme illaksi Pariisiin. Kävelyretkemme kohde vaihtui junamatkan aikana hitaan etenemisen takia ja kuljimme 13. ja 5. kaupunginosassa pääosin epäturistisia reittejä päätyen syömään yhteen suosikkipaikkaamme, muutaman muinaisen Pariisin työreissun lähiravintolaamme, Bib gourmand -paikkaan l’Ourcineen. Toriretken ja aamiaisen jälkeen vieraat jatkoivat seuraavaa pyörätapahtumaa kohti. Kiitokset mukavasta seurasta!

Vieraidemme retkiraportti löytyy täältä.

Aamulla ostetut vasikanmaksaviipaleet paistuivat pannulla 2 minuuttia molemmilta puolilta, jonka jälkeen ne hautuivat 3 minuuttia aikaisemmin paistettujen ja pannuun palautettujen sipuleiden päällä ja kannen alla.

Illan pyörälenkki jäi tumman taivaan takia aiottua lyhyemmäksi mutta pääsimme oleellisesti kastumatta takaisin. Oman polkemisen lisäksi tässä voi vähitellen alkaa virittäytymään reilun viikon päästä alkavaan Ranskan kiertoajeluun, kolmen kisaoppaan voimin.20140626-_DSC4803

Monenlaista Pariisia

Lauantai, Pariisi-päivä. Ohjelmassa tuttuja ja tuntemattomia katuja, kilometreittäin kävelyä, vähän metroilua, monta valokuvaa ja herkullinen lounas.20140621-_DSC4724Löysin eilen retkeä alustavasti suunnitellessamme uuden mielenkiintoiselta vaikuttavan omakotikadun Square de Montsouris, 14. kaupunginosasta, Montsourisin puiston vierestä. 200 m pitkän mukulakivikadun talot on rakennettu 1920-1930 ja niissä on asunut ties ketä taiteilijoita. Avenue Reillen ja Square de Montsourisin risteyksessä sijaitsevan Villa Ozenfant on Le Corbusierin suunnittelema.

Siirryimme 13. kaupunginosaan,

jonka ensimmäinen kohde oli viime vuodelta(kin) tuttu, kaunis ja värikäs poppelikortteli Quartier des Peupliersjonka kaikkia katuja emme tällä kertaa kävelleet ja kuvanneet. Aurinkoisena päivänä keskipäivän valo on hieman hankalaa ja kovaa kuvaamisen kannalta, mutta keli oli kesäinen ja lämmin.

Les Olympiades, 13. kaupunginosan tornitalokortteli rakennettiin 1969-1974 tarkoituksena houkutella moderniin, kaikki palvelut sisältävään kortteliin asukkaiksi nuorta (ja varakasta) väkeä. Kohderyhmä ei ilmeisesti innostunut torneista, joihin majoitettiin vuodesta 1975 lähtien Vietnamin pakolaisia ja kiinalaisia; tästä nimitys Chinatown. Alueelta löytyy valtaisa määrä erilaisia itämaisia kauppoja ja ravintoloita (joista meillä ei tosin ole kokemuksia).

13. kaupunginosan Seinen rantaa lähellä olevat alueet ovat olleet viime vuosina täydellisen remontin kohteena. Teollisuusrakennuksien tilalle on rakennettu moderneja toimisto- ja asuintaloja ja osa niistä on otettu muuhun käyttöön. Esimerkiksi myllyn tiloissa on nykyisin Pariisin yliopisto 7. Jos tuolle alueelle tupsahtaa vaikkapa metron uumenista, niin kaupungin tunnistaa vain Pariisin linja-autoista ja roskiksista.

Löytyihän sitä tutunnäköistä Pariisiakin sitten taas. Ja todella hyvää lounasta 5. kaupunginosassa sijaitsevasta Yannick Allénon Michelin-ukkopaikasta Le Terroir Parisien, jossa vierailimme viime vuonna ensimmäisen kerran.

Lounaan jälkeen kävelimme vielä hetken 5. kaupunginosan tuttuja katuja ja yritimme tehdä hieman ostoksia, onnistumatta.20140621-_DSC4756 20140621-_DSC4758

20140621-_DSC4760
Voihan sen tangon noinkin laittaa, vai voiko?!

Uutta Pariisia

Tänään oli uusien Pariisi-kohteiden päivä. Junailimme RER B:llä Cité Universitaireen ja sieltä ratikka T 3a:lla Balardiin, päivän ensimmäisen kohteen viereen.

Le parc André-Citroën

20140614-_DSC4648

Citroënin autotehdas pyöri vuodesta 1915 1970-luvulle asti Seinen rannassa 15. kaupunginosassa. Entiselle tehdasalueelle avattiin 1992 moderni puisto, jossa on yleisölle sallittuja nurmialueita, periaatteessa kiellettyjä mutta kuitenkin ahkerasti käytettyjä suihkulähteitä, kaksi kasvihuonetta, 150 m korkeuteen ihmisiä nostava heliumpallo ja kuusi puistoaluetta, joihin kaikkiin liittyy metalli, planeetta, viikonpäivä, vesiaihe ja aisti. Luin näistä liitoksista vasta kotiuduttuamme, joten en osaa sanoa teemojen onnistumisesta mitään. Ihan hieno, erilainen puisto.

Puistossa tuli hieman ”tervetuloa Ranskaan” -tunne. Hienoja systeemejä, joista moni ei jostain syystä toimi. Hors service. Merci pour votre compréhension. Tää ei nyt toimi. Kiitokset ymmärryksestänne. Kasvihuone oli kiinni. Heliumpallo ei lentänyt tuulen takia. Puistossa olevasta hienosta vesiautomaatista tuli kyllä Pariisin juomavettä sekä kuplilla että ilman, mutta pulloja luottokortilla myyvä automaatti ei toiminut. Tuollaisia juoma-automaatteja soisi olevan useammissa paikoissa ja kaupungeissa.

Le quartier de Beaugrenelle

20140614-_DSC4676

Sitikkaparkista kävelimme Beaugrenellen kortteliin, Front-de-Seinen alueelle, jonne on 1970 alkaneen urbanismioperaation aikana rakennettu parikymmentä korkeaa tornitaloa, joissa on sekä asuntoja, toimistoja ja ainakin yksi hotelli. Alueen talot, puistot ja monenlaiset urheilupaikat ovat ylemmällä tasolla, tiet ja uudistettu suuri ostoskeskus alemmalla. Hieman erilaista Pariisia tämäkin.

20140614-_DSC4680
Metroasemilta löytyy ties minkälaisia penkkejä.
le kigawa

Lounaalla kävimme 14. kaupunginosassa Michihiro Kigawan pienessä, Bib gourmandin omaavassa ravintolassa le kigawa. Mukava paikka, ystävällinen palvelu, hieman perinteistä bistroruokaa fiinimpää evästä, hyvät maut, hyvä mieli. Kolmen ruokalajin menun hinta oli 35€. Mieluusti menen uudestaan.

20140614-_DSC4682
Pienet herkut kotileipomosta iltakaffelle.

Campagne à Paris

Jos minulta kysytään, niin Pariisiin matkaajan kannattaa uskaltautua ulos monumenttikeskustan, le Marais’n ja Montmarten muodostamasta kolmiosta ja kuljeskella myös tavispariisilaisten asuinalueilla. Jokaisessa kaupunginosassa, monesti jopa joka korttelissa, on oma tunnelmansa ja (lähes aina myös) oma viehätyksensä. Suurten ja rumien elementtitalojenkin läheltä löytyy vihreitä puistoja,toinen toistaan komeampia parvekeviljelmiä, toreja ja kaikenlaisia yllätyksiä.20140531-_DSC4423

20140531-_DSC4400Tänään junailimme ja metroilimme 19. kaupunginosan Place des Fêtes -metroasemalle ja lähdimme sen vähemmän nätistä lähiympäristöstä kohti päivän kohteita, 20. kaupunginosassa sijaitsevia Campagne à Paris’a ja Charonnea.

Campagne à Paris, 92 talon nukkekotimainen kylä itäisessä Pariisissa, Porte de Bagnolet’n metroaseman lähellä, rakennettiin 1907-1926 työläisten asunnoiksi, nykyisin talojen hinnat taitavat olla tavalliselle työläiselle turhan korkeita. Tästä mukulakivikatuisesta, rauhallisesta ja kukikkaasta kylästä löytyy kaksi kivaa postausta ja hieman lisäinfoa Pariisista päivää -blogista.

Parin tunnin kävelyn jälkeen lounastimme yhdessä suosikkibistrossamme, kahden G&M-hatun paikassa Bistrot Paul Bert. Bib gourmand -ukkelia ravintolalla ei enää 3 ruokalajin menun hinnan noustua 38 euroon (35€ on raja Pariisissa), punaisesta kirjasta se löytyy edelleen.20140531-_DSC442620140531-_DSC442720140531-_DSC4437

Vihreitä kuulia

Kohtasin ensimmäiset pyöreät kesäkurpitsani, kauniit viheät pallerot, Pariisin 5. tai 6. kaupunginosan jonkin osittaista ulkomyyntiä harrastavan pienen kaupan pihalla jollain ensimmäisistä retkistämme kymmenisen vuotta sitten. Koska pallot ovat hauskan ulkonäön lisäksi maukkaita, niin niiden houkutus ei ole vuosien aikana vähentynyt.

Teimme viileän päivän lämmittäväksi iltaruoaksi vihannespastan, jonka päälle paloittelimme sunnuntaina torilta ostettua pitkään kypsytettyä, jonka nimeä emme muista. Maku muistuttaa hyvän sinihompparin sinihomeettomia osia mutta rakenne on kovempi. Täytynee kerrata rumiluksen nimi huomenna juustokauppiaan luona.20140528-_DSC4367 20140528-_DSC4369

Reilu määrä valkosipulia sopii hienosti kesäkurpitsan ja tomaatin kanssa. Häränsydäntomaatti on ”lihaisena” ja vähäsiemenisenä lajikkeena kiitollinen kypsytettävä.

Kesäkurpitsa-tomaattipasta

  • 2 (pyöreää) kesäkurpitsaa
  • 1 isohko häränsydäntomaatti (coeur de boeuf)
  • 4-5 pientä tuoretta sipulia varsineen
  • 5 (tuoreen) valkosipulin kynttä
  • lehtipersiljaa
  • ripaus suolaa
  • 230 g pastaa

Halkaise kesäkurpitsat, poista siemenet ja paloittele puolikkaat. Paloittele tomaatti. Siisti ja paloittele sipulit ja valkosipuli. Paista sipuleita hetki oliiviöljyssä. Lisää kesäkurpitsat ja anna niiden ottaa hieman väriä. Lisää tomaatit, persilja ja suola. Hauduta haluamaasi kypsyyteen kannen alla. Sekoita joukkoon kypsä, valutettu pasta.20140528-_DSC4371

Herkkuja kirsikkapuussa ja bistrossa

Lauantai on Pariisi-päivä. Jätimme uusien aluiden tutkimisen tuleviin viikonloppuihin ja kävelimme muinaisten reissujen kotikulmilla 5. ja 13. kaupunginosassa. Suuria ruuhkia turistialueen komplementissa ei yleensäkään ole, mutta silti tuntui, että väkeä oli kovin vähän liikkeellä. Liekö viileä ja sadekuuroinen päivä pitänyt ihmiset kotona tai ostoksilla.20140524-_DSC4289

Näistä suosikkipaikoistamme löytyy juttua ja kuvia sekä viime vuodelta että kolmen vuoden takaa, tässä kuitenkin kuvakoosteet tältä päivältä.

Jardin des Plantes

5. kaupunginosassa, melkein Seinen rannalla sijaitseva Pariisin kasvitieteellinen puutarha eläintarhoineen ja museoineen on monumenttikokoelmasta poikkeava vihreä nähtävyys ja suosittu lenkkeilypaikka. Kirsikoilla herkuttelevien mustarastaiden ja ruusukujan ihailun ja elukoiden katsomisen lisäksi kävimme vihdoin monta vuotta remontissa olleissa kasvihuoneissa.20140524-_DSC4302 20140524-_DSC4303

Arènes de Lutèce

Parituhatta vuotta vanha, gallialais-roomalainen areena, piilottelee talojen välissä kasvitieteellisen puutarhan lähellä. Suurien gladiaattoritaistelujen sijaan areenan alue on nykyisin rauhallinen peli- ja piknikpaikka. Sateet olivat kostuttaneet monesti kovin pölyisen pinnan niin, että pallonpotkijoiden sijaan näimme vain penkillä istuvia mummoja.

Butte-aux-Cailles

Parikymmentä vuotta sitten kunnostettu, entinen teollisuus- ja työläisalue Butte-aux-Cailles on kylä kukkulalla 13. kaupunginosassa, Place d’Italien jättiläistalojen kupeessa. Pidän alueen tunnelmasta ja kujista kovasti.

Piipahdimme ensimmäistä kertaa sympaattisessa hunajakaupassa Les Abeilles ostamassa purkilliset laventeli- ja kirsikkahunajaa.

Cité florale

Nätti, pieni (ja varmaankin järkyttävän kallis) omakotitaloalue runsaine kukkaistutuksineen 13. kaupunginosan eteläosassa. Siellä voisin vaikka asua…20140524-_DSC4329

Lounaalla kävimme viime vuonna remontissa olleessa suosikkibistrossamme (siis yhdessä niistä), 13. kaupunginosassa sijaitsevassa L’Ourcinessa. Punainen kirja antaa ravintolalle Bib Gourmand -ukon (jonka saamiseen vaaditaan hyvän evään lisäksi Pariisissa max. 35 € juomitta maksava kolmen ruokalajin menu), Gault&Millau 2 kokkihattua. Keittiössä päävastuussa on bistroguru Yves Camdeborden oppipoika Sylvain Danière. Kaikki oli hyvää, jälkiruoat ihan tajuttomia ja hintaa kahdelle menulle kuplavesineen, viineineen ja kahveineen tuli 90€. Ei varsin paha.

Päätin (ainakin tänään) olla kuvaamatta ravintoloissa ja keskittyä syömään, juttelemaan ja katselemaan ravintolan tohinaa. Katsotaan, pitääko päätös koko reissun ajan…