”Hei leikitäänkö?”

Armaksen päiväkirjasta: ”Mulla oli mahtava päivä. Lähdettiin aurinkoiselle aamulenkille Vesankaan ja sieltä löytyi Aija Rinin, Neven, Keksin ja Lyylin kanssa. Me juostiin Keksin kanssa hurjan kovaa eikä ihmisillä ollut kameraa mukana. Emäntä päätti tehdä töitä iltavuoron ja pääsin lenkin jälkeen vielä rallyilemaan ja aksaamaan. Isäntä ei ollut hallilla, joten olin ihan varma, että se halusi leikkiä heti kotiin tultuaan. Eikös kaikki halua? ”20170316-_DSC260020170316-_DSC260120170316-_DSC260420170316-_DSC260520170316-_DSC260720170316-_DSC260920170316-_DSC261020170316-_DSC2611”Laittoivat taas sipulia ruokaan ja kehuivat, kuinka hyvää se oli. Pastasoosissa oli kuulemma lihaisaa panzettaa, kuivattuja herkkutatteja liotettuna, sipulia, valkosipulia, valkoviiniä, pakasteyrttikuutio ja vähän smetanaa. Tuommoinen rehukin tuli marketista kotiin niin emäntä saattoi ottaa annoksesta kuvan.”20170316-_DSC261320170316-_DSC2615

Pastaa siitä, mitä kaapista löytyy

Espoosta on Jyväskylään lyhyempi matka kuin Pariisin kyljestä, joten ehdin kotiin päivän ennen toista työmatkalaista. Vältyin sekä mennessä että palatessa minua usein kiusaavalta junailupäänsäryltä ja jaksoin tehdä koko matkan töitä, siitäkin huolimatta, että VR järjesti junamatkalle ohjelmaa ja tiivistä tunnelmaa jättämällä 6/12 pendoliinon vaunuista varikolle.

Repun purkamisen jälkeen availin kaappeja etsin iltaruoan aineksia ja huomasin, että kukaan ei ole täydentänyt varastoja kunnolla Sveitsistä kotiutumisemme jälkeen. Jääkaapista löytyi mozzarellaa ja varsiselleriä, pöydältä kypsymään jätettyjä tomaatteja ja kuivakaapista pastaa ja lehtikaalia. Hieman epäilen, että kuivatun kalen lisääminen tähän yhdistelmään olisi saattanut herättää normaali-iltana keskustelua… Ihan oikeasti, hyvää siitä tuli. 20150610-_DSC7630

Pikainen kasvispasta (yhdelle)

  • 90 g pastaa (purkin loput)
  • 4 pienehköä vartta selleriä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 tomaatti
  • löyhä kourallinen kuivattua lehtikaalia
  • ripaus suolaa
  • puolikas puhvelinmaitomozzarella
  • basilikaa

Litsaa, kuori ja paloittele valkosipuli. Paloittele sellerit ja tomaatti. Ruskista valkosipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää sellerit. Lisää parin minuutin päästä tomaatit, lehtikaali ja suola. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla pastan kypsymisen ajan (6 min pasta). Laita annoksen päälle paloiteltua mozzarellaa ja basilikaa.

20150610-_DSC7633

Monikäyttöinen omppuloota ja moniyrttipasta

20140810-_DSC5086Suurin muuttokaaos lienee ohi vaikka touhua ja (mahdollisesti) toteutettavia ideoita on vielä pitkä lista. Luimupupulan koekeittiökin palasi tauolta illan pyörälenkin jälkeen.

Kesäkurpitsapastamme jatkoi eilistä vihreää teemaa – halusin testata, miten uunissa kypsennetyt kesäkurpitsat ja monesta yrtistä tehty öljy sopivat pastasoosiksi. Oikein kivasti, tätä teemme kyllä toistekin (vaikka yrttien suhteita en kyllä osanne toistaa).

Yrttinen kesäkurpitsapasta

  • 2 kesäkurpitsaa (kotimaisiksi pienehköjä)
  • 1 1/2 dl löyhästi pakattuja yrttejä (basilikaa, rosmariinia, salviaa, korianteria, oreganoa, laventelia ja talvikynteliä)
  • noin 0,3 dl oliiviöljyä
  • pieni ripaus suolaa
  • 200 g pastaa

Silppua yrtit veitsellä tai jollain vekottimella. Lisää suola ja öljy. Puolita ja halkaise kesäkurpitsat. Poista siemenet. Laita palat uunivuokaan tai pellille leivinpaperin päälle ja sudi ne oliiviöljyllä. Paista 200 asteessa noin 20 min. Paloittele kypsät kesäkurpitsat.

Valuta kypsä pasta ja laita se takaisin kattilaan. Lisää yrttiöljy ja kesäkurpitsat. Tarjoa parmesanin kanssa. 20140810-_DSC5087

Monet ovat Omenalootan käyttötarkoitukset  – se toimii hienosti esimerkiksi kakunkuljettimena ja aterinlaatikkona. Edellistä tarkoitusta pääsimme testaamaan eilen kun kaupungin pohjoisosasta meille kyläilemään (ja nikkaroimaan) saapunut Campasimpukkalan väki toi laatikossaan herkullisen jälkiruoan, kiitämme kaikesta avusta ja mukavasta seurasta. Yksi omista laatikoistamme joutui väliaikaissäilyttimeksi uuden kodin aterinlaatikon olleessa huomattavasti vanhaa pienempi. Ei siis kannata heittää hyviä pakkauksia pahviroskikseen…

Ajokenkiä ja lohipastaa

Sidi- ja pastamaan pyöräilevillä naisilla taitaa olla keskimäärin joka suuntaan pienemmät jalat kuin pohjoisten maiden polkijoilla tai sitten sirolta näyttävä ajokenkä on (ainakin suunnittelijoiden mielestä) tärkeämpää kuin varpaiden hyvinvointi. Katsokaan nyt varvasosan muotoilujen eroa!20140711-_DSC4923

Monien ketjunpyörittäjien mielestä Sidit ovat parhaat, ainoat ja oikeat ajokengät ja niillä meilläkin on poljettu jo muutama vuosi. Isompiin jalkoihin miesten töppöset sopivat hienosti mutta minulle naisten malli on turhan ahdas. Muuten olen tykännyt ajotuntumasta kovasti.

Alkukesällä päätin armahtaa isovarvastani ja tilata germaaneilta tilavammat kengät, mikä osoittautui hieman haastavaksi tehtäväksi. Kenkieni koko on yleensä 37-38 (mäenlaskumonot 23,5 cm) ja vanhojen ajokenkieni koko, naisten 38, on liian kapea ja matala. Suurempien naisten kenkien ostamisessa ei siis ollut mitään järkeä. Miesten kenkien koot alkavat numerosta 39 ja siitäkin lähinnä vain valmistajan nettisivuilla, kaupoissa yleensä koosta 40 tai 41. Lopulta uudet kengät löytyivät ja saapuivatkin parin viikon odottelun jälkeen. Tämän illan testilenkin perusteella varpaani kiittävät leveämmästä lestistä. Pituutta on kesäsukalle ihan vähän liikaa, miesten 38 olisi varmaan sopiva koko mutta kun sitä ei ole. Syksysukka korjannee tilanteen. 20140711-_DSC4924Grrr, Laajavuoressa oli tuhottu kilometritolkulla suosikkipolkujamme ajamalla niille kuormatolkulla pehmeää hiekkaa. Liittyyköhän tämä alueelle rakennettavaan uuteen ratsastusreittiin vai mitä ihmettä siellä oikein puuhataan? Uusi reitti toivottavasti vähentää hevonkakkaongelmaa muilla poluilla mutta jos se vie kaikki nuo hiekoitetut polut niin kyllä ovat muut ulkoilijat kummissaan.

Eilisen lohen jämistä, paprikasta ja sipulinipusta varsineen valmistui maukas pastakastike. Annosten päälle laitoimme tuoretta korianteria ja parmesania (vaikka lohi onkin kala).20140711-_DSC4925 20140711-_DSC4926 20140711-_DSC4927TdF:n 7. etapin, 234,5 km Épernay – Nancy, voittaja ratkesi maalikameran avulla. Kirin nopein oli Matteo Trentin ennen Peter Sagania. Arvopaidat eivät tänäänkään vaihtaneet omistaa. Viikonlopun jälkeen tilanne voi olla toinen sillä huomenna siirrytään Vosgesin mäkiin.

 

Vihreitä kuulia

Kohtasin ensimmäiset pyöreät kesäkurpitsani, kauniit viheät pallerot, Pariisin 5. tai 6. kaupunginosan jonkin osittaista ulkomyyntiä harrastavan pienen kaupan pihalla jollain ensimmäisistä retkistämme kymmenisen vuotta sitten. Koska pallot ovat hauskan ulkonäön lisäksi maukkaita, niin niiden houkutus ei ole vuosien aikana vähentynyt.

Teimme viileän päivän lämmittäväksi iltaruoaksi vihannespastan, jonka päälle paloittelimme sunnuntaina torilta ostettua pitkään kypsytettyä, jonka nimeä emme muista. Maku muistuttaa hyvän sinihompparin sinihomeettomia osia mutta rakenne on kovempi. Täytynee kerrata rumiluksen nimi huomenna juustokauppiaan luona.20140528-_DSC4367 20140528-_DSC4369

Reilu määrä valkosipulia sopii hienosti kesäkurpitsan ja tomaatin kanssa. Häränsydäntomaatti on ”lihaisena” ja vähäsiemenisenä lajikkeena kiitollinen kypsytettävä.

Kesäkurpitsa-tomaattipasta

  • 2 (pyöreää) kesäkurpitsaa
  • 1 isohko häränsydäntomaatti (coeur de boeuf)
  • 4-5 pientä tuoretta sipulia varsineen
  • 5 (tuoreen) valkosipulin kynttä
  • lehtipersiljaa
  • ripaus suolaa
  • 230 g pastaa

Halkaise kesäkurpitsat, poista siemenet ja paloittele puolikkaat. Paloittele tomaatti. Siisti ja paloittele sipulit ja valkosipuli. Paista sipuleita hetki oliiviöljyssä. Lisää kesäkurpitsat ja anna niiden ottaa hieman väriä. Lisää tomaatit, persilja ja suola. Hauduta haluamaasi kypsyyteen kannen alla. Sekoita joukkoon kypsä, valutettu pasta.20140528-_DSC4371

Jämäpastaa

Hiekoitussepelipölyn tunkiessa silmiin, suuhun ja nenään (ja välillä muulloinkin, paitsi marja- ja sienisatoa nauttiessa ja oikeana talvena hyvillä laduilla hiihtäessä) mietin, että miksi ihmeessä esi-isät ja -äidit tulivat tänne eivätkä menneet esimerkiksi alppiniityille? Ehkä niiden sienien ja marjojen takia.20140311-_DSC3561

Pölystä huolimatta kävimme töiden jälkeen polkemassa tunnin lenkin – järven tämän puolen pyöräteillä sillä Kuokkalan siltaa kannattaa välttää katujen pesemiseen asti ja pururadat ovat vielä jäisiä. Olimme kotona kahdeksan aikaan, joten iltaruoka piti saada lautasille nopeasti, nälkä-äkä kun on ikävä vieras. Jääkaapista löytyi yksi kolmesta sunnuntaina kolmisen tuntia uunissa muhineesta karitsan potkasta. Siitä valmistettiin pasta jämäruokien perusreseptillä: ota sipuli, (pieni) purkki hyvää tomaattimurskaa, muutama pieni kapris ja sopivia yrttejä (timjamia ja rosmariinia), tee niistä pikainen soosi ja lisää siihen jämät. Aina yhtä hyvää.

Jämistä tulikin mieleeni yksi vakiotarinamme. Olimme muutama vuosi sitten Röykkälän lammastilan avoimien ovien päivänä pakastearkun äärellä lihanostojonossa. Suunnittelimme ostavamme houkuttelevan näköisiä patalihoja, muistaakseni juurikin potkia. Jonossa edellämme oleva rouva osti paistia (tai ulkofilettä, en muista kumpaa) ja ilmoitti suureen ääneen että ”valmistan tästä pataa, meillä ei noita jämäpaloja syödä”. Ei tiedä rouva, mitä menettää…

20140311-_DSC3566

Pakkaspäivän pastaa ja pöytäpohdintaa

On tämä kumma talvi. Mieluusti ulkoiluttaisin varastossa odottavia suksia. Suuttuvat pian kun eivät pääse ladulle ja mäkeen. Grrrr.

Hiihtämisen sijaan kävimme iltakävelyllä, jonka suuri saavutus oli lumpuillekin tarkoitetun vaatekeräyslaatikon löytyminen kotiostarin pihalta. Oli sitä sieltä viime vuosien aikana moneen kertaan yritetty löytää koko maan kattavan kierrätyspistehaun antaman olemassaololupauksen perusteella, tuloksetta. Hakupalvelu ohjaa kaivatun kierrätyslootan lähistölle, rastipisteen löytyminen voi kokemuksemme mukaan olla haastavaa sillä rastinmääritteitä ei ole tarjolla.

20140124-_DSC3297

Iltaruoaksi laitoimme pastaa tutuista aineksista, uudenlaisella sekoituksella: pala Tiituspohjan palvarin palvikinkkua, kourallinen kuivattuja suppiksia liotettuna, sipuli, valkosipulinkynsi, timjamia ja pieni tölkillinen hyvää tomaattimurskaa. Päälle raastettua parmesania. Tilasimme kesällä Uumajasta ostetulle Microplanen zesterin kaveriksi germaani-Amazonista karkean raastimen, joka tuntuu todella hyvältä sekin.

Liiallisen istumisen ”vaaroista” ja työskentelyasentojen vaihtelusta on kirjoitettu viime kuukausina paljon. Yhden koehenkilön puolentoista kuukauden kokemuksen perusteella sähköpöytä on oikein mainio kaluste. Sekä lukeminen että kirjoittaminen onnistuu hyvin ja selkä voi seistessä paremmin. Seistessäkin pitää tietenkin kiinnittää huomiota asentoon ja muistaa liikkua päivän aikana riittävästi. Työkenkinä minulla on MTB-keikkakengät ja (tietysti pinkit) Crocsit, edellisillä ei yleensä jaksa seistä koko päivää ja jälkimmäisillä ei kehtaa mennä joka tilaisuuteen. Kollegalta perimääni satulatuolia olen käyttänyt tunnista kahteen päivässä. Istun sillä mieluummin kuin tavallisella toimistotuolilla mutta luulen, että tuon yksilön satula on minulle vähän suuri.

20140114-IMG_0450

Paprikapastaa ja pyöräilyä

Valitsimme illan aktiviteetiksi Laajavuoressa pyöräilyn emmekä ruokakauppaa, joten ruokana oli ”pastaa siitä, mitä kaapista löytyy”. Sekin on kyllä aina hyvä ruoka, jonka yksinkertaisuuden aste riippuu kaapin sisällöstä (kyllä meillä aina tomaattisäilykettä, valkosipulia ja oliiviöljyä on…)

Paprika-artisokka-tomaattipasta

  • 1 pieni uusi sipuli (+ pätkä vartta)
  • 1 pieni uusi punasipuli
  • 2 kynttä valkosipulia
  • 1 iso paprika
  • 2 kypsää tomaattia
  • purkinpohjat artisokkia (muutama pala)
  • 4 isoa kaprista
  • 220 g penneä tai muuta pastaa

Paloittele paprika ja leikkaa se kahteen tai neljään osaan. Poista siemenet. Grillaa paprikaa (uunissa) kunnes pinta mustuu. Kuori ja paloittele paprika.

Paloittele sipulit karkeasti. Litsaa ja kuori valkosipulit. Paloittele tomaatit.

Paista sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät. Lisää tomaatit ja artisokat ja hieman ennen pastan valmistumista paprikat ja kaprikset. Sekoita joukkoon kypsä, valutettu pasta. Tarjoa parmesanin kanssa.20130702-_DSC1110 20130702-_DSC1111TdF:ssä Nizzassa ajetun 25 km joukkueaika-ajon nopein oli Orica-GreenEdge ja johtajan keltainen paita siirtyi Simon Gerransille. Joukkueaika-ajossa kaikki 9 (tai jäljelläolevat) ajajat lähtevät yhtäaikaa ja joukkueen aika otetaan viidentenä maaliin saapuvasta kuskista. Myöhemmin maaliin tulijoiden ajaksi tulee suoritukseen kuluva aika.

Viihdyttävää Hardly Serious -blogia kirjoittava Jens Voigt kaipasi etukäteen aika-ajomestari Fabian Cancellaraa joukkueeseen ja kuvaili tämän päivän sijoitusta, 11. sija 29 s voittajajoukkueen perässä, OK:ksi.