Kaverisynttärit

Viikko vierähti töissä menneen ja tulevan kurssin parissa ja koiratouhuissa. Kelit ovat taas heiluneet sinne jä tänne, on kahlattu vedessä ja loskassa etsitty vähemmän jäisiä ja talvisempia paikkoja lenkkeilyyn. Keskiviikkona kävimme Armaksen kanssa ylimääräisellä agilitytunnilla korvaamassa hiihtoloman viettäjää ja teimme ensimmäisen kerran kontaktiharjoitusta A:n alaosalla. Eilen vietettiin Keksin ja muun  Empathica’s N-pentueen vähän myöhästyneitä 2-vuotissynttäreitä Lauka-hallilla Vaajakoskella treenaamisen ja nyyttäreiden merkeissä. Kavereiden kanssa jutustelun, treenivinkkien, kahden hyvin sujuneen rally-tokoradan ja (haastavan halli)valokuvaamisen lisäksi pääsimme nauttimaan myös pentuterapiasta. Kohta uusien koteihinsa muuttava Emppu-nelikko on varsin hurmaava.

Iltailmeitä

Armas 5 kk ja Lysti-serkku

Vesisateiden ja lämpöasteiden jälkeinen nollakeli liukasti kevyenliikenteenväylät ja kaupungin tasolla olevien metsien polut kauheaan kuntoon. Nastakengillä pysyy pystyssä sekä kävellen että juoksulenkeillä mutta pennun liukastumista ja tassujen rikkoontumista pitää varoa. Toivottavasti tiistaille ennustettu lumisade toteutuu. 
Tänään kävimme aamulla Haukanniemessä tapaamassa Jyväskylässä vieraillutta Armaksen supersöpöä serkkua Lystiä (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja) (3kk) ja Lystin ”isosiskoa” Lilyä.

Lisää söpöjä ja vauhdikkaita kuvia löytyy kuvasivulta.
Armas sai tänään 5kk-päivänsä kunniaksi reilun satsin raakaa jauhelihaa (ja ryöväsi jälkkäriksi hetki sitten uunista tulleita ja pakastusta odottavia broilerin sydämiä), meillä oli iltaruoaksi eilen Pienikankaan liha-autolta ostettua ylämaankarjasonnin munuaista, joka laitettiin samaan tapaan kuin vasikan munuainen Ranskassa.

Leikki-intoa ja lihapullapastaa

Aikasidonnaiset työt alkoivat joulutauon jälkeen ja alkuillasta olimme pentukurssin toiseksi viimeisessä tapaamisessa (viime viikolla aloittamamme maanantain valmennusryhmähän meillä jatkuu toistaiseksi). Pennut olivat huomattavasti hiljaisempia kuin viime viikolla ja mielestäni kehässä oli tänään oikein mukava tunnelma. Loppupuolella tuntia Armas oli sitä mieltä, että kyllä tässä nyt on jo istumista harjoiteltu ihan riittävästi, leikkisin paljon mieluummin Frida-terrierin kanssa. Leikkimisen kanssa piti kuitenkin odottaa kotiin asti; siellä Armas kuskasi heti peppuleijonan heitettäväksi. Kurssin jälkeen kävimme Ristikiven pururadalla tuulessa ja tuiskussa kävelemässä ja lumihepuloimassa ja vielä senkin jälkeen otuksella riitti kovasti intoa leikkimiseen. Leikkipyyntöä on kamalan vaikea vastustaa, varsinkin jos Armas hetken vastustamisen jälkeen tökkää kuonolla nenään (meidän nenutemppu)…
Ulkoilun jälkeen laitoimme lihapullapastaa: 500 g ylämaankarjasonnin jauhelihaa pyöriteltynä palloiksi ja kypsennettynä tomaattikastikkeessa jossa oli yksi isohko isohko (ei ihan näin suuri) kesäkurpitsa ilman siemeniä, tölkki hyvää tomaattimurskaa, neljännes 1-kyntisestä valkosipulista, 2 tl suolaan säilöttyjä kapriksia, loraus valkoviiniä ja hyppysellinen kuivattua timjamia. 

Mammaa ja mummoa katsomassa

Autoilimme päiväseltään Seinäjoelle katsomaan Armaksen kasvattajaa Siniä sekä Hellä-äitiä ja Rauha-mummoa. Varsinkin mummo sanoi Armakselle moneen kertaan pörrrrr mutta luupäinen poitsu ei pörinästä välittänyt.

Kävimme hienossa koiraurheilukeskuksessa tutustumassa agilityputkeen ja -pussiin, joista Armas tuntui tykkäävän kovasti, saihan niiden päässä makkaraa! Hallivierailun jälkeen nautimme aurinkoisesta pakkassäästä Kyrkösjärvellä.

Uunilahnaa ja pakkaspäivän sisäpuuhaa

Jokunen päivä sitten selailin Antti Vahteran ja Visa Nurmen Skandimania-kirjaa ja tokaisin, että olisi hauska kokeilla uunilahnan reseptiä. Tänään Mestarin Herkun kalatiskillä oli ollut vielä eilen hyisessä Päijänteessä uineita lahnoja, joista yksi päätyi päättömänä ja hännättömänä suurimpaan uunivuokaamme. Suomustettuna ja tyhjennettynäkin lahna oli hyvin jäykkä, roteva ja hieman niljakas kala. Kypsennys onnistui ja lahna oli hyvin hyvää kaikkien kolmen mielestä. Ruotoja siinä oli paljon, sekä iso sarjakuvakalaruoto että pienempiä y-ruotoja, mutta ne on aika helppo poistaa syödessä.

Uunilahna

• 1 lahna (noin 1,8 kg kokonaisena päineen, suomuineen ja sisuksineen)
• 1 purjon valkoinen osa
• n. 20 g voita
• 2 rkl korppujauhoja (fenkolilla maustetusta leivästä tehtyjä)
• noin 1/2 dl valkoviiniä
• suolaa
• malabarpippuria
• 1/2 sitruunan mehu

Laita siistitty lahna voideltuun uunivuokaan. Leikkaa kalan nahkaan muutama viilto ja laita niihin voinokareita. Ripottele kalan pinnalle suolaa ja pippuria.

Huuhdo ja rinkuloi purjo. Laita palat kalan sisälle. Paista 200 asteessa 15 min. Kaada valkoviini kalan päälle ja paista vielä noin 20 min. Valele lahnaa paistoliemellä paistamisen aikana pari kertaa. Kaada kalan päälle tarjoiltaessa sitruunamehua.

Armaksen kanssa olemme käyneet hurjissa pakkasissa vain lyhyillä lenkeillä pääosin vapaana kodin lähialueilla ilman takkia. Remmilenkeillä vauhti on niin hidas, että kaikille tulee kylmä ja varsinkin namikäsi jäätyy jo parin kohtaamisen jälkeen. Sisällä olemme harjoitelleet kapulan nostamista ja kantamista sekä tilanneet tänään säkillisen uutta ruokaa paikalliskaupasta. Kotiinkuljetus samana päivänä on varsin kiva!

Pentupainia

Armas kertoo: ”Aika kiva tämä uusi vuosi. Kävimme Leppävedellä ulkoilemassa uusilla poluilla ja ihmettelemässä routamuodostumia, joiden takia metsäautotie oli herkässä tilassa. Kotipihaan tullessa huomasimme, että paras kaverini shelttipoika Winston oli kävelyllä ja pääsimme painimaan takapihalle. Mahtavaa!”

Armas 4 kk

Kävimme ennen paukkeen alkua Ampujien majan maastossa hämäräkävelyllä, osittain harjoitellen valjaissa ja liinassa kulkemista. Metsoreitillä, joka on periaatteessa valaistu Ampujien majalta Peurunkaan, ei ainakaan tänään ollut valoja. Reitin alkuun oli sitten viime näkemän (heinäkuun?) ripustettu kävelyn ja koirat kieltävät merkit, varmaankin hiihtokelien ilmaantumisen toivossa.

Ulkoilun jälkeen olemme viettäneet Armaksen 4-kuukautisjuhlia rakettipaossa sisällä. Olemme leiponeet, kokanneet, syöneet poron lapaluuta ja Ikea-jakkaraa, leikkineet eilen ostetulla peppulelulla ja harjoitelleet kapulan kantamista. Kuvaaja, kamera ja salama olivat liian hitaita, joten kantamisesta ei ole kuvaa. Jyrsimisintoa on tavallistakin enemmän, sillä hampaat alkavat vaihtua. Uusia etuhampaita on jo kaksi sekä ylhäällä että alhaalla.

Sisällä pauke ei Armasta näytä haittaavan, pariin kovimpaan ääneen se on höristänyt korviaan mutta touhunnut täysin normaalisti.