Piirinmestaruusrally-tokoa

Rally-tokokisat olivat koronatauolla muita tokoa ja pk-lajeja kauemmin. Tuomarin ja sihteerin turvaväli saatiin ratkaistua NoShout-kuulokkeiden avulla ja eilen päästiin kisaamaan melkein 8 kk tauon jälkeen. Kevät ja alkukesä keskityttiin tokoon ja bh-kokeeseen, joten rallyn treenaaminen oli hyvin vähäistä, lähinnä pientä tekniikkatreeniä olohuoneessa. Kisakuntoa kaivettiin esille muutamalla ratatreenillä heinäkuun lopussa ja viime viikolla, itsellä oli alkuun vähän askelmerkit hukassa ja Armaksesta lähti turhan paljon ääntä pysäyttävissä tehtävissä ja peruutuksessa.

Vaikka oltiin kotihallilla, niin kisatilanne jännitti taas Armasta sen verran, että treeneissä hienosti onnistunut rento kehääntulo ei onnistunut. Haluaisin seuruuttaa sen sisään reippaasti, pysähtyä perusasentoon ja irrottaa hihnan. Sitten olisi tarkoitus vireen mukaan tehdä joku temppu tai jättää istumaan ja kutsua vauhdissa seuruuseen ja lähtökyltille. Kun sain jännittäjän istumaan, niin lähtökyltille siirtyminen nosti virettä niin, että päästiin mukavassa tunnelmassa radalle. Ensimmäisessä tehtävässä auton eteentulossa käsimerkillä vaikka yleensä mennään vain suullisella käskyllä. Sivulla peruutus oli tosi hyvä. 1-2-3 tehtävästä saatiin -1tvä, ilmeisesti siitä, että Armas jäi alussa hetkeksi seisomaan eikä istunut heti. Liikkeestä istu ja hyppy olivat hienoja, kasissa ja spiraalissa otus seurasi selkeästi paremmin.

Hienon työmiehen kanssa tienattu 99p ei riittänyt pm-kisojen palkintopallille (oltiin 4.) mutta hyvä mieli jäi. Vielä kun tietäisi, miten alkujännää saisi vähennettyä. Ehkä Armas miettii kehään tullessaan, että mitäköhän tehtäviä siellä tänään on ja että osataanko tehdä kaikki oikein…

Loman aikana ollaan treenattu rallyn lisäksi tokoa ja jälkeä. Jälkeen ja esineruutuun ollaan saatu treeniseuraa ja hyviä neuvoja Annalta ja Venlalta. Esineruutua tehtiin niin, että lähettiin ystävykset vuorotellen hakemaan esineitä. Kummasti löytyi Armakseenkin lisää irtoavuutta ja vauhtia kun Venla oli toisena hommissa.

Viikolla käväistiin pikaisella reissulla Hämeessä – vanhempieni moikkaamisen lisäksi Armas kävi osteopatiassa Maaria Kaiperlan luona. Lantiossa oli virheasentoa vasemmalla puolella ja olan seudulla jumia oikealla. Liekö syynä heinäkuinen huono laskeutuminen uimarannalle vai vaan aktiivinen aussie-elämä? Nyt on taas paikat ojennuksessa.

Loppukesään ja syksylle olisi tiedossa paljon koiramaisia tapahtumia pääosin lähiseudulla. Toivottavasti saadaan kisata…

 

MES 100p

Harmaa marraskuu kurakeleineen ja loskasössömössöineen alkaa olla lopuillaan. Ankeista keleista huolimatta ollaan ulkoiltu ahkerasti, liukkauden takia lenkkipaikkavalikoima on ajoittain ollut kovin yksipuolinen.

Viime viikonloppuna kisattiin rally-tokoa molempina päivinä, lauantaina kotihallilla ja sunnuntaina Seinäjoella. Lauantain kisassa oli mukava rata ja molemmilla hyvä vire. Tuloksena toinen 100p koskaan. Kuten Keski-Suomen kisoissa aina, taso oli kova ja palkintopallin järjestys meni aikavertailuun. Hävittiin Annalle ja Oonalle jokunen sadasosa ja oltiin nopeampia kuin Pipsa ja Pipa. 

Kisan jälkeen saatiin lenkille mukaan Anna S:n Venla-bortsu. Tyypeillä oli yhdessä hurjan kivaa. Ne juoksivat, juoksivat ja juoksivat.

Sunnuntain reissusta ei kertynyt kelvollisia pisteitä ensi vuoden SM-kisoja varten. Armas pelästyi huonosti järjestetyllä lämmittelyalueella seuraavaa puhisevaa koiraa ja minultakin meni herne nenuun. Jouduttiin uusimaan molemmat eteentulot, kiersin houkutuksen tötsät väärässä järjestyksessä ja vieressä peruutus oli huono. Loppurata sujui onneksi iloisesti ja virheittä niin jäi parempi mieli. Reissun paras osuus oli Armaksen kasvattajan Sinin, Hellä-emän ja Tyyskä-serkun tapaaminen. Koirat pääsivät vähän juoksemaan ja nähtiin kun Hellä kisasi hienosti voittajaluokassa. 

Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.

Syksyä ja ruotsalaisrallya

Syksy. Upeita värejä, kuraa, vettä, tuulta ja onneksi välillä vähän aurinkoakin. Kovasti toivon, että liukkaat kelit pysyisivät vielä jonkin aikaa poissa että olisi mukavampi lenkkeillä. Lokakuuksi en enää maksanut treenioikeutta kaukalolle mutta vielä ollaan silti treenattu osittain ulkona. Lokakuun lopun kotihallin tokokokeeseen en vielä uskaltanut/halunnut evl:ään lähteä, menen vain liikkuroimaan alon ja avon. Jospa sitten joulukuussa. Ehkä.

Syyskuun loppupuolella oltiin koko porukalla talkoilemassa Annan ja Pipsan rallyn PM-kisamatkaa varten järjestetyissä epävirallisissa rally-tokokisoissa. Anna tuomaroi itse ruotsalaisen rallyradan, jolla käytiin tietysti Armaksen kanssa testaamassa. Ihan virheittä ei selvitty mutta hauskaa oli. Ruotsin säännöt ja tehtävät poikkeavat jonkin verran täkäläisistä. Kehään mennään ja poistutaan ilman hihnaa, tehtävien välejä voidaan suorittaa juosten, pyörähdys vierellä on myös ohjaajaan päin, edessä peruutuksessa ja tötterössä ohjaaja menee koiran luo ja matka jatkuu siitä, koira tulee aina edestä seuraamaan vasemmalle vaikka olisi ennen eteentuloa ollut oikealla, hypystä on myös sellainen versio, jossa koira jätetään hypyn etupuolelle ja kutsutaan hypyn kohdalla, …. monenlaisia kivoja juttuja. Ohjaajalta sallitaan kotimaista rallya enemmän kumarteluja ja hidastuksia. Nyt kun Ruotsin rallyvalioon vaaditaan vain tokon tavoin vain yksi sikäläinen valiotulos (90/100), niin ensi kesälle voisi yrittää etsiä jonkun tuplakisan ja lähteä naapuriin rallaamaan (hallikisoja siellä on paljon vähemmän kuin täällä).

Syyspotrettejakin on otettu.

Rally-tokon sm-kisat

Lauantaina ne sitten olivat, monien tunteiden SM-rallyt. Olimme toisessa karsintaryhmässä, jonka eläinlääkärintarkastus oli 9:30 ja rataantutustuminen 10:40, joten ei tarvinnut ihan yhtä aikaisin lähteä kuin viime vuonna Tampereelle. Ell-tarkki oli viime vuotta paremmin järjestetty – jonotuksen sijaan lyhyellä odotuksella sisään, jossa tassujen ja liikkeen tarkastus suuremmin jänskättämättä. Armas ei onneksi joutunut pöydälle tarkastettavaksi, siitä ei varmaankaan olisi tullut mitään.

Rataantutustumisessa oli mukava tunnelma ja rata vaikutti meille sopivalta. Ihmis- ja koiramäärä ja iso tila jännittivät Armasta taas sen verran, että lähtöön tuleminen oli vähän vaikeaa. Heti radan alettua se oli iloisesti mukana ja teki kivasti hommia. Kylteitä 7 ja 14 saatiin -1p (KONTR ja TVÄ), joten karsinnan saaliiksi tuli 98p ja 9. sija.

Taso oli hurja, finaaliin (20/60 koirakkoa) tarvittiin 96p ja monta hurjan hyvää koirakkoa jäi ulos pienten ongelmien takia. Haastavia paikkoja monille olivat liikkeestä istuminen yleisön vieressä ja normaalia pienempi kartio kyltillä 12.

Karsintaradan jälkeen aikaa finaaliin oli kuutisen tuntia, joten lähdimme käymään kunnon lenkillä. Finaaliradalle olikin sitten kerätty aikamoinen määrä kamaa – putki, hyppy, sarjahyppy ja pujottelu, jonka viimeisenä tötterönä oli ajanottaja. Hyvin menneiden vaikeiden ratojen kisojen ja treenien jälkeen kuvittelin, että meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä hieno rata… osoittautui kuitenkin, ettei kummankaan pää vielä kestänyt pitkää päivää ja ison kisan jännitystä.

Otus jännitti isoa kenttää, estemäärää ja kentän reunoilla ollutta yleisömäärää vielä enemmän kuin karsinnassa ja kartturin aivoenergia väheni turhan paljon jo ennen lähtökylttiä. Lähtösuora meni puoliunessa virheittä, spiraalista olisin saanut -10p koska nopeutin kävelyvauhtia, 8. kyltti uusittiin koska Armaksen oli vaikea kääntää putkelle selkää eikä uusiminenkaan oiken hyvin mennyt. Puolenvaihto ja putki sen sijaan sujuivat hyvin ja kolmen esteen sarjahypystäkin selvittiin vauhdikkaan hienosti. Sitten kartturin aivo tyhjeni lopullisesti – lähdin juoksemaan kyltiltä 19 vasta parin kävelyaskeleen jälkeen ja otus samalla vieressä ollut putki imaisi Armaksen. Olisihan sitä hylsyn voinut ottaa jostain pienemmästä kisasta kuin SM-finaalista…

Parin päivän mietiskelyn jälkeen pitää olla tyytyväinen siihen, että tavoite (finaalipaikka hyvällä ja iloisella radalla) saavutettiin. Nenät ja kuonot kohti ensi vuoden kisoja entistä kokeneempana. Jollain keinolla pitäisi saada treenien innokas kehääntulo kisoihinkin.

Eka 100p

Eilen rallyiltiin kotihallilla Rally-tokoyhdistyksen tuplamestarikisassa tavoitteena lähtökooman välttäminen ja iloiset suoritukset. Lähtö oli molemmilla radoilla lähellä kehänauhaa, joten päätin ottaa päivän kehäänmenotaktiikaksi reippaan kentällemenon. Se toimi mukavasti.

Ensimmäisellä radan eka kyltti oli puolenvaihto edessä, joten otuksen piti olla kuulolla heti alusta asti. Armaksen vire oli sopiva, mieli iloinen ja hyppy ja putkikin sujuivat kivasti. Vaikka rata tuntui hyvältä, niin yllätyin tuloksesta – meidän ensimmäinen 100p. 43 starttia siihen tarvittiin…

Kuten kesän useimmissa kisoissa, eilenkin 100p suorituksia oli molemmilla radoilla useampia. Tasapisteillä aika ratkaisee ja nopein voittaa. Armaksen kanssa emme yleensä kovin monille ajassa häviä, eilenkin olimme molemmilla radoilla nopeimpia.

Toisella radalla otuksen vire oli hieman korkeamalla ja keräsimme vinouksista ja törppäyksistä muutaman virhepisteen. Saaliina hyvä mieli, yleisöä viihdyttävä rata ja 96p.

Illalla käytiin ulkoiluttamassa kesäpoikaa ja oranssia palloa Viljonlähteenkankaalla ja perjantaina tokoiltiin iltapäivällä kaukalolla. Saapa nähdä, miten tulevan viikon treenien käy, kamalan kuumaa on taas ennustettu. Yngh!

Kesäposeerausta ja kirsikka-mantelikakkua

Kesäpuuhien viikko: mansikoiden pakastusta ja hilloamista ja ensimmäinen hillaretki ulkoilun lomassa. Iso osa oli vielä raakoja, mutta litran verran saatiin ämpäriin ja monta yksilöä suuhun.

Tokoiltu ollaan tällä viikolla kaksi kertaa, molemmilla kerroilla ensin kolme liikettä koemaisesti ja sitten vähän yksityiskohtia. Rallyssa tehtiin eilen pienen ratatreenin lisäksi sarjahyppyä kolmella 90 asteen hypyllä kaikilla mahdollisilla tavoilla (oikealla ja vasemmalla, ohjaaja sisä- ja ulkokaarteessa).

Kesäpoika on poseerannut lenkeillä ahkerasti:

Annemarie Wildeisenin sivustolta löytyi mielenkiintoinen kirsikka-mantelikakku, jonka ohjetta virittelin vain vähän. Kiva, hyvä, erilainen tiikerikakku, jota tulee varmaan tehtyä toistekin.

Gugelhopf mit Mandel-Kirschen-Füllung

• 250 g voita
• 150 g (vaaleaa ruoko)sokeria
• 5 keltuaista
• 300 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 4 valkuaista
• 120 g (vaaleaa ruoko)sokeria

Täyte:

• 1 prk (360 g) hapankirsikoita
• 1 valkuainen
• 2 rkl (vaaleaa ruoko)sokeria
• 150 g manteleita jauhettuna

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri (150 g). Lisää keltuaiset ja keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe.

Vaahdota valkuaiset (4 kpl). Lisää sokeri (120 g) vähitellen vaahdottamisen aikana. Kääntele valkuaisvaahto taikinan joukkoon. Laita taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Valuta kirsikat. Sekoita jauhettu manteli ja kirsikat keskenään. Vaahdota täytteen valkuinen ja sokeri. Kääntele valkuaisvaahto kirsikka-manteliseoksen joukkoon. Laita seos taikinan päälle vuokaan. Kääntele taikinoita sekaisin lusikalla/haarukalla (tiikerikakkumaiseen tapaan).

Paista 190 asteessa 55-60 min.

Rally-tokon piirinmestaruudet ja suklaakeksuja

Tänään rallyiltiin kotihallilla piirinmestaruuskisoissa mukavalla fiiliksellä. Lähtökyltille suoriuduttiin ilokseni reippaasti, tuomarin tervehdyksen aikana kontakti tippui mutta koomaan ei jouduttu. Pari ekaa kylttiä vire oli vähän alhaalla. 2. kyltti (molemmat vasempaan -täyskäännös) oli vähän väljä, siitä -1 tvä. Edessä peruutuuksen tulo meni taas nätisti pelkällä tähän-käskyllä ja pakitus oli nätti. Tästä saatiin tuomariltakin kivaa palautetta, samoin pääosin sanallisesta ohjauksesta ja vauhdikkaasta putkesta. Toinen -1 tvä saatiin uudesta 1-2-3-tehtävästä. Luulen, että virhe tuli vähän kankeasta alusta tai siitä, että Armas osui minuun maasta ylös pompatessaan (silloin virhekoodin olisi kyllä pitänyt olla kontr). Kiva rata, hyvä mieli. Jakkaralle ei päästy, sillä 100p suorituksia oli kolme ja 99p yksi.

Armas majoittui ekaa kertaa kotihallin kisoissa uudehkossa teltassaan, joka herätti aika paljon huomiota.

Täytin tässä viikolla pikkuleipäpurkkia amerikkalaisilla keksuilla ranskalaiseen tapaan. Ulkonäöltään nämä eivät ole ihan perinteisiä cookieita mutta maultaan herkullisia ja tosi helppoja tehdä.

Suklaacookiet

• 250 g vehnäjauhoja
• 40 g tummaa ruokosokeria (tai fariinisokeria)
• 50 g vaaleaa ruokosokeria
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• tl leivinjauhetta
• 1 muna
• 125 g voita
• 1 rkl juoksevaa hunajaa
• 75 g suklaata (Fazerin sinistä hasselpähkinöillä)

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe ja vanilja kulhossa. Lisää sulatettu voi, hunaja ja kevyesti vispattu muna. Lisää rouhittu suklaa.

Pyöritä taikinasta (noin vihreän kuula -marmeladien kokoisia) palloja, laita ne pellille ja litistä haarukalla. Paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Toissa iltana oli kesän hienoin auringonlasku. Pojat ottivat iltakierroksella muutaman hienon foton rannassa.