Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

20191010-DSC_122220191010-DSC_122720191010-DSC_122920191010-DSC_123820191010-DSC_124520191010-DSC_125120191010-DSC_125320191010-DSC_1259Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.

20191022-DSC_179020191022-DSC_179620191022-DSC_179820191022-DSC_181420191022-DSC_185720191022-DSC_186720191022-DSC_187320191022-DSC_188220191022-DSC_1885

Syksyä ja ruotsalaisrallya

Syksy. Upeita värejä, kuraa, vettä, tuulta ja onneksi välillä vähän aurinkoakin. Kovasti toivon, että liukkaat kelit pysyisivät vielä jonkin aikaa poissa että olisi mukavampi lenkkeillä. Lokakuuksi en enää maksanut treenioikeutta kaukalolle mutta vielä ollaan silti treenattu osittain ulkona. Lokakuun lopun kotihallin tokokokeeseen en vielä uskaltanut/halunnut evl:ään lähteä, menen vain liikkuroimaan alon ja avon. Jospa sitten joulukuussa. Ehkä.

Syyskuun loppupuolella oltiin koko porukalla talkoilemassa Annan ja Pipsan rallyn PM-kisamatkaa varten järjestetyissä epävirallisissa rally-tokokisoissa. Anna tuomaroi itse ruotsalaisen rallyradan, jolla käytiin tietysti Armaksen kanssa testaamassa. Ihan virheittä ei selvitty mutta hauskaa oli. Ruotsin säännöt ja tehtävät poikkeavat jonkin verran täkäläisistä. Kehään mennään ja poistutaan ilman hihnaa, tehtävien välejä voidaan suorittaa juosten, pyörähdys vierellä on myös ohjaajaan päin, edessä peruutuksessa ja tötterössä ohjaaja menee koiran luo ja matka jatkuu siitä, koira tulee aina edestä seuraamaan vasemmalle vaikka olisi ennen eteentuloa ollut oikealla, hypystä on myös sellainen versio, jossa koira jätetään hypyn etupuolelle ja kutsutaan hypyn kohdalla, …. monenlaisia kivoja juttuja. Ohjaajalta sallitaan kotimaista rallya enemmän kumarteluja ja hidastuksia. Nyt kun Ruotsin rallyvalioon vaaditaan vain tokon tavoin vain yksi sikäläinen valiotulos (90/100), niin ensi kesälle voisi yrittää etsiä jonkun tuplakisan ja lähteä naapuriin rallaamaan (hallikisoja siellä on paljon vähemmän kuin täällä).

Syyspotrettejakin on otettu.

Rally-tokon sm-kisat

Lauantaina ne sitten olivat, monien tunteiden SM-rallyt. Olimme toisessa karsintaryhmässä, jonka eläinlääkärintarkastus oli 9:30 ja rataantutustuminen 10:40, joten ei tarvinnut ihan yhtä aikaisin lähteä kuin viime vuonna Tampereelle. Ell-tarkki oli viime vuotta paremmin järjestetty – jonotuksen sijaan lyhyellä odotuksella sisään, jossa tassujen ja liikkeen tarkastus suuremmin jänskättämättä. Armas ei onneksi joutunut pöydälle tarkastettavaksi, siitä ei varmaankaan olisi tullut mitään.

Rataantutustumisessa oli mukava tunnelma ja rata vaikutti meille sopivalta. Ihmis- ja koiramäärä ja iso tila jännittivät Armasta taas sen verran, että lähtöön tuleminen oli vähän vaikeaa. Heti radan alettua se oli iloisesti mukana ja teki kivasti hommia. Kylteitä 7 ja 14 saatiin -1p (KONTR ja TVÄ), joten karsinnan saaliiksi tuli 98p ja 9. sija.

Taso oli hurja, finaaliin (20/60 koirakkoa) tarvittiin 96p ja monta hurjan hyvää koirakkoa jäi ulos pienten ongelmien takia. Haastavia paikkoja monille olivat liikkeestä istuminen yleisön vieressä ja normaalia pienempi kartio kyltillä 12.

IMG_5622IMG_5623

Karsintaradan jälkeen aikaa finaaliin oli kuutisen tuntia, joten lähdimme käymään kunnon lenkillä. Finaaliradalle olikin sitten kerätty aikamoinen määrä kamaa – putki, hyppy, sarjahyppy ja pujottelu, jonka viimeisenä tötterönä oli ajanottaja. Hyvin menneiden vaikeiden ratojen kisojen ja treenien jälkeen kuvittelin, että meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä hieno rata… osoittautui kuitenkin, ettei kummankaan pää vielä kestänyt pitkää päivää ja ison kisan jännitystä.IMG_5627

Otus jännitti isoa kenttää, estemäärää ja kentän reunoilla ollutta yleisömäärää vielä enemmän kuin karsinnassa ja kartturin aivoenergia väheni turhan paljon jo ennen lähtökylttiä. Lähtösuora meni puoliunessa virheittä, spiraalista olisin saanut -10p koska nopeutin kävelyvauhtia, 8. kyltti uusittiin koska Armaksen oli vaikea kääntää putkelle selkää eikä uusiminenkaan oiken hyvin mennyt. Puolenvaihto ja putki sen sijaan sujuivat hyvin ja kolmen esteen sarjahypystäkin selvittiin vauhdikkaan hienosti. Sitten kartturin aivo tyhjeni lopullisesti – lähdin juoksemaan kyltiltä 19 vasta parin kävelyaskeleen jälkeen ja otus samalla vieressä ollut putki imaisi Armaksen. Olisihan sitä hylsyn voinut ottaa jostain pienemmästä kisasta kuin SM-finaalista…

Parin päivän mietiskelyn jälkeen pitää olla tyytyväinen siihen, että tavoite (finaalipaikka hyvällä ja iloisella radalla) saavutettiin. Nenät ja kuonot kohti ensi vuoden kisoja entistä kokeneempana. Jollain keinolla pitäisi saada treenien innokas kehääntulo kisoihinkin.IMG_5626

Eka 100p

Eilen rallyiltiin kotihallilla Rally-tokoyhdistyksen tuplamestarikisassa tavoitteena lähtökooman välttäminen ja iloiset suoritukset. Lähtö oli molemmilla radoilla lähellä kehänauhaa, joten päätin ottaa päivän kehäänmenotaktiikaksi reippaan kentällemenon. Se toimi mukavasti.

Ensimmäisellä radan eka kyltti oli puolenvaihto edessä, joten otuksen piti olla kuulolla heti alusta asti. Armaksen vire oli sopiva, mieli iloinen ja hyppy ja putkikin sujuivat kivasti. Vaikka rata tuntui hyvältä, niin yllätyin tuloksesta – meidän ensimmäinen 100p. 43 starttia siihen tarvittiin…IMG_5502

Kuten kesän useimmissa kisoissa, eilenkin 100p suorituksia oli molemmilla radoilla useampia. Tasapisteillä aika ratkaisee ja nopein voittaa. Armaksen kanssa emme yleensä kovin monille ajassa häviä, eilenkin olimme molemmilla radoilla nopeimpia.

Toisella radalla otuksen vire oli hieman korkeamalla ja keräsimme vinouksista ja törppäyksistä muutaman virhepisteen. Saaliina hyvä mieli, yleisöä viihdyttävä rata ja 96p.IMG_5501

Illalla käytiin ulkoiluttamassa kesäpoikaa ja oranssia palloa Viljonlähteenkankaalla 20190720-DSC_997220190720-DSC_997420190720-DSC_9982-220190720-DSC_9984ja perjantaina tokoiltiin iltapäivällä kaukalolla. Saapa nähdä, miten tulevan viikon treenien käy, kamalan kuumaa on taas ennustettu. Yngh!

Kesäposeerausta ja kirsikka-mantelikakkua

Kesäpuuhien viikko: mansikoiden pakastusta ja hilloamista ja ensimmäinen hillaretki ulkoilun lomassa. Iso osa oli vielä raakoja, mutta litran verran saatiin ämpäriin ja monta yksilöä suuhun.

Tokoiltu ollaan tällä viikolla kaksi kertaa, molemmilla kerroilla ensin kolme liikettä koemaisesti ja sitten vähän yksityiskohtia. Rallyssa tehtiin eilen pienen ratatreenin lisäksi sarjahyppyä kolmella 90 asteen hypyllä kaikilla mahdollisilla tavoilla (oikealla ja vasemmalla, ohjaaja sisä- ja ulkokaarteessa).

Kesäpoika on poseerannut lenkeillä ahkerasti:

20190708-DSC_975920190708-DSC_976220190708-DSC_977720190710-DSC_978120190712-DSC_978420190712-DSC_978520190712-DSC_979420190712-DSC_979620190712-DSC_979820190712-DSC_9801

Annemarie Wildeisenin sivustolta löytyi mielenkiintoinen kirsikka-mantelikakku, jonka ohjetta virittelin vain vähän. Kiva, hyvä, erilainen tiikerikakku, jota tulee varmaan tehtyä toistekin.

Gugelhopf mit Mandel-Kirschen-Füllung

  • 250 g voita
  • 150 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 5 keltuaista
  • 300 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 4 valkuaista
  • 120 g (vaaleaa ruoko)sokeria
Täyte:
  • 1 prk (360 g) hapankirsikoita
  • 1 valkuainen
  • 2 rkl (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 150 g manteleita jauhettuna

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri (150 g). Lisää keltuaiset ja keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe.

Vaahdota valkuaiset (4 kpl). Lisää sokeri (120 g) vähitellen vaahdottamisen aikana. Kääntele valkuaisvaahto taikinan joukkoon. Laita taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Valuta kirsikat. Sekoita jauhettu manteli ja kirsikat keskenään. Vaahdota täytteen valkuinen ja sokeri. Kääntele valkuaisvaahto kirsikka-manteliseoksen joukkoon. Laita seos taikinan päälle vuokaan. Kääntele taikinoita sekaisin lusikalla/haarukalla (tiikerikakkumaiseen tapaan).

Paista 190 asteessa 55-60 min.

20190707-DSC_9754

Rally-tokon piirinmestaruudet ja suklaakeksuja

Tänään rallyiltiin kotihallilla piirinmestaruuskisoissa mukavalla fiiliksellä. Lähtökyltille suoriuduttiin ilokseni reippaasti, tuomarin tervehdyksen aikana kontakti tippui mutta koomaan ei jouduttu. Pari ekaa kylttiä vire oli vähän alhaalla. 2. kyltti (molemmat vasempaan -täyskäännös) oli vähän väljä, siitä -1 tvä. Edessä peruutuuksen tulo meni taas nätisti pelkällä tähän-käskyllä ja pakitus oli nätti. Tästä saatiin tuomariltakin kivaa palautetta, samoin pääosin sanallisesta ohjauksesta ja vauhdikkaasta putkesta. Toinen -1 tvä saatiin uudesta 1-2-3-tehtävästä. Luulen, että virhe tuli vähän kankeasta alusta tai siitä, että Armas osui minuun maasta ylös pompatessaan (silloin virhekoodin olisi kyllä pitänyt olla kontr). Kiva rata, hyvä mieli. Jakkaralle ei päästy, sillä 100p suorituksia oli kolme ja 99p yksi.

Armas majoittui ekaa kertaa kotihallin kisoissa uudehkossa teltassaan, joka herätti aika paljon huomiota.

IMG_5442IMG_5443IMG_0291Täytin tässä viikolla pikkuleipäpurkkia amerikkalaisilla keksuilla ranskalaiseen tapaan. Ulkonäöltään nämä eivät ole ihan perinteisiä cookieita mutta maultaan herkullisia ja tosi helppoja tehdä. 20190704-DSC_9700

Suklaacookiet

  • 250 g vehnäjauhoja
  • 40 g tummaa ruokosokeria (tai fariinisokeria)
  • 50 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • tl leivinjauhetta
  • 1 muna
  • 125 g voita
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa
  • 75 g suklaata (Fazerin sinistä hasselpähkinöillä)

Sekoita jauhot, sokeria, leivinjauhe ja vanilja kulhossa. Lisää sulatettu voi, hunaja ja kevyesti vispattu muna. Lisää rouhittu suklaa.

Pyöritä taikinasta (noin vihreän kuula -marmeladien kokoisia) palloja, laita ne pellille ja litistä haarukalla. Paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

20190704-DSC_9705Toissa iltana oli kesän hienoin auringonlasku. Pojat ottivat iltakierroksella muutaman hienon foton rannassa.20190704-DSC_971520190704-DSC_971620190704-DSC_9722

Tuplarallya Mutalassa

Lauantaina käytiin pienellä kesäretkellä jahtaamassa rally-tokon SM-kisapisteitä Ylöjärven Mutalassa. Ratapiirrokset näyttivät hyppyineen ja putkineen sen verran haastavilta, että en uskonut meidän 95p keskiarvon nousevan. Lähtökoomaa yritimme kadottaa samaan tapaan kuin pari viikkoa sitten Laukaassa – näyttämällä, että Armaksen rakas lussupallo odottaa maalissa. Vire oli molemmilla radoilla mukavan iloinen, jälkimmäisellä radalla kontaktin ottaminen lähtökyltillä oli turhan hidas.

Ekalla radalla uskalsin ensimmäistä kertaa kisassa edessä peruutuksessa pyytää koiran eteen ilman käsimerkkiä. Hienosti toimi. Peruuttaminen nosti virettä sen verran, että pomppukone heräsi ja vierelle paluun kosketuksesta tuli -1p Kontr. Lähellä olleet hyppy ja putki ilmeisesti hämäsivät Armasta sen verran, että 5. kyltin liikkestä maahan jouduttiin uusimaan. Putken jälkeen puolenvaihto takaa istuen oli vino, siitä -1p. Hypyllä oli vauhtia sen verran, että olin itse 270 vasempaan käännöksessä jotenkin hassusti ja Armas luuli, että tehdään täyskäännös. Viimeinen tehtävä, askel vasemmalle, tuotti vielä yhden -1p vinoudesta. Pisteitä radalta 91p ja kommenttina ”Olipas mahtavat ilopomput!”

IMG_5395

Toisen radan ulkokaarteen sarjahyppy kauhistutti kartturia mutta pienen pohdinnan jälkeen tajusin, että se pitää tehdä kolmena tehtävänä – kaksi hyppyä, käännös ja hyppy. Hienosti onnistui niin. Rata oli varmaankin paras meiltä kisoissa koskaan. Tötsälle meneminen oli vähän hidas ja jäi minun makuuni turhan kauaksi tötteröstä takana olleiden hyppyjen takia. Kyltiltä 11 (eteentulo) pompulla lähtiessä kuulin, että koira osui kylttiin. Siitä -1p ja toinen pienestä piippaamisesta ja pomppimisesta. Jäljelle jäi siis hienot 98p , joilla saatiin neljän parhaan kisan keskiarvo nostettua 96 pisteeseen. Saapa sitten nähdä, riittääkö se SM-kisoihin. Kolmessa kisassa on toki vielä mahdollista yrittää nostaa keskiarvoa.IMG_5394

Kotimatka ajettiin pienempiä teitä Kurun, Ruoveden, Vilppulan ja Keuruun kautta ja pysähdyttiin Kurussa pienellä lenkillä. IMG_5402

Pyhä-Häkin takametsässä

Juhannusviikonlopun pidempi retki tehtiin Pyhä-Häkin takametsiin. Kansallispuiston ulkopuolella on kivoja polkuja ja Haarajärvi on hieno taukopaikka.

Illalla käytiin seuran vapaavuorolla muutaman kaverin kanssa tekemässä rallyrataa, johon keräiltiin useampia haastavia tehtäväyhdistelmiä. Kokeilin ensimmäistä kertaa suoran putken jälkeistä pysäytyskäskyä. Vauhti hiljeni selvästi ja vältyttiin -10 aiheuttavalta poikkittamiselta. Jospa tuo saataisiin kisoissakin toimimaan…20190623-DSC_957520190623-DSC_958520190623-DSC_958920190623-DSC_959020190623-DSC_959520190623-DSC_959620190623-DSC_959920190623-DSC_9609