Monien tunteiden rallykisat

Lauantaina tehtiin kevätretki Lietoon rally-tokon tuplakisoihin. Sen verran hieno halli ja hyvin järjestetyt kisat oli TSAU:lla, että voi hyvin retkeillä joskus toistekin.

Ensimmäinen rata oli aussieiden rotumestaruuskisa. Kahden ensimmäisen kyltin yhdistelmä, peruutus ja putki, jännitti minua aika lailla. Tiesin, että yhtään väärässä vireessä Armas joko koohottaa peruutuksesta ohi tai ei kykene tekemään sitä koska tietää, että putkeen ei saa mennä ilman lupaa. Jännitys helpotti lähtökyltillä kun onnistuin tekemään sopivat virittelyt kentän ulkopuolella ja muutaman liikkeen kehänauhojen sisällä ja otus ei mennyt lähtökoomaan. (Molemmilla radoilla oli kivasti tilaa siirtyä lähtöön, en yhtään tykkää siitä, että lähtökyltti on lähes kiinni kehänauhassa.) Putki nosti Armaksen virettä niin, että loppurata mentiinkin treeneistä tutussa korkeassa vireessä. Pompuista oli välillä niin kiire seuraavaan tehtävään, että monenlaisia epätarkkuusvirheitä kertyi -12p. Kun peruutuksen haukkumisesta ja muusta pienestä ääntelystä saatiin vielä -3p, niin saaliiksi jäi 85p. Se ei riittänyt rotumestaruuskisojen jakkaralle mutta joku mainitsi kehästä tullessamme, että Armaksen olisi pitänyt saada palkinto rodunomaisimmasta suorituksesta. Iloinen pomppukone hurmasi tuomarinkin ja sai tuomarinpalkinnon, harvinaista herkkua paimenkoirille.

Toinen rata oli hyppyjä ja putkia rakastavalle koiralle varmaankin vaikein kisarata, jolla olemme olleet. Kehään mennessämme kenttien välistä kulkuväylää tuli meitä kohti pörisevä ja puhiseva kuonopantarotikka, joka nosti meiltä molemmilta niskakarvat pystyyn. Onneksi toivuimme siitä nopeasti. Radalla Armaksella olisi ollut jo hieman hinku putkeen ja hypyille niiden vierestä kuljettaessa mutta hienosti päästiin houkutuksista ohi. Itse olin hurjan tyytyväinen suorituksemme, erityisesti vaikeaan hyppy-puolenvaihto-hyppy-putki-liikkeestä istu -kokonaisuuteen. Kuvittelin, että ei voinut montaa virhepistettä tulla.

Arvostelulappu kertoi toista: jälkimmäiseltä hypyltä tuli -23p (-10p OV liian aikaisesta juoksemisesta, -10p TVÄ koiran vinoudesta hypyn jälkeen ja -3p KONTR ilmeisesti karkaamisesta). Kyltti oli kiinni hypyssä ja säännöt sanovat, että ohjaaja saa juosta vasta kyltiltä ja 2m hypyn jälkeen.  Otin ensimmäisen juoksuaskeleen vähän ennen hyppyä, joten eipä tuosta voi muuta valittaa kuin että kyltin laittaminen hyppyyn kiinni on nopean, ison koiran kanssa kisaaville vähän ilkeää. Oikealla hyppytekniikalla se etenee hypyn aika nopeasti (ei, en aio opettaa kävelemällä hyppäämistä ja putken kävelyä). Kisakirjojen jaossa tuomari sanoi, että Armas melkein pyörähti hypyn jälkeen. Video kertoo, että olihan se jonkin verran vinossa mutta ei missään tapauksessa yli 90 astetta! Karkaamista en tajua hypyn enkä myöskään putken -3p KONTR arvostelussa. Silloin se lähti kun annoin luvan (en koskaan näytä käsimerkkiä vaan sanon hop/putkeen). Pisteitä jäi siis 74p mutta suoritus oli yksi meidän parhaita kisaratoja.IMG_5148

Tällä viikolla aloitettiin ulkotreenikausi, eilen tokoilemalla montulla ja tänään rallyilemalla Aholaidan kentällä. Toivotaan, ettei kauhean paha takatalvi iske ja päästään jatkamaan ulkotouhuja. 20190501-DSC_869820190501-DSC_870020190501-DSC_870120190501-DSC_871920190501-DSC_8725

 

Rallykisailua ja kaverilenkkeilyä

Eilen ajeltiin Kuopioon rallykisaan metsästämään SM-pisteitä. Vähän aikaa sitten olin sitä mieltä, etten jaksa niitä yrittää kerätä, mutta alkuvuoden kotikisoista saatujen 95p ja 94p jälkeen ajattelin, että josko sittenkin. Pondera-halli on pienuudestaan huolimatta kiva kisapaikka ja järjestelyt ovat molemmilla kerroilla siellä kisaillessamme toimineet hyvin.

Armaksen alkujännitys oli selvästi viime kisaa lyhyempi. Hypyn jälkeisen houkutuksen villasukkamytty oli sukkapallojen rakastajalle sen verran haastava, että houkutuksen jälkeinen puolenvaihto edessä jäi ihan liian vajaaksi. Uusiminen sujui onneksi hyvin. Koira kiertää ohjaajan -tehtävän jälkeisessä eteenotossa Armas oli ilmeisesti tekemässä kiertoa uudestaan ja teki ylimääräisiä kiemuroita -1 edestä. Sen, uusimisen ja houkutuksen -1p jälkeen jäljelle jäi mukavat 95p.

Hyvillä mielin odotellaan kevään ja alkukesän kisoja, joita onkin lähiseudulla monta.

Tänään lenkkeiltiin Saijan, Ruutin ja Unskin kanssa Vesalan montuilla. Ruuti ja Armas ovat aina tykänneet toisistaan ja pojilla on kerta kerralta hauskempaa keskenään. Niillä on hyvin samanlainen leikkityyli – juokseminen ja vaaniminen on parasta!

20190407-DSC_809320190407-DSC_811020190407-DSC_811620190407-DSC_812020190407-DSC_814120190407-DSC_814920190407-DSC_815120190407-DSC_815720190407-DSC_8174

Rallykisasta rallykisaan

 

Oman seuran rallykisoilla oli väliä vain kolme viikkoa. Lenkkikelit ovat olleet edelleen surkeita, kodin ympäristössä on ollut vuorotellen jäistä ja loiskaista, varsinaiselle lenkille ollaan ajettu melkein joka päivä Vesalan monttujen/Viljonlähteenkankaan kelkkaurille ja poluille. Eilisessä kisassa Armas oli vielä lähtöportilla hyvässä vireessä mutta ajoittain vaivannut ”kehänauhakammo” tiputti vireen pakkasen puolelle. Perusasentoon tuleminen kesti turhan kauan ja alkurata meni ihan koomassa. Ihme otus – siinäkin tilassa se sai tehtävät tehtyä eikä virhepisteitä tullut alussa kuin ekan käännöksen vinoudesta. Peruustuksessa ja sen jälkeisessä pyörähdyksessä kisakaverini heräsi. Seuraavalla kyltillä Armas luuli, että ollaan 270 asteen käännöksen sijaan tekemässä puoltavaihtavaa käännöstä, joten jouduttiin uusimaan. Tötterölle lähetyksessä taisi tulla epävarmuus siitä, että pitikö tötsälle jäädä vai kiertää, joten Armas jäi ensin vähän kauas tötteröstä ja jouduin lähettämään uudestaan. Vähän oli haastavaa mutta pisteitä jäi jäljelle mukavat 94p.

Omissa treeneissä ollaan tehty suunnilleen kerran viikossa rallyrataa ja muuten tokoiltu tilan sallimia liikkeitä. Perjantain tokovalkan vireosuudessa opeteltiin leikkimään niin, että emännällekin tuli leikissä kunnolla hiki. Leikkipalkan pitää olla oikeasti palkka.

Kuun alussa Armas kävi Kaiperlalla osteopatiassa, jossa saatiin hyviä uutisia. Loppukesän ja syksyn lantionseudun virheasennoista tulleista vaivoista on päästy eroon ja kroppa on hyvässä kunnossa. Niska ja leuka olivat tällä kertaa eniten jumissa.

 

Rallykisailua

Eilen oltiin pitkästä aikaa rally-tokokisoissa kotihallilla. Kentälletulojännityksen kadottamisessa ollaan onneksi päästy eteenpäin, vieläkin toivoisin Armakselta hieman korkeampaa virettä radalle treenien taapaan. Muutama yhden pisteen virhe saatiin, pisteitä 95p ja hyvä mieli. Seuraavaa kisaa ennen pitää treenata puolta vaihtavia täyskäännöksiä hallilla kylttien kanssa. Kotona ne sujuvat hyvin mutta kisoissa saadaan monesti turhia virhepisteitä.

Talkoilin taas loppupäivän kameran takana, siinä näkee kivasti kaikki suoritukset.

Muuten viimeinen pari viikkoa on mennyt kadonneita talvikelejä ja jäätikköä kirotessa. Vesalassa on toistaiseksi ollut vielä ihan hyvät lenkkikelit mutta saapa nähdä, montako päivää nekään enää pysyvät kelvollisina. Treenattu ollaan pääasiassa tokoa, viikolla tehtiin ensimmäinen kokeilu kiertonoutohyppyhässäkästä (pienellä kentällä tosin). Ensin kiertoa, sitten kiertoa hyppyjen välistä, sitten kiertoa hyppyjen ja kapuloiden kanssa (meinasi olla haastavaa), sitten kierto pysäytyksellä ja lopuksi koko liike. Taitava poika osasi. 20190220-DSC_7428IMG_4782

Joulurallya

Armaksen päiväkirjasta: ”Emäntä ja isäntä suunnittelivat seuran joulurallyradan. Tykkäsin kovasti uudesta POSSU-kyltistä, jossa jokainen sai suorittaa vapaavalintaisen tehtävän, jossa käytetään röhköpossua. Minä ensin röhkötin tassulla possua ja sitten toin sen emännälle. Pujotteluunkin oli laitettu tötsien tilalle ties mitä juttuja kuten joulukuusi, tonttu ja olkipossu. ”20181216-DSC_698920181216-DSC_699120181216-DSC_699220181216-DSC_704820181216-DSC_705320181216-DSC_7081

Pikkuleipiä ja pohdintaa

Vuoden jälkimmäiseen puoliskoon on mahtunut huolta ja murhetta. Monet suunnitelmat ovat muuttuneet mutta arjen pyörityksessä viikot ovat kuitenkin kuluneet nopeasti ja vuosi lähestyy loppuaan.

Armaksen kanssa käytiin kaksi viikkoa sitten kotihallilla rally-tokokisoissa. Hyvän mielen rata molemmilta, itse sössin -10p verran ottamalla sivuaskeleen oikealle hieman etuviistoon. Seuraavan kerran kisataan sitten joskus ensi vuoden puolella uusilla säännöillä. Uudet tehtävät ovat mukavia. Poistuvasta käytösruudusta jään kaipaamaan Armaksen kolmen minuutin silmiin tuijotusta, mutta en kentällä oman suorituksen aikana olevaa toista koiraa. Osa isoista uroksista pelottaa Armasta ja vaikuttaa sitä kautta suoritukseen.

Viime viikon agilitytreeneissä Armas kolkkasi itseään okseriin ja kaatoi molemmat oikean puolen siivekkeet. Kolhussa kontaktia ottanut oikea takajalka näytti parin päivän päästä sen verran kipeältä, että levon lisäksi annoimme otukselle neljänä päivänä kipulääkettä. Kotihoito toimi onneksi hienosti ja Armas on taas oma iloinen ja vauhdikas itsensä.

Vaikka tykkäämme Armaksen kanssa molemmat agilitysta kovasti, niin ajattelin jättää ryhmäpaikan hakemisen seuraavalle neljän kuukauden kylmälle jaksolle väliin. Keskitytään muihin lajeihin ja katsotaan, pysyykö Armaksen takapää paremmin ojennuksessa ilman aksaa.

Viime lauantaina olin kotihallilla seuraamassa tokokokeiden VOI- ja EVL-luokat tammikuun liikkurikoulutusta varten. Oli varsin mukavaa ja opettavaista nähdä, millaisilla suorituksilla saa mitäkin pisteitä ja ihastella pm-kisojen hienoja suorituksia.


Keittiön puolella ollaan kahtena viime viikonloppuna testattu uusia reseptejä Jan Hedhin kirjasta 277 Sorters kakor. Jatkoon pääsivät molemmat kokeilut.

Ranskalaisista pipareista tuli mausteisia, rapeita ja ihan tuoksuisia. Ohjeessa oli 50 g hillottua appelsiininkuorta, jonka korvasimme tuoreella. 20181202-DSC_6786

Franska pepparkakor (noin 60 kpl)

  • 225 g voita
  • 75 g tomusokeria
  • 75 g fariinisokeria/tummaa ruokosokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1/2 tl inkivääriä
  • 1/2 tl neilikkaa
  • 250 g vehnäjauhoja
  • vajaa 1/8 tl ruokasoodaa (1 g)
  • 100 g kokonaisia kuorimattomia manteleita
  • 1 appelsiinin kuori raasteena

Laita kulhoon huonenlämpöinen voi, siivilöity tomusokeri, fariinisokeri ja mausteet. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos kulhoon. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Lisää mantelit ja appelsiininkuoriraaste.

Jaa taikina kahteen osaan ja tee niistä kantikkaat tangot (3 cm leveät, 6 cm korkeat). Laita tangot noin 2 tunniksi pakkaseen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä viipaleiksi ja laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Paista 190 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Vaniljatimanteissa korvasimme tomusokerin maukkaammalla ruokosokerilla. Tekotapa, jossa kylmennetty taikinarulla voidellaan keltuaisella, kieritellään sokerissa ja leikataan viipaleiksi, oli hauska ja siitä tuli pikkuleipiin kiva reunus.

Vaniljdiamanter (noin 40 kpl)

  • 200 g voita huoneenlämpöisenä
  • 70 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 keltuainen
  • 225 g vehnäjauhoja
  • 1 keltuainen ja vaaleaa ruokosokeria pinnoitukseen

Laita kaikki ainekset kulhoon ja nypi käsin tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta kaksi noin 25 cm tankoa. Kääri tangot kelmuun ja laita ne pakastimeen 30 minuutiksi (tai parvekkeelle +2 asteeseen 2 tunniksi).

Levitä keltuaista sudilla tankojen päälle ja kieritä tangot sokerissa. Laita tangot vielä 10 min pakastimeen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä reilun paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja paina niihin peukalolla painauma.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 15 min. 20181209-DSC_692020181209-DSC_6925

Paluu aksakentälle ja kurpitsapiirakkaa

Armaksen päiväkirjasta: ”Riemun ja ilon päivä oli tänään. Emäntä ei ollutkaan unohtanut reittiä agilityhallille. Puolentoista kuukauden jumienparantelimistauon jälkeen tehtiin kevyt treeni ilman keppejä ja A:ta. Kivaa oli meillä kummallakin. Treenin jälkeen nautittiin vielä nätistä ja kirpeästä syyspäivästä ja kerättiin illalle vähän suppiksia. IMG_4245IMG_4244IMG_4241IMG_4250IMG_4249Menneen viikon aikana ollaan tokoiltu, tehty hajuhommia metsässä ja kotona ja eilen käytiin testaamassa rally-tokon uusia kylttejä omassa ratatreenissä.

Emäntä löysi ranskisten ruokalehden naamakirjasta kurpitsapiirakan ohjeen, jota se taas hieman viritteli. Aitoa ameriikkalaista se ei ole koskaan maistanut, isäntä on kuulemma kerran aikaisemminkin saanut hyvää versiota. Minäkin tästä tykkäsin.20181024-DSC_6337

On muuten kiva, että kaupoissa on tänä vuonna ollut kotimaisia kurpitsia. Ollaan niillä herkuteltu koko porukka.”20181024-DSC_6329

Tarte à la citrouille et aux épices

  • pohjaksi pâte brisée
  • 1 Potimarron/Orange Hokkaido/Oranger Knirps/Roter Knirps/Red Kuri -kurpitsa (960 g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 150 g ruokosokeria (120 g vaaleampaa ja 30 g tummaa)
  • 3 munaa
  • 2 tl Spekulatius-maustesekoitusta (kanelia, kardemummaa, neilikkaa, muskottia, pippuria ja anista)
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 rkl appelsiininkukkavettä

Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kuori ja paloittele kurpitsalohkot. Höyrytä palaset kypsäksi. Soseuta kypsät palaset esimerkiksi sauvasekottimella. Sekoita mausteet kurpitsasoseen joukkoon.

Kauli jääkaapissa puolisen tuntia seissyt taikina jauhotetulla pöydällä. Nosta taikina kaulimen avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 190 asteessa 10 min leivinpaperin ja painojen (esim. riisin) kanssa. Poista paperi ja painot ja paista vielä niin kauan, että pinnasta katoaa kiilto (noin 5 min).

Vatkaa munat ja sokeri kierrevispilällä kevyeksi vaahdoksi. Lisää appelsiininkukkavesi ja kerma. Lisää kurpitsasose.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 190 asteessa noin 40 min. Annan jäähtyä. Nosta jäähtynyt piirakka irtopohjavuoasta tarjoilulautaselle. 20181024-DSC_633320181024-DSC_6331

 

Parin viikon puuhia ja jumeja

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs emäntä on ollut laiska kirjoittaja. Melkein kahden viikon tarinat pitää kertoa kerralla.

Palataan hetkeksi vielä rally-tokon SM-kisoihin. Ei muistella arvostelua, vaan katsotaan Sporttirakin ottamia kuvia. Iso kiitos niistä.

Toissa viikolla treenasin aksaa ja tokoa. Perjantaina aloitettiin uudessa tokoryhmässä, jonne vaihdettiin rallyryhmästä. Tein ohjatun noudon hyvin ja tunnaria ekan kerran hallissa. Kivasti sujui sekin. Lauantaina oltiin nollakoirailemassa Vihtavuoren rallykisassa. Muistin kyllä, että siellä se amppari aksakisassa hyökkäsi suuhuni. Vähän oli huono fiilis tehdä hommia sitä muistellessa mutta onneksi paikalla oli paljon hyviä kavereitani. Iltapäivällä käytiin ulkona syömässä Keski-Suomen lampaankasvattajien tapahtumassa Toivolan Vanhalla Pihalla. Hyvää lammasmakkaraa oli.

Sunnuntaina mentiin Ainon porukan aksaamaan ja lenkille. Sekä kepittely että juoksari-A näyttävät kuvienkin perusteella sujuvan hyvin, eikös vaan? 20180909-DSC_611720180909-DSC_612320180909-DSC_612420180909-DSC_613520180909-DSC_6137

Sunnuntaina vaikutin kuulemma sen verran vaivaiselta takapäästä, että isäntä vei minut maanantaina Dynamic Fysion Marjolle hoitoon. Selän nikamalukon avauksen ja SI:n vinouden korjauksen jälkeen elämä helpotti parissa päivässä mutta lihasjumia oli kuulemma vielä sen verran, että emännän mielestä en saanut mennä tänään aksakisoihin. Harmistusta helpotti se, että Aija tuli tänään alkuillasta hieromaan minut. Kaikenlaisia kireyksiä kuulemma löytyi, ainakin niskasta, lanneselästä ja takareisistä. Vasemman takajalan yksi varvaskin oli kovasti jumissa.

Viikolla yritettiin iltalenkeillä etsiä sieniä. Karvarouskuja löytyi sienisalaattiin, leppärouskuja paistettavaksi ja kolme herkkutattia pastaan mutta isoista saaliista on vain haaveiltu. Kotitreenin lisäksi eilen tokoiltiin valmennusryhmässä. Päivän teemana oli kokonaisuus kuntoon. Tehtiin koemaisessa setissä L, kaukot ja tunnari. Olin oikein taitava vaikka kaukoissa vähän valuin eteenpäin ekassa seisomisessa. Liikkeiden väleissäkin maltoin olla haahuilematta.”