Rallykisasta rallykisaan

 

Oman seuran rallykisoilla oli väliä vain kolme viikkoa. Lenkkikelit ovat olleet edelleen surkeita, kodin ympäristössä on ollut vuorotellen jäistä ja loiskaista, varsinaiselle lenkille ollaan ajettu melkein joka päivä Vesalan monttujen/Viljonlähteenkankaan kelkkaurille ja poluille. Eilisessä kisassa Armas oli vielä lähtöportilla hyvässä vireessä mutta ajoittain vaivannut ”kehänauhakammo” tiputti vireen pakkasen puolelle. Perusasentoon tuleminen kesti turhan kauan ja alkurata meni ihan koomassa. Ihme otus – siinäkin tilassa se sai tehtävät tehtyä eikä virhepisteitä tullut alussa kuin ekan käännöksen vinoudesta. Peruustuksessa ja sen jälkeisessä pyörähdyksessä kisakaverini heräsi. Seuraavalla kyltillä Armas luuli, että ollaan 270 asteen käännöksen sijaan tekemässä puoltavaihtavaa käännöstä, joten jouduttiin uusimaan. Tötterölle lähetyksessä taisi tulla epävarmuus siitä, että pitikö tötsälle jäädä vai kiertää, joten Armas jäi ensin vähän kauas tötteröstä ja jouduin lähettämään uudestaan. Vähän oli haastavaa mutta pisteitä jäi jäljelle mukavat 94p.

Omissa treeneissä ollaan tehty suunnilleen kerran viikossa rallyrataa ja muuten tokoiltu tilan sallimia liikkeitä. Perjantain tokovalkan vireosuudessa opeteltiin leikkimään niin, että emännällekin tuli leikissä kunnolla hiki. Leikkipalkan pitää olla oikeasti palkka.

Kuun alussa Armas kävi Kaiperlalla osteopatiassa, jossa saatiin hyviä uutisia. Loppukesän ja syksyn lantionseudun virheasennoista tulleista vaivoista on päästy eroon ja kroppa on hyvässä kunnossa. Niska ja leuka olivat tällä kertaa eniten jumissa.

 

Rallykisailua

Eilen oltiin pitkästä aikaa rally-tokokisoissa kotihallilla. Kentälletulojännityksen kadottamisessa ollaan onneksi päästy eteenpäin, vieläkin toivoisin Armakselta hieman korkeampaa virettä radalle treenien taapaan. Muutama yhden pisteen virhe saatiin, pisteitä 95p ja hyvä mieli. Seuraavaa kisaa ennen pitää treenata puolta vaihtavia täyskäännöksiä hallilla kylttien kanssa. Kotona ne sujuvat hyvin mutta kisoissa saadaan monesti turhia virhepisteitä.

Talkoilin taas loppupäivän kameran takana, siinä näkee kivasti kaikki suoritukset.

Muuten viimeinen pari viikkoa on mennyt kadonneita talvikelejä ja jäätikköä kirotessa. Vesalassa on toistaiseksi ollut vielä ihan hyvät lenkkikelit mutta saapa nähdä, montako päivää nekään enää pysyvät kelvollisina. Treenattu ollaan pääasiassa tokoa, viikolla tehtiin ensimmäinen kokeilu kiertonoutohyppyhässäkästä (pienellä kentällä tosin). Ensin kiertoa, sitten kiertoa hyppyjen välistä, sitten kiertoa hyppyjen ja kapuloiden kanssa (meinasi olla haastavaa), sitten kierto pysäytyksellä ja lopuksi koko liike. Taitava poika osasi. 20190220-DSC_7428IMG_4782

Joulurallya

Armaksen päiväkirjasta: ”Emäntä ja isäntä suunnittelivat seuran joulurallyradan. Tykkäsin kovasti uudesta POSSU-kyltistä, jossa jokainen sai suorittaa vapaavalintaisen tehtävän, jossa käytetään röhköpossua. Minä ensin röhkötin tassulla possua ja sitten toin sen emännälle. Pujotteluunkin oli laitettu tötsien tilalle ties mitä juttuja kuten joulukuusi, tonttu ja olkipossu. ”20181216-DSC_698920181216-DSC_699120181216-DSC_699220181216-DSC_704820181216-DSC_705320181216-DSC_7081

Pikkuleipiä ja pohdintaa

Vuoden jälkimmäiseen puoliskoon on mahtunut huolta ja murhetta. Monet suunnitelmat ovat muuttuneet mutta arjen pyörityksessä viikot ovat kuitenkin kuluneet nopeasti ja vuosi lähestyy loppuaan.

Armaksen kanssa käytiin kaksi viikkoa sitten kotihallilla rally-tokokisoissa. Hyvän mielen rata molemmilta, itse sössin -10p verran ottamalla sivuaskeleen oikealle hieman etuviistoon. Seuraavan kerran kisataan sitten joskus ensi vuoden puolella uusilla säännöillä. Uudet tehtävät ovat mukavia. Poistuvasta käytösruudusta jään kaipaamaan Armaksen kolmen minuutin silmiin tuijotusta, mutta en kentällä oman suorituksen aikana olevaa toista koiraa. Osa isoista uroksista pelottaa Armasta ja vaikuttaa sitä kautta suoritukseen.

Viime viikon agilitytreeneissä Armas kolkkasi itseään okseriin ja kaatoi molemmat oikean puolen siivekkeet. Kolhussa kontaktia ottanut oikea takajalka näytti parin päivän päästä sen verran kipeältä, että levon lisäksi annoimme otukselle neljänä päivänä kipulääkettä. Kotihoito toimi onneksi hienosti ja Armas on taas oma iloinen ja vauhdikas itsensä.

Vaikka tykkäämme Armaksen kanssa molemmat agilitysta kovasti, niin ajattelin jättää ryhmäpaikan hakemisen seuraavalle neljän kuukauden kylmälle jaksolle väliin. Keskitytään muihin lajeihin ja katsotaan, pysyykö Armaksen takapää paremmin ojennuksessa ilman aksaa.

Viime lauantaina olin kotihallilla seuraamassa tokokokeiden VOI- ja EVL-luokat tammikuun liikkurikoulutusta varten. Oli varsin mukavaa ja opettavaista nähdä, millaisilla suorituksilla saa mitäkin pisteitä ja ihastella pm-kisojen hienoja suorituksia.


Keittiön puolella ollaan kahtena viime viikonloppuna testattu uusia reseptejä Jan Hedhin kirjasta 277 Sorters kakor. Jatkoon pääsivät molemmat kokeilut.

Ranskalaisista pipareista tuli mausteisia, rapeita ja ihan tuoksuisia. Ohjeessa oli 50 g hillottua appelsiininkuorta, jonka korvasimme tuoreella. 20181202-DSC_6786

Franska pepparkakor (noin 60 kpl)

  • 225 g voita
  • 75 g tomusokeria
  • 75 g fariinisokeria/tummaa ruokosokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1/2 tl inkivääriä
  • 1/2 tl neilikkaa
  • 250 g vehnäjauhoja
  • vajaa 1/8 tl ruokasoodaa (1 g)
  • 100 g kokonaisia kuorimattomia manteleita
  • 1 appelsiinin kuori raasteena

Laita kulhoon huonenlämpöinen voi, siivilöity tomusokeri, fariinisokeri ja mausteet. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos kulhoon. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Lisää mantelit ja appelsiininkuoriraaste.

Jaa taikina kahteen osaan ja tee niistä kantikkaat tangot (3 cm leveät, 6 cm korkeat). Laita tangot noin 2 tunniksi pakkaseen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä viipaleiksi ja laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Paista 190 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Vaniljatimanteissa korvasimme tomusokerin maukkaammalla ruokosokerilla. Tekotapa, jossa kylmennetty taikinarulla voidellaan keltuaisella, kieritellään sokerissa ja leikataan viipaleiksi, oli hauska ja siitä tuli pikkuleipiin kiva reunus.

Vaniljdiamanter (noin 40 kpl)

  • 200 g voita huoneenlämpöisenä
  • 70 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 keltuainen
  • 225 g vehnäjauhoja
  • 1 keltuainen ja vaaleaa ruokosokeria pinnoitukseen

Laita kaikki ainekset kulhoon ja nypi käsin tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta kaksi noin 25 cm tankoa. Kääri tangot kelmuun ja laita ne pakastimeen 30 minuutiksi (tai parvekkeelle +2 asteeseen 2 tunniksi).

Levitä keltuaista sudilla tankojen päälle ja kieritä tangot sokerissa. Laita tangot vielä 10 min pakastimeen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä reilun paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja paina niihin peukalolla painauma.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 15 min. 20181209-DSC_692020181209-DSC_6925

Paluu aksakentälle ja kurpitsapiirakkaa

Armaksen päiväkirjasta: ”Riemun ja ilon päivä oli tänään. Emäntä ei ollutkaan unohtanut reittiä agilityhallille. Puolentoista kuukauden jumienparantelimistauon jälkeen tehtiin kevyt treeni ilman keppejä ja A:ta. Kivaa oli meillä kummallakin. Treenin jälkeen nautittiin vielä nätistä ja kirpeästä syyspäivästä ja kerättiin illalle vähän suppiksia. IMG_4245IMG_4244IMG_4241IMG_4250IMG_4249Menneen viikon aikana ollaan tokoiltu, tehty hajuhommia metsässä ja kotona ja eilen käytiin testaamassa rally-tokon uusia kylttejä omassa ratatreenissä.

Emäntä löysi ranskisten ruokalehden naamakirjasta kurpitsapiirakan ohjeen, jota se taas hieman viritteli. Aitoa ameriikkalaista se ei ole koskaan maistanut, isäntä on kuulemma kerran aikaisemminkin saanut hyvää versiota. Minäkin tästä tykkäsin.20181024-DSC_6337

On muuten kiva, että kaupoissa on tänä vuonna ollut kotimaisia kurpitsia. Ollaan niillä herkuteltu koko porukka.”20181024-DSC_6329

Tarte à la citrouille et aux épices

  • pohjaksi pâte brisée
  • 1 Potimarron/Orange Hokkaido/Oranger Knirps/Roter Knirps/Red Kuri -kurpitsa (960 g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 150 g ruokosokeria (120 g vaaleampaa ja 30 g tummaa)
  • 3 munaa
  • 2 tl Spekulatius-maustesekoitusta (kanelia, kardemummaa, neilikkaa, muskottia, pippuria ja anista)
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 rkl appelsiininkukkavettä

Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kuori ja paloittele kurpitsalohkot. Höyrytä palaset kypsäksi. Soseuta kypsät palaset esimerkiksi sauvasekottimella. Sekoita mausteet kurpitsasoseen joukkoon.

Kauli jääkaapissa puolisen tuntia seissyt taikina jauhotetulla pöydällä. Nosta taikina kaulimen avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 190 asteessa 10 min leivinpaperin ja painojen (esim. riisin) kanssa. Poista paperi ja painot ja paista vielä niin kauan, että pinnasta katoaa kiilto (noin 5 min).

Vatkaa munat ja sokeri kierrevispilällä kevyeksi vaahdoksi. Lisää appelsiininkukkavesi ja kerma. Lisää kurpitsasose.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 190 asteessa noin 40 min. Annan jäähtyä. Nosta jäähtynyt piirakka irtopohjavuoasta tarjoilulautaselle. 20181024-DSC_633320181024-DSC_6331

 

Parin viikon puuhia ja jumeja

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs emäntä on ollut laiska kirjoittaja. Melkein kahden viikon tarinat pitää kertoa kerralla.

Palataan hetkeksi vielä rally-tokon SM-kisoihin. Ei muistella arvostelua, vaan katsotaan Sporttirakin ottamia kuvia. Iso kiitos niistä.

Toissa viikolla treenasin aksaa ja tokoa. Perjantaina aloitettiin uudessa tokoryhmässä, jonne vaihdettiin rallyryhmästä. Tein ohjatun noudon hyvin ja tunnaria ekan kerran hallissa. Kivasti sujui sekin. Lauantaina oltiin nollakoirailemassa Vihtavuoren rallykisassa. Muistin kyllä, että siellä se amppari aksakisassa hyökkäsi suuhuni. Vähän oli huono fiilis tehdä hommia sitä muistellessa mutta onneksi paikalla oli paljon hyviä kavereitani. Iltapäivällä käytiin ulkona syömässä Keski-Suomen lampaankasvattajien tapahtumassa Toivolan Vanhalla Pihalla. Hyvää lammasmakkaraa oli.

Sunnuntaina mentiin Ainon porukan aksaamaan ja lenkille. Sekä kepittely että juoksari-A näyttävät kuvienkin perusteella sujuvan hyvin, eikös vaan? 20180909-DSC_611720180909-DSC_612320180909-DSC_612420180909-DSC_613520180909-DSC_6137

Sunnuntaina vaikutin kuulemma sen verran vaivaiselta takapäästä, että isäntä vei minut maanantaina Dynamic Fysion Marjolle hoitoon. Selän nikamalukon avauksen ja SI:n vinouden korjauksen jälkeen elämä helpotti parissa päivässä mutta lihasjumia oli kuulemma vielä sen verran, että emännän mielestä en saanut mennä tänään aksakisoihin. Harmistusta helpotti se, että Aija tuli tänään alkuillasta hieromaan minut. Kaikenlaisia kireyksiä kuulemma löytyi, ainakin niskasta, lanneselästä ja takareisistä. Vasemman takajalan yksi varvaskin oli kovasti jumissa.

Viikolla yritettiin iltalenkeillä etsiä sieniä. Karvarouskuja löytyi sienisalaattiin, leppärouskuja paistettavaksi ja kolme herkkutattia pastaan mutta isoista saaliista on vain haaveiltu. Kotitreenin lisäksi eilen tokoiltiin valmennusryhmässä. Päivän teemana oli kokonaisuus kuntoon. Tehtiin koemaisessa setissä L, kaukot ja tunnari. Olin oikein taitava vaikka kaukoissa vähän valuin eteenpäin ekassa seisomisessa. Liikkeiden väleissäkin maltoin olla haahuilematta.”

Tuplagurre

IMG_3442Armaksen päiväkirjasta: ”Torstaissa ollaan menossa ja olen jo tälläkin viikolla puuhannut kaikenlaista. Maanantaiaamuna kävin aksaamassa, tiistai-iltana K-S kennelkerhon rallymölleissä, eilen aksatreeneissä  ja tänään Ruutin kanssa lenkillä Laajavuoressa. Ihmisten mielestä möllikisoihin piti mennä kun joku sellaiset järjesti lähellä kotia ja kaikki luokat oli mukana. Saatiin emännän kanssa iloisen ratatreenin lisäksi 99p ja tavattiin monta tuttua.

 

Ruuti on Keksin isosisko. Ilmankos senkin kanssa on kiva juosta ja uida. Poseerattiinkin kun pyydettiin. Tuplagurrekin tehtiin suolla.”20180614-DSC_513920180614-DSC_514720180614-DSC_515220180614-DSC_517220180614-DSC_517320180614-DSC_518020180614-DSC_5181

Rotkojen retki

Eilen kävimme Armaksen kanssa Jämsässä rally-tokoilemassa tuplakisassa. Muutaman kuukauden kiusannut, putkiin ja hypyille karkailun kontrolloinnista alkanut huono kisavire oli ilokseni vaihtunut iloiseen tekemiseen. Ensimmäisellä radalla oli jokseenkin haastavalta näyttävä sarjahyppy, kolme estettä 90 asteen kulmissa ja puolenvaihto edessä juuri ennen hyppyä. Rata sujui kivasti ja käytösruudussakin peppu pysyi maassa vaikka mäkäräiset jyrsivät tassua. Tuloksena meidän paras pistemäärä koskaan, 98p. Toinen ratakin oli ihan kivaa tekemistä mutta töpeksittiin molemmat yhden kympin verran. Armas meni uusinnassakin istumasta maahan (vajaan) seisomisen kautta ja minä kiersin houkutuksen väärään kiertosuuntaan. IMG_3428IMG_3430IMG_3433Tänään retkeiltiin pitkän soratietaipaleen taakse Petäjäveden ja Multian rajaseudulle. Ensimmäinen kohde oli rotkojärvi Karhunah(d)as. Parkkipaikalta järvelle ja laavulle oli 600m helpohkokulkuinen polku. Järven kiertävä Karhunpolku sen sijaan vaatii sekä ihmiseltä että koiralta teknistä taitoa ja ketteryyttä. Kierroksen eteläpäässä puron ja pohjoispäässä kosken ylityksissä näytti olevan toisten retkeilijöiden kuvissa huomattavasti enemmän vettä kuin nyt kun joka paikassa on todella kuivaa. Hyvä niin, sillä kummassakaan paikassa ei ollut siltaa eikä lankkuja, joten ylitys piti hoitaa kiviä pitkin. 20180610-DSC_504820180610-DSC_505020180610-DSC_505220180610-DSC_505420180610-DSC_5055

Toinen retkikohde oli muille paitsi Armakselle kolmen vuoden takaa tuttu Kulhanvuori. Tällä kertaa jätimme auton Kangaslamminharjun alkupäähän ja kävelimme harjua pitkin luontopolulle ja polkukierroksen jälkeen samaa reittiä takaisin. Kovin kuivaa oli sielläkin, Armas loisti teknisissä paikoissa etenemisellään ja mäkäräiset häiritsivät kahvittelua.

Kiva retkipäivä.20180610-DSC_506420180610-DSC_507020180610-DSC_508020180610-DSC_508520180610-DSC_5086.jpg