Kesä meni, syksy tuli

Armaksen päiväkirjasta: ”Mamma on ollut tosi laiska päivittämään kuulumisiani. Rally-tokon pm-kisojen jälkeen ollaan rallattu kolme kisaa: yksi kotihallilla ja tuplakisa Vihtavuoren kaukalolla. Kaikissa olin taitava mutta pari vahinkoakin osui radoille. Kotihallin kisassa mamma yritti hidastaa kiirettäni sarjahypylle ja antoi hyppyluvan niin myöhään, että rima tippui, Vihtavuoren ekassa kisassa luikahdin liikkeestä istumisen kutsussa vasemmalle vaikka piti tulla oikealle. Nämä molemmat ovat niitä harvoja juttuja, joita ei voi uusia vaan -10p katoaa huis pois. Kolmesta kisasta 89p, 87p ja 99p. Nyt meillä olis hyvät pisteet kasassa 10.10 SM-kisoihin. Saapa nähdä, mihin koronatilanne siihen mennessä kehittyy.

Rallailun lisäksi ollaan treenattu tokoa, erityisesti seuruuta, noutojen vauhtia ja liikkeiden välejä sekä kehääntuloja. Metsälajeista ollaan tehty jälkeä ja esineruutua. Jäljellä ovat saaneet minulle janan idean opetettua, itse jälki meinaa viedä niin, että osa kepeistä saattaa jäädä matkalle. Toivotaan pitkää, lämmintä ja kuivaa syksyä, niin saataisiin hyviä pohjia tehtyä ensi vuodelle.”

”Täytin muuten elokuun viimeinen päivä 5v eikä siitäkään kirjoitettu. Onnea minulle, komealle, persoonalliselle äijälle! Kakkua, ketjupannan tottikseen ja kaksi uutta palloa sentään sain.”

Tämmöisellä ohjeella ollaan tehty kesän aikana monta mustikka- ja raparperipiirakkaa. Resepti on ihan jonkin verran viritetty ja paranneltu versio Antti Vahteran Viisi vuodenaikaa -kirjan raparperipiirakasta.

Murupiirakka

Pohja

• 2 munaa
• 135 g vaaleaa ruokosokeria (1 1/2 dl)
• 225 g vehnäjauhoja (3 1/2 dl)
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 dl kermaviiliä
• 100g sulatettua voita

Täyte ja murupäällinen

• vajaa 1 litra raparperinpaloja tai mustikoita
• 100 g voita
• 130 g vehnäjauhoja (2dl)
• 90 g vaaleaa ruokosokeria (1 dl)

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhoseos, kermaviili ja voi. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina isoon, voideltuun piirakkavuokaan.

Jos raparperit eivät ole kevätraperpereja, niin mehusta paloja sokerin kanssa kulhossa 1-2 tuntia. Levitä raparperit/mustikat pohjataikinan päälle.

Laita muruseoksen aineet kulhoon ja nypi ne sekaisin. Ripottele muruseos täytteen päälle. Paista 200 asteessa noin 45min.

Piirinmestaruusrally-tokoa

Rally-tokokisat olivat koronatauolla muita tokoa ja pk-lajeja kauemmin. Tuomarin ja sihteerin turvaväli saatiin ratkaistua NoShout-kuulokkeiden avulla ja eilen päästiin kisaamaan melkein 8 kk tauon jälkeen. Kevät ja alkukesä keskityttiin tokoon ja bh-kokeeseen, joten rallyn treenaaminen oli hyvin vähäistä, lähinnä pientä tekniikkatreeniä olohuoneessa. Kisakuntoa kaivettiin esille muutamalla ratatreenillä heinäkuun lopussa ja viime viikolla, itsellä oli alkuun vähän askelmerkit hukassa ja Armaksesta lähti turhan paljon ääntä pysäyttävissä tehtävissä ja peruutuksessa.

Vaikka oltiin kotihallilla, niin kisatilanne jännitti taas Armasta sen verran, että treeneissä hienosti onnistunut rento kehääntulo ei onnistunut. Haluaisin seuruuttaa sen sisään reippaasti, pysähtyä perusasentoon ja irrottaa hihnan. Sitten olisi tarkoitus vireen mukaan tehdä joku temppu tai jättää istumaan ja kutsua vauhdissa seuruuseen ja lähtökyltille. Kun sain jännittäjän istumaan, niin lähtökyltille siirtyminen nosti virettä niin, että päästiin mukavassa tunnelmassa radalle. Ensimmäisessä tehtävässä auton eteentulossa käsimerkillä vaikka yleensä mennään vain suullisella käskyllä. Sivulla peruutus oli tosi hyvä. 1-2-3 tehtävästä saatiin -1tvä, ilmeisesti siitä, että Armas jäi alussa hetkeksi seisomaan eikä istunut heti. Liikkeestä istu ja hyppy olivat hienoja, kasissa ja spiraalissa otus seurasi selkeästi paremmin.

Hienon työmiehen kanssa tienattu 99p ei riittänyt pm-kisojen palkintopallille (oltiin 4.) mutta hyvä mieli jäi. Vielä kun tietäisi, miten alkujännää saisi vähennettyä. Ehkä Armas miettii kehään tullessaan, että mitäköhän tehtäviä siellä tänään on ja että osataanko tehdä kaikki oikein…

Loman aikana ollaan treenattu rallyn lisäksi tokoa ja jälkeä. Jälkeen ja esineruutuun ollaan saatu treeniseuraa ja hyviä neuvoja Annalta ja Venlalta. Esineruutua tehtiin niin, että lähettiin ystävykset vuorotellen hakemaan esineitä. Kummasti löytyi Armakseenkin lisää irtoavuutta ja vauhtia kun Venla oli toisena hommissa.

Viikolla käväistiin pikaisella reissulla Hämeessä – vanhempieni moikkaamisen lisäksi Armas kävi osteopatiassa Maaria Kaiperlan luona. Lantiossa oli virheasentoa vasemmalla puolella ja olan seudulla jumia oikealla. Liekö syynä heinäkuinen huono laskeutuminen uimarannalle vai vaan aktiivinen aussie-elämä? Nyt on taas paikat ojennuksessa.

Loppukesään ja syksylle olisi tiedossa paljon koiramaisia tapahtumia pääosin lähiseudulla. Toivottavasti saadaan kisata…

 

Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille.

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

MES 100p

Harmaa marraskuu kurakeleineen ja loskasössömössöineen alkaa olla lopuillaan. Ankeista keleista huolimatta ollaan ulkoiltu ahkerasti, liukkauden takia lenkkipaikkavalikoima on ajoittain ollut kovin yksipuolinen.

Viime viikonloppuna kisattiin rally-tokoa molempina päivinä, lauantaina kotihallilla ja sunnuntaina Seinäjoella. Lauantain kisassa oli mukava rata ja molemmilla hyvä vire. Tuloksena toinen 100p koskaan. Kuten Keski-Suomen kisoissa aina, taso oli kova ja palkintopallin järjestys meni aikavertailuun. Hävittiin Annalle ja Oonalle jokunen sadasosa ja oltiin nopeampia kuin Pipsa ja Pipa. 

Kisan jälkeen saatiin lenkille mukaan Anna S:n Venla-bortsu. Tyypeillä oli yhdessä hurjan kivaa. Ne juoksivat, juoksivat ja juoksivat.

Sunnuntain reissusta ei kertynyt kelvollisia pisteitä ensi vuoden SM-kisoja varten. Armas pelästyi huonosti järjestetyllä lämmittelyalueella seuraavaa puhisevaa koiraa ja minultakin meni herne nenuun. Jouduttiin uusimaan molemmat eteentulot, kiersin houkutuksen tötsät väärässä järjestyksessä ja vieressä peruutus oli huono. Loppurata sujui onneksi iloisesti ja virheittä niin jäi parempi mieli. Reissun paras osuus oli Armaksen kasvattajan Sinin, Hellä-emän ja Tyyskä-serkun tapaaminen. Koirat pääsivät vähän juoksemaan ja nähtiin kun Hellä kisasi hienosti voittajaluokassa. 

Liikkurointia ja tuplarallya

 

Koiramaisissa tunnelmissa vierähti taas pari viikonloppua. Reilu viikko sitten liikkuroin seuran tokokokeessa alo- ja avo-luokat, yhteensä 20 koiraa. Pitkä mutta antoisa päivä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen taivaalta on tullut tavaraa kaikissa olomuodoissa. Kotona ei lunta montaa hetkeä ole maassa ollut mutta lenkkipoluilla on maa jäässä ja ohut lumikerros.

Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon rallyn tuplakisaan. Armaksen kanssa tykkäsimme molemmista radoista, kivoja tehtäväyhdistelmiä ja vauhdikkuutta.

Radoissa ainoa ikävä asia oli turkoosi tötterö, joka tuotti monelle koiralle vaikeuksia. Tötsä on Armaksen suosikkiliike (yksi monista), nyt se juoksi ihan tötterön vierestä ja pysähtyi reilun metrin päähän vähän hämmentyneen näköisenä. Mietin nopeasti mitä tehdä ja päädyin kutsumaan koiran ja jatkamaan matkaa. Tuomarilla oli tarkka metri (koiran pitää olla metrin säteellä tötteröstä), joten -10 siitä sitten tuli. Ekalta radalta saatiin lisäksi kaksi -1 vinoa 90 asteen käännöksistä ja -2 intopiippailusta. Pisteitä siis 86p (itse annan 98p!).

Toisella radalla pyörittiin ja vaihdettiin puolta. Armaksella oli hurjan kivaa, mistä monesti seuraa pieniä epätarkkuuksia ja vähän ääntä, niistä yhteensä -6p. Toisen radan erikoistarkkailtava kyltti oli viimeinen tehtävä eli istu askel oikealle istu. Siitä moni muukin sai -3ov, ilmeisesti pienestä vartalon kääntymisestä liikkeen alussa.

Ei siis ensi vuoden arvokisapussiin pisteitä näistä kisoista mutta iloinen mieli iloisesta otuksesta.

Pimeyden ja pakkasten myötä ulkotreenikausi taisi päättyä ja tokon treenaaminen on seuraavat kuukaudet vaikeaa. Hallilla on hyvin vähän vapaata treeniaikaa ja ison kentän tilaa vielä vähemmän. Tulevien viikkojen kalenteri näyttää siltä, että viikonloppuyöt ovat ainoa mahdollinen koko kentän treeniaika.

 

Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.

Rally-tokon sm-kisat

Lauantaina ne sitten olivat, monien tunteiden SM-rallyt. Olimme toisessa karsintaryhmässä, jonka eläinlääkärintarkastus oli 9:30 ja rataantutustuminen 10:40, joten ei tarvinnut ihan yhtä aikaisin lähteä kuin viime vuonna Tampereelle. Ell-tarkki oli viime vuotta paremmin järjestetty – jonotuksen sijaan lyhyellä odotuksella sisään, jossa tassujen ja liikkeen tarkastus suuremmin jänskättämättä. Armas ei onneksi joutunut pöydälle tarkastettavaksi, siitä ei varmaankaan olisi tullut mitään.

Rataantutustumisessa oli mukava tunnelma ja rata vaikutti meille sopivalta. Ihmis- ja koiramäärä ja iso tila jännittivät Armasta taas sen verran, että lähtöön tuleminen oli vähän vaikeaa. Heti radan alettua se oli iloisesti mukana ja teki kivasti hommia. Kylteitä 7 ja 14 saatiin -1p (KONTR ja TVÄ), joten karsinnan saaliiksi tuli 98p ja 9. sija.

Taso oli hurja, finaaliin (20/60 koirakkoa) tarvittiin 96p ja monta hurjan hyvää koirakkoa jäi ulos pienten ongelmien takia. Haastavia paikkoja monille olivat liikkeestä istuminen yleisön vieressä ja normaalia pienempi kartio kyltillä 12.

Karsintaradan jälkeen aikaa finaaliin oli kuutisen tuntia, joten lähdimme käymään kunnon lenkillä. Finaaliradalle olikin sitten kerätty aikamoinen määrä kamaa – putki, hyppy, sarjahyppy ja pujottelu, jonka viimeisenä tötterönä oli ajanottaja. Hyvin menneiden vaikeiden ratojen kisojen ja treenien jälkeen kuvittelin, että meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä hieno rata… osoittautui kuitenkin, ettei kummankaan pää vielä kestänyt pitkää päivää ja ison kisan jännitystä.

Otus jännitti isoa kenttää, estemäärää ja kentän reunoilla ollutta yleisömäärää vielä enemmän kuin karsinnassa ja kartturin aivoenergia väheni turhan paljon jo ennen lähtökylttiä. Lähtösuora meni puoliunessa virheittä, spiraalista olisin saanut -10p koska nopeutin kävelyvauhtia, 8. kyltti uusittiin koska Armaksen oli vaikea kääntää putkelle selkää eikä uusiminenkaan oiken hyvin mennyt. Puolenvaihto ja putki sen sijaan sujuivat hyvin ja kolmen esteen sarjahypystäkin selvittiin vauhdikkaan hienosti. Sitten kartturin aivo tyhjeni lopullisesti – lähdin juoksemaan kyltiltä 19 vasta parin kävelyaskeleen jälkeen ja otus samalla vieressä ollut putki imaisi Armaksen. Olisihan sitä hylsyn voinut ottaa jostain pienemmästä kisasta kuin SM-finaalista…

Parin päivän mietiskelyn jälkeen pitää olla tyytyväinen siihen, että tavoite (finaalipaikka hyvällä ja iloisella radalla) saavutettiin. Nenät ja kuonot kohti ensi vuoden kisoja entistä kokeneempana. Jollain keinolla pitäisi saada treenien innokas kehääntulo kisoihinkin.

Eka 100p

Eilen rallyiltiin kotihallilla Rally-tokoyhdistyksen tuplamestarikisassa tavoitteena lähtökooman välttäminen ja iloiset suoritukset. Lähtö oli molemmilla radoilla lähellä kehänauhaa, joten päätin ottaa päivän kehäänmenotaktiikaksi reippaan kentällemenon. Se toimi mukavasti.

Ensimmäisellä radan eka kyltti oli puolenvaihto edessä, joten otuksen piti olla kuulolla heti alusta asti. Armaksen vire oli sopiva, mieli iloinen ja hyppy ja putkikin sujuivat kivasti. Vaikka rata tuntui hyvältä, niin yllätyin tuloksesta – meidän ensimmäinen 100p. 43 starttia siihen tarvittiin…

Kuten kesän useimmissa kisoissa, eilenkin 100p suorituksia oli molemmilla radoilla useampia. Tasapisteillä aika ratkaisee ja nopein voittaa. Armaksen kanssa emme yleensä kovin monille ajassa häviä, eilenkin olimme molemmilla radoilla nopeimpia.

Toisella radalla otuksen vire oli hieman korkeamalla ja keräsimme vinouksista ja törppäyksistä muutaman virhepisteen. Saaliina hyvä mieli, yleisöä viihdyttävä rata ja 96p.

Illalla käytiin ulkoiluttamassa kesäpoikaa ja oranssia palloa Viljonlähteenkankaalla ja perjantaina tokoiltiin iltapäivällä kaukalolla. Saapa nähdä, miten tulevan viikon treenien käy, kamalan kuumaa on taas ennustettu. Yngh!