Luumupannaria maailman reunalta

Marraskuun viimeisinä päivät kummastuttivat tyynellä ja lähes aurinkoisella säällään. Lunta ei ole mutta järvet olivat yön aikana saaneet osittaisen ohuen kuoren, joka kimalteli pimeän ajan kauniissa ja pehmeässä auringonvalossa.

Eilen emme ehtineet nauttia auringosta sillä olimme päivällä väitöstilaisuudessa ja illalla karonkassa. (Kiitokset mukavista kekkereistä!) Väitöksestä kotiin pyöräillessä poikkesimme pikaisesti Toivolan Vanhan Pihan Joulupihalle ostamaan parvelle lampaantaljan Niemelän lammastilan kojusta. Pihalla voisi poiketa ennen joulua toisen kerran paremmalla ajalla ja vähemmän nälkäisenä.

Tänään päätimme jättää Paviljongin joulumarkkinat väliin ja lähteä pikkupakkasesta huolimatta pyörälenkille. Lämpimillä varustuksella (ajohousut, irtolahkeet, hiihtohousut, merinovillapaita, ohut fleece, paksu ajotakki, merinovillabuff kaulaan ja päähän, paksut sukat, ajokengät, kengän neopreensuojat ja kolmisormiset mutanttihanskat) tarkeni polkea puolitoista tuntia ihan mukavasti. Kuvattavaa olisi ollut kauniissa valossa paljon mutta kylmyyden takia pysähdyimme vain kerran lyhyelle mehu- ja kuvaustauolle.

Bretagnelainen luumupannari far breton on ollut pitkään testattavien jälkkäreiden listalla mutta vasta eilen muistin ostaa Ekolosta kuivattuja luumuja. Joidenkin mielestä tämä saattaa muistuttaa clafoutista, mutta bretagnelaisten mukaan far on tietenkin aivan eri herkku. No, laitetaanhan clafoutiksessa marjat tai hedelmät vuoan pohjalle ja far bretonissa kuivatut luumut tiputellaan taikinaan. Far breton on myöskin monesti clafoutista paksumpi – meillä tällä kertaa ei sillä emme oikein tienneet, kuinka paljon taikina kohoaa ja valitsimme varmuuden vuoksi suurehkon vuoan.

Resepti on ranskalaisten ystäviemme suosittelemalta marmiton.org -sivustolta, jossa on tietoa ruoka-aineista, valtavasti ohjeita varustettuna reseptiä testanneiden ihmisten kommenteilla ja videoita. Noudatimme kommentoijien vinkkiä luumujen lisäämisestä ja paistoimme pannaria hieman kauemmin kuin ohjeessa sillä luumut olivat olleet jääkaapissa. 315 ranskiksen arvioiden keskiarvo tälle ohjeelle oli 5/5 marmiton m:ää. Saman arvosanan annamme mekin. Tres bien!

Far breton

• 200 g vehnäjauhoja
• 150 g vaaleaa ruokosokeria
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 4 munaa
• 7 1/2 dl täysmaitoa
• 40 kuivattua luumua

Sekoita jauhot, sokeri, vanilja ja munat kulhossa (esim. kierrevispilällä). Lisää maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä tunti (en jaksanut tietenkään odottaa ihan niin kauan…).

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan. Jauhota luumut vehnäjauhoilla ja tiputtele ne taikinaan. Paista 200 asteessa 45 min (ohjeessa oli 30 min). Laita uuni pois päältä ja anna pannarin olla uunissa vielä 15 min (ohjeessa oli 30 min). Anna pannarin jäähtyä.

Pyörällä olisit ehkä jo palleapihvin äärellä, junalla et…

Jottei keittiörempan suunnittelu olisi liian helppoa, käväisin tänään Tampereella katsomassa vuosia kuolaamiani ruotsalaiskyökkejä. Hienoa työtä, mutta … smakar det så kostar det… Puolentoista tunnin juttutuokio Keittiökaupassa oli oikein opettavainen ja palvelu mainiota.

Menomatkalla testasin uutta kulkuvälinettä, Onnibussia, joka saapui perille täsmällisesti 1 h 50 min kuluttua lähtöajasta. Matka maksoi 7€, matkustajia oli aika paljon, kaksikerroksissa linja-autossa oli nahkapenkit ja hyvin toimiva wifi, jalkani eivät yltäneet istuimelta maahan asti ja perillä, aurinkoisessa ja lämpimässä syyskelissä, kävelymatkaa keskustaan oli 3 km. Halpakyydin paluuaikataulut eivät olleet oikein sopivia, joten yritin kanaostosten jälkeen junailla kotiin. VR tarjosi minulle ylimääräisen tunnin työaikaa, junailua koko 32€:lla, onneksi iPadin akku kesti perille asti.

Sinikeltaislaatikosta ostettujen puuhapakettien kokoamissession jälkeen kaivauduimme jääkaapin lihalaatikkoon ja pihvimestari paistoi hurjan huikeat pihvit Pienikankaan ylämaankarjasonnin palleasta. Hienoa, että näitä ranskisten(kin) isosti arvostamia, suutuntumaltaan fileistä eroavia herkkupaloja saa kotoakin. Pihvit olivat pannulla 2,5 min kummaltakin puolelta (itselle muistiin: 8/9, 2 vyöhykettä). 

Maassa maan tavalla…

Niin se aika kuluu ja kotimatka lähestyy. Siihen vähitellen valmistautessa voi vaikka miettiä, mitä on reissun aikana ikävöinyt kotoa ja mitä ranskisten juttuja kaipaan kotona. Ensimmäiseen listaan kuuluvat

• espresso, Tea ja Luigi. Paikalliselle kahville ei suuria kehuja yleensä tarvitse jaella. Hyvissä ravintoloissa laatu on viime vuosien aikana parantunut ja niissä saa ihan hyvän makuista espressokoneella tehtyä kahvia, ei espressoa. Jostain syystä tamppaamista ei täällä harrasteta ja kahvi lasketaan kuumaksi ja pitkäksi. Perinteinen baarikaffe maistuu pahimmillaan poltetulle autonrenkaalle, parhaimmillaan sen saa juotua.
• oma keittiö uuneineen ja astioineen
• oma sänky. Sekä Ranskassa että Italiassa joutuu usein nukkumaan joustinpatjalla ilman petaria, ynh. En ole muutenkaan joustinpatjojen ystävä. Tempur tai futon, kiitos.
• hyvältä maistuva ja kalkiton raanavesi, ei tarvinne selityksiä. Veden ostaminen kaupasta ja kalkkipilkkujen puunaaminen on hölmöä. Kuplavesi on kyllä hyvä lämpimien päivien juoma.
• kaupunkifillarini pinkki Jurottaja
• hyvässä hoidossa ollut Reima-juuri

ja jälkimmäiseen

• leipomo ja tori vihanneksineen, lihoineen, kaloineen, jogurtteineen ja juustoineen. Eilen sanoimme hei, heit torin tutuille kauppiaille ja kerroimme lähtevämme kotiin. Vuosi alkaa onneksi olla siinä vaiheessa, että torielämä on kotonakin vilkaimmillaan, kiva.
• edelliseen liittyen, asenne ruokaan ja laadukkaisiin raaka-aineisiin ja sesonkiherkkujen arvostus. Parsaa syödään parsa-aikaan ja mansikoita mansikka-aikaan. Lounasjonon tärkeimpiä keskustelunaiheita on edellisen tai kuluvan päivän päivällinen. Ranskalainen syö kaiken kaikkea mitä saa kiinni eikä vain jauhelihaa ja marinoituja broilerinsuikaletta.
• mustarastaat. Oi, kuinka ihana on herätä aamuisin kauniiseen lauluun.
• vanhat kauniit rakennukset ja katujen siisteys. Kotikaupungin herrat voisivat lähteä seuraavalle rahankulutusmatkalleen vaikkapa Pariisiin katsomaan, kuinka kadut pidetään puhtaina.
• viiniä ja skumppaa saa marketista ja juustokaupasta, jälkimmäisessä on yleensä pieni mutta laadukas valikoima, monesti myös hyvää siideriä
• Pariisi. Voisinko saada edes palan? Vaihdossa annan vaikka Lutakon aukion.

Täkäläisessä elämässä minua ihmetyttää vuodesta toiseen

• shekeillä maksaminen (!?) ja frangit kassakuitissa. Haloo, nyt on vuosi 2014!
• ei se ruoka-asenne olekaan kaikilla sellainen kuin tuossa yllä kuvittelin. Kyllä marketissa näkee monella kärryissä ties mitä vähemmän huokuttelevia ihmetuotteita
• ruuhkat. Pakkoko sillä omalla autolla on mennä joka paikkaan. Voisiko edes harkita työmatka- tai kauppapyöräilyä. Ehkä ei.
• ranskalaiset vessat. Täällä ja Belgiassa on usein vessassa pelkkä pönttö. Lavuaari löytyy kylppäristä, joka on hyvällä säkällä vessan vieressä, huonolla ei. Ynh, mieluummin pesisin käteni ennen vessasta poistumista.
• koskakohan oppisin puhumaan paikalliskieltä muutakin kuin kauppafraasit? Ymmärrän kyllä aika paljon mutta puhuminen on niiiiiiin vaikeaa ja pelottavaa.

Itsepalveluhunaja

Kesän etenemisen voi näköjään päätellä sään lämpenemisen lisäksi

• torin paikallisvihannesmyyjän jonon pituudesta. Kun saavuimme torille heti kahdeksan jälkeen, osa myyjistä vasta asetteli tuotteittaan pöydille mutta vihanneskauppiaan luona täytettiin kasseja sipuleilla, munakoisoilla, kesäkurpitsoilla, salaateilla ja kirsikoilla, tätijono oli jo monen torikassin mittainen.
• piknikin viettäjien määrästä. Pyörälenkin alussa ihmettelimme sunnuntaina liikkeellä olevaa suurta autojen määrää. Arvaukseni lounasretkeilystä osoittautui oikeaksi, sillä metsissä oli paljon eväsretkeilijöitä, samoin teiden varsilla. Kylmälaukku autoon, auto parkkiin ja eväät esiin, ei sillä paikalla niin väliä, kunhan on vähän vihreää ympärillä, hyvää syötävää ja seuraa.
• sunnuntaisin talojen porteille ilmestyvistä suurista puutarhajätepaperisäkeistä, jotka kerätään maanantaiaamuisin.

Paikallisoppaallamme oli muuta puuhaa, joten olimme kahden ja puolen tunnin sunnuntaiajelulla kaksin. Poljimme paikallisen suosikkialueeni, vihreän Mérantaisen laakson kautta Port-Royalin metsään ja pääosin eri reittiä takaisin.

Muutaman kilometrin päässä täältä, vakioreittimme varrella la Fontaine Billehoussa, on hunajan itsepalvelumyymälä apihappy – ota hunaja hyllystä ja laita rahat reiästä sisään. Edellisien reissujemme aikana keväthunaja ei ollut ehtinyt valmistua mutta tänään saimme ostettua purkillisen. Nettisivujen mukaan keväthunajassa on Chevreusen laakson oratuomea, orapihlajaa ja rapsia.

Viennoise au chocolat

Viennoise au chocolat, maitopohjainen pullapatonki tummasuklaanapeilla. Aah, niin ihana aamupala kahvin kanssa kerran tai kaksi pitkän Ranskan reissun aikana.

Le rognon de veau – munuainen vasikan

Toripäivän päivälliseksi laitamme yleensä kalaa tai muuta herkkää raaka-ainetta. Eilen ostimme tämänvuotisen reissun ensimmäisen vasikan munuaisen, le rognon de veau, jonka rouva lihakauppias siisti meille nopeasti ja taitavasti. Munuainen laitettiin viimevuotista ohjettamme seuraillen mutta ilman sipulia ja kermaa, yrtteinä oli rosmariinin sijaan timjami ja salvia. Loppuhaudutusajaksi riittää 5 min.

Kotona kaikkien otusten sisuskaluja myydään kovin halvalla, täällä varsinkin vasikan munuaiset ja maksa ovat arvostettua herkkua – ja pihvilihan hintaisia.

Pääruoan jälkeen syödään ranskisten tapaan juustoa. Tämä on Le Moelleux du Revard, kotiseutu Savoie Rhônen alpeilla, kuori punertava, sisus ja maku pehmeä, herkullinen ja kermainen.

Riittävän pitkän pyörälenkin jälkeen jaksoimme vielä reilut jälkkikset. Mansikat ja kirsikat lämmittelivät hetken sokerin kanssa pannulla, minkä jälkeen ne nautittiin vaniljajätskin kanssa.

Uutta Pariisia

Tänään oli uusien Pariisi-kohteiden päivä. Junailimme RER B:llä Cité Universitaireen ja sieltä ratikka T 3a:lla Balardiin, päivän ensimmäisen kohteen viereen.

Le parc André-Citroën

Citroënin autotehdas pyöri vuodesta 1915 1970-luvulle asti Seinen rannassa 15. kaupunginosassa. Entiselle tehdasalueelle avattiin 1992 moderni puisto, jossa on yleisölle sallittuja nurmialueita, periaatteessa kiellettyjä mutta kuitenkin ahkerasti käytettyjä suihkulähteitä, kaksi kasvihuonetta, 150 m korkeuteen ihmisiä nostava heliumpallo ja kuusi puistoaluetta, joihin kaikkiin liittyy metalli, planeetta, viikonpäivä, vesiaihe ja aisti. Luin näistä liitoksista vasta kotiuduttuamme, joten en osaa sanoa teemojen onnistumisesta mitään. Ihan hieno, erilainen puisto.

Puistossa tuli hieman ”tervetuloa Ranskaan” -tunne. Hienoja systeemejä, joista moni ei jostain syystä toimi. Hors service. Merci pour votre compréhension. Tää ei nyt toimi. Kiitokset ymmärryksestänne. Kasvihuone oli kiinni. Heliumpallo ei lentänyt tuulen takia. Puistossa olevasta hienosta vesiautomaatista tuli kyllä Pariisin juomavettä sekä kuplilla että ilman, mutta pulloja luottokortilla myyvä automaatti ei toiminut. Tuollaisia juoma-automaatteja soisi olevan useammissa paikoissa ja kaupungeissa.

vesiautomaatti

Tästä pitäisi saada pulloja.

Le quartier de Beaugrenelle

Sitikkaparkista kävelimme Beaugrenellen kortteliin, Front-de-Seinen alueelle, jonne on 1970 alkaneen urbanismioperaation aikana rakennettu parikymmentä korkeaa tornitaloa, joissa on sekä asuntoja, toimistoja ja ainakin yksi hotelli. Alueen talot, puistot ja monenlaiset urheilupaikat ovat ylemmällä tasolla, tiet ja uudistettu suuri ostoskeskus alemmalla. Hieman erilaista Pariisia tämäkin.

Metroasemilta löytyy ties minkälaisia penkkejä.

le kigawa

Lounaalla kävimme 14. kaupunginosassa Michihiro Kigawan pienessä, Bib gourmandin omaavassa ravintolassa le kigawa. Mukava paikka, ystävällinen palvelu, hieman perinteistä bistroruokaa fiinimpää evästä, hyvät maut, hyvä mieli. Kolmen ruokalajin menun hinta oli 35€. Mieluusti menen uudestaan.

Pienet herkut kotileipomosta iltakaffelle.

Ranskis ja rahka

Muinaisella kansalaisopiston ranskantunnilla oli keskustelua siitä, että Ranskassa ei ole rahkaa. Onpas, monenlaista. Ihan kotimaisen perinnerahkan, jota ei voi katsoakaan ilman kermapurkkia, tapaista ei ole tullut vastaan mutta toinen toistaan herkullisempia, eri otusten maidosta tehtyjä pehmeän makuisia rahkoja kyllä. Maitotuotehyllystä kannattaa etsiä tekstejä fromage blanc ja faisselle. Edellinen, juusto valkoinen, on yleensä sileää rakenteeltaan, poikkeuksena esimerkiksi luomukauppojen pienemmässä purkissa myytävä vuohirahka, jonka rakenne on kotitekoisen tuntuinen ja hieman epätasainen. Monissa faiselle-purkeissa, varsinkin pienemmissä, on sisällä reiällinen kori, jonka alle rahkasta erottuva hera valuu. Tuotteen nimi onkin peräisin valmistuksessa käytetyistä koreista.

Lehmänmaidosta tehtyjen rahkojen kuiva-aineesta mitatut rasvaprosentit ovat 0%, 20% tai 40%, keskimmäisen kokonaisrasvaprosentti on noin 3,5%. Paikalliset syövät rahkaa aamupalalla tai ruoanjälkeisjuustoksi. Aamurahka syödään monesti matalalta lautaselta, mikä herätti meissä ihmetystä muutaman vuoden takaisella kesälomalla. Nyt olemme tuonkin tavan jo omaksuneet. Jälkkärirahkaan voi laittaa hilloa, esimerkiksi kastanjahilloa (crème de marrons) tai hunajaa. Lisäksi rahkaa käytetään alkupaloissa, jälkkäreissä ja leivonnassa.

Kuvakokoelmasta löytyy lehmänmaitorahkan lisäksi lammas- ja vuohirahkaa, joista molemmista todellakin maistaa, minkä otuksen maidosta ne on tehty.

Torin vihanneskauppiaalla oli komeatupsuisia fenkoleita, jotka kypsensimme kalan seuraksi höyryttämällä. 

Tällaisen tarte tatinin haluaisin osata tehdä. Olen miettinyt, vieläkö annan minut suututtaneelle tatin-vuoallemme mahdollisuuden vai muuttaako se jonnekin eri osoitteeseen kuin me.