Ylläksen yllättävät kelit

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme taas keskitalven retkelle Ylläkselle. Ennen joulua alkanut flunssa köhityttää vielä reilun kolmen viikon jälkeenkin mutta ollaan kuitenkin päästy ulkoilemaan. Matkalla hieman kauhistutti, että löytyykö talvea lainkaan sillä Sieppijärvelle asti kaikki pihat ja sivutiet olivat luistinratana. Täälläkin vuodenvaihteen lämpimät kelit veivät kauniit lumikerrokset puista ja kadottivat pehmeät hanget mutta lunta on kuitenkin reilusti.

Pari ensimmäistä päivää pakkasta oli paljon ennustettua enemmän (sunnuntaina kylällä -24), eilen ja tänään on ollut nollassa ja jopa vähän lämpimän puolella. Tänään oli varsin erikoinen hiihtokeli: retkisuksien skineihin jäi usean sentin lumikerros, joka ei lähtenyt edes potkaisemalla pois. Ilman skinejä sukset luistivat kohtuullisesti ja pitivät riittävästi ylämäessä – ilman mitään voidetta siis! Hämmentävää.

Sunnuntaina käytiin Kellokkaalta lähtien Kellostapulilla. Ylhäällä oli varsin rapsakka hanki ja kova tuuli.

Maanantaina kiivettiin Kukastunturille. Pätkä sinne menevää lumikenkäreittiä näyttää olevan vahtiviettisen ukkometson reviirillä. Armas huusi pörhistelevälle linnulle karvat pystyssä, häntä tötteröllä ja närkästysilme päällä. Video jäi ottamatta kun piti yrittää suoriutua hangen kautta eteenpäin joutumatta hyökkäyksen kohteeksi.

20200106-DSC_2507

Eilen ja tänään retkihiihdettiin kelkkaurilla Kuertunturin takana olevalta mökiltä lähtien.

Lumisempia kuvia samoilta paikoilta samoista tyypeistä löytyy kolmen vuoden takaiselta pakkasreissulta täältä ja täältä.

Loskahiihtoa

Kantohanget vaihtuivat eilisen tihkusadepäivän jälkeen upottavaksi nuoskaksi ja loskaksi. Tänään olimme harkinneet luisteluhiihtoretkeä Abiskojaurelle mutta päädyimme retkihiihtoon. Valinta oli oikea sillä kelkkaurat pehmenivät lämmössä ja auringossa nopeasti. Leveillä suksilla olisi voinut hiihtää heikommillakin urilla mutta koiraa upotti liian epätasaisesti pääuran ja luontopolun ulkopuolella. Pääsiäispyhät ja hieno keli olivat houkutelleet samoille reiteille muutaman hiihtäjän ja moottorikelkan lisäksi useamman koiravaljakon. Kaikkien kohtaaminen sujui hyvässä järjestyksessä, osa puhuteltiin, osan takia siirryttiin puskaan. 20190419-DSC_863220190419-DSC_8653-220190419-DSC_865420190420-DSC_865820190420-DSC_8663Huomenna lähdetään kotia kohti ja toivotaan, että lenkkipolut ja treenikentät ovat sulaneet. Hei, hei, tunturit ja ystävät, toivottavasti nähdään taas kesällä!

Lumilenkkejä, tokoilua ja loskaa

Kisaviikonlopun jälkeen ollaan nautittu kauniista lumimaisemista ja pakkaskeleistä lumikenkä- ja retkisuksilenkeillä ja treenattu tokon evl:n liikkeitä.

Hieman tuntuu Armasta hämmentävän se, että monet tutut liikkeet pitäisikin nyt tehdä toisella tavalla. Liikkeiden palottelulla ollaan päästy jo kivasti eteenpäin. Ruudussa ollaan käytetty eteenmenossa kosketusalustaa, kietohässäkästä ollaan tehty (kadoksissa ollutta) kiertoa ja pysäytyksen jälkeistä osaa erikseen. Seuraamisen sivuaskeilta ollaan tehty tasapainon vuoksi sekä oikealla että vasemmalla puolella. Ohjatussa kapulat kutsuivat ekalla kerralla tötsää enemmän, mikä hieman yllätti minut. Luoksetulon uusi asia, maahan pysäytys, toi taas epävarmuuslähtöjumin ”kunenoovarmamitäpitäistehdäniinjääntähänmaahan” esiin. Edellisellä kerralla joulukuussa eteenpäin päästiin reilulla määrällä läpijuoksuja ja isolla palkalla onnistuneista stopeista ja ensimmäisellä käskyllä lähdöistä. Paikkista on tehty valmennusryhmässä muutama kerta ja se on mennyt kivasti vaikka selkeästi Armasta mietitytti, miten paikkiksessa voi vaihtaa asentoa ja sitten juosta sieltä pois – tähän asti on pitänyt olla samassa asennossa ja odottaa.

Viime ja toissa viikonloppuna olin Vaajakoskella liikkurikurssilla. Ensi kuussa pääsen testaamaan oppeja seuran epävirallisiin tokokisoihin.

20190201-DSC_731920190201-DSC_7324Pakkaset muuttuivat loskaksi mutta lunta on vielä jäljellä. Toivottavasti se ei kaikki katoa ensi viikolle luvatussa lämpöaallossa.  Tänään loskalenkkeiltiin Saijan, Ruutin ja Unskin kanssa. Unski oli kasvanut Armaksen mielestä riittävän isoksi koirien leikkeihin. Pojilla oli oikein kivaa. 20190210-DSC_732920190210-DSC_733420190210-DSC_733920190210-DSC_734120190210-DSC_734220190210-DSC_739220190210-DSC_739420190210-DSC_7400

Hei, hei tunturit!

Niin se taas viikko vierähti tutuissa upeissa tunturimaisemissa ulkoillen, herkutellen ja lepäillen. Osan viikon tuulista olisin voinut vaihtaa aurinkoon mutta tunturisää on, varsinkin Norjan lähellä, vaikeasti ennustettavaa. Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan hiihtämään sakeahkossa lumisateessa, joka vaihtui lenkin aikana nätiksi kevättalven keliksi. 20180331-DSC_431020180331-DSC_431220180331-DSC_431820180331-DSC_432320180331-DSC_432020180331-DSC_432120180331-DSC_432620180331-DSC_4330Armas on oppinut, että täällä lomaillessa ulkoilun jälkeen syödään voikkareita, joista kiltti koira saattaa saada viimeisen palan.IMG_3057

Laskiaismäkeä ja -pullia

Tämän vuoden laskiaismäki löytyi Vesalan hiekkakuopilta, joiden ympäristössä hiihtelimme reilun puolentoista tunnin lenkin. Sompasekoilua harrastettiin vain kerran lyhyesti ja alamäetkin alkavat sujua kivasti. Tässähän herää jo haave ensi kesän koko porukan maastopyörälenkeistä.20180211-DSC_287920180211-DSC_288220180211-DSC_288420180211-DSC_288620180211-DSC_2891IMG_2918IMG_2919Lenkin ja iltaruoan jälkeen avattiin laskiaispullakausi. Nami ja maiskis.20180211-DSC_2894

Kiikkuharjun lumilla

Aurinkoisen pakkasviikonlopun toinen retki hiihdeltiin Kiikkuharjussa Laukaan takametsissä. Armas possuilainen jahtasi sompia koko viikonlopun aikana vain muutaman kerran, tänään vain lähtiessä. Toivottavasti murtsikkavehkeittein sompien kanssa menee vähintään yhtä hyvin.20180204-DSC_284920180204-DSC_285320180204-DSC_285420180204-DSC_285520180204-DSC_285720180204-DSC_285820180204-DSC_285920180204-DSC_286220180204-DSC_286320180204-DSC_2867