Pinkkiä ja oranssia

Kiireisistä viikoista huolimatta lähdin töistä jo puoli neljältä keskustaan. Kiropraktikolla käynnin ja pilateksen väliin jäi tunnin verran aikaa, joten ehdin hoitaa pari ajanpuutteen ja pölynvälttelyn takia roikkunutta asiaa ja käydä vielä pikaisella tuplaE:lla Coffeassa. Uuden kaupunkipyöräni ohjaustangon grippeinä toimineet ”vaahtomuovit” pyörivät hieman, joten poljin Rideen kiinnityttämään niitä. Pehmusteiden liimaamisen sijaan päädyimme vaihtamaan ne tankoteippihin, pinkkeihin tietenkin. Vau! 20140312-IMG_0466ILuuri ei tosin suoriutunut tästä kellarikuvasta kovin hyvin arvosanoin…

1,2 mm ei monessa asiassa ole paljon mutta lisäyksenä piilarin halkaisijaan näköjään on. Olin saanut optikolta viisi paria uusia silikonihydrogelistä tehtyjä linssejä, jotka tuntuivat turhan suurta kokoa lukuunottamatta tosi hyviltä. Tilasin sitten ison satsin vanhaa tuttua mallia (enkä taaskaan jaksanut sovittaa uusia kehyksiä koska se on niiiiin vaikeaa ja piti ehtiä sinne kahvillekin).

Iltaruoan viher- eikun oranssiosaksi höyrytimme porkkanasuikaleita, joihin sekoitimme hyvää oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, fenkolinsiemeniä ja ripauksen Noirmoutierin suolankukkia. Fenkolinsiementen ja porkkanan maut sopivat hienosti yhteen, tämä pääsee porkkanalisäkkeiden vakiolistalle.20140312-_DSC3567 20140312-_DSC3568

 

Kokeellista kokkausta

20140224-_DSC3483

Nastattoman juoksulenkin jälkeistä keittiökeskustelua:

  • Leikkaan nämä purjot niin laitetaan ne pihvien seuraksi. Ja jotain sieniäkin voisi laittaa.”
  • ”Kaiva kaapista jotain, menen suihkuun.”
  • Laitoin kaikki loput kanttarellit likoamaan.
  • ”Tehdäänkö pihveistä läpikypsiä vai punertavia. Purjot ja sienet vaativat aika pitkän haudutuksen.”
  • Niistähän voi tehdä vaikka pulleroita ja kypsentää samalla pannulla.
  • ”Laitan sitten purjot ja sienet pannulle ja lihapullat sinne hautumaan valkoviinissä.”
  • Täähän on ihan uusi juttu, pitäisikö kuvata ja blogata.
  • ”Tämä on ihan kokeellista ruoanlaittoa. Saa nähdä, tuleeko siitä edes hyvää ;)…”

Tuli. Ylämaankarjasonnin jauhelihapulleroissa oli vain lihaa, pannulla purjojen, kanttarellien ja valkoviinin lisäksi timjamia, laakerinlehti ja hieman suolaa.

Riden Jouni asensi tänään Pinkkiin Jurottajaani lokarit. Nyt ei tädin peppu ja selkä kuraannu. Pyörä tosin kyllä.

Pinkki Jurottaja 1×1

Jippii, tässä se on, pienen tädin pieni pinkki kaupunkipyörä, Surly 1×1 -rungosta rakennettu sinkula. Lokarien rakennusprojekti on ensi viikolla, täällä kuran ja loskan maassa kun työmatkoja on turhan sottainen ajaa ilman.

Kiitän isosti pyöränspeksaajia eli pääkokki-huoltomiestäni ja Riden Tassea, joista jälkimmäinen tilasi palaset ja kasasi ajokin. Penkki, Selle Italia SLK Lady gel flow otettiin Globesta, joka jatkaa ulkoilua Hämeessä.

Kyllä se tuntui hyvältä. Ja on se nätti. Ja pinkki.

20140214-_DSC3400 20140214-_DSC3401 20140214-_DSC3402 20140214-_DSC3403 20140214-_DSC3404 20140214-_DSC3405 20140214-_DSC3406 20140214-_DSC3407 20140214-_DSC3408 20140214-_DSC3409 20140214-_DSC3410

Öisiä höpinöitä, osa 2

Opiskeluaikanani 90-luvulla JYY:n kalenterin yhden sivun yläreunassa luki: Seuraavaksi luettelemme Jyväskylän nähtävyydet. Ensimmäinen kohta oli Matti Nykäsen hyppyrimäki, loput olivat tyhjiä. Eipä niitä nähtävyyksiä nykyisinkään tuon enempää ole, Matin avulla turistien houkuttelukaan ei varmaan ole enää kovin tuottoisaa. Nähtävyyksien sijaan voisin vuorostani listata kotikaupungin mukavia paikkoja. Aakkosjärjestyksessä:

  • Coffea, sympaattinen pieni kahvi-, tee- ja suklaakauppa, josta saa kaupungin parhaan kodinulkopuolisen espresson
  • maastopyörä- ja murtsikkahiihtoreitit
  • marja- ja sienimetsät (tässä ja edellisessä ei kauheasti kannata maisemia katsella)
  • Ride Cycle Store
  • torilla omia tuotteitaan myyvät viljelijät

Listan toiseksi viimeinen, pyöräkauppamme Ride, muutti tänään (oho, siis eilen) uuteen, isompaan tilaan Kauppakadun yläpäähän. Meillä oli ilo osallistua illalla pidettyihin avajaisjuhliin, joista ”todisteena” on vain pyörällinen, henkilötön luuriräpsy.Pääsiäispaikkamme Abisko Mountain Lodgen väki näytti olleen jo talven ensimmäisellä hiihtoretkellä. Voisimme mekin jo kohta kaivaa sukset esiin.

Kauppailoa ja -rutinaa

Alkuillan keskustareissulla oli sekä kovasti ilahduttavia että jurputusta aiheuttavia kohteita. Kävimme Ridessä katsomassa uutta pyörääni ja sopimassa lopuistakin virityksistä. Oi, oi kun siitä tulee hieno (ja toivottavasti myös hyvä ajaa).

Ennen ruokaostoksia piipahdimme talvella avattuun pieneen kahvi-, tee- ja suklaakauppaan Coffeaan. Espresso oli hyvää, omistaja mukava ja hyllyssä pelkästään hyviä tuotteita kuten Johan&Nyströmin kahveja ja teitä sekä Harion hienoja tavaroita. Toivottavasti kauppakahvila pärjää tässä kaupungissa, lupaamme ainakin omalta osaltamme kannattaa kivaa paikkaa.

Ruokakaupassa käynti olikin sitten jotenkin ankeaa, tyhjiä hyllyjä ja einiinhoukuttelevannäköisiä tuotteita. Päädyimme laittamaan kotona olleista aineksista synttäri-illalliseksi mezejä: muunmuassa uunitettua munakoisoa (loppuviikolla löytämästäni hienosta pallosta), tzatzikia, hummusta ja leipäsiä. 

Ruisleipäset

  • 2,5 dl ruishiutaleita
  • 0,5 dl grahamjauhoja
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 1 tl fenkolinsiemeniä
  • 1 rkl hunajaa
  • 2,5 dl turkkilaista jogurttia
  • 0,5 dl auringonkukkaöljyä

Hienonna fenkolin siemenet morttelissa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Painele taikinasta jauhotetuin käsin kaksi leipästä pellille leivinpaperin päälle  (halkaisija 18-20 cm). Pistele haarukalla reikiä (jos muistat). Paista 225 asteessa 17-20 min.

Toinenkin jurps. Ehdin juuri viime viikolla sopia, että siirretään pitkään oikutelleen vasemman polveni fotoamista myöhempään kun se oli ollut viimeisen kuukauden suht kiltisti. Tietäähän sitä, mitä tuollaisesta seuraa – nyt polvi on taas alaselän kaverina ahdistunut jostain. Onneksi se sentään tykkää ajaa, polkeminen on paljon kävelemistä tärkeämpää…

Pyörä, lammas, pastaa ja sähköä

Hiphei, pyöräkuumeeni taitaa sittenkin saada lääkitystä. Havittelemani tämän vuoden tyttöjen pyörät olivat lopussa ainakin Euroopasta jo maaliskuussa, mutta onneksi niitä tehdään ison veden takaisen suuren kysynnän vuoksi lisää. Riden Tasse soitti ja kertoi, että heinäkuussa on luimupupun joulu :). Täytyy yrittää pitää huolta, etteivät vuorikauriit ja muut elukat pääse ilkkumaan ”Karbon statt Kondition”…

Kovien urheilulelujen lisäksi tykkään sympaattisista pehmoeläimistä. Niitä pitää olla muutama sohvan reunalla istuskelemassa, sanovat sisustusasiantuntijat mitä tahansa. Kotikatsomoon syksyllä saapunut tulokas on lämpö- ja kylmätyynyksikin käyvä, laventelin tuoksuinen, hellyttävän suloinen ja pehmeä Beddy Bear -lammas. Lampaita ja muita saman sarjan elukoita oli lähes kaikissa apteekeissa syksyllä ja talvella runsaasti odottamassa uutta kotia.

Tämän illan lähimäillä ajelun jälkeen laitoimme pastaa kaapista löytyvistä raaka-aineista.

Fenkoli-katkarapu-tomaattipasta

  • 1 pienehkö fenkoli hörhelöineen
  • 1 valkosipulin kynsi
  • lautasen pohjallinen (varsin tarkka mitta…) isoja katkarapuja
  • 3 tomaattia
  • tuoretta korianteria
  • 250 g Bavettea (litteää pitkää pastaa, jota voisivat kyllä myydä Suomessakin), spaghetti sopii hyvin
  • muutama lastu Sbrinziä tai parmesania

Puolita fenkoli ja poista siitä kanta. Leikkaa fenkoli ohuehkoiksi viipaleiksi. Litsaa ja kuori valkosipuli. Paloittele tomaatit. Paista fenkolia ja valkosipulia oliiviöljyssä noin 5 min. Lisää tomaatit ja fenkolin hörhelöt. Hauduta, kunnes fenkolit ovat haluamasi kypsyisiä (suunnilleen pastan keiton ajan). Lisää hieman ennen pastan valmistumista katkaravut ja anna niiden lämmetä. Lisää keitetty pasta ja juusto. Lopuksi päivän sveitsiläisyys: täällä on ”erilainen sähkö”, siis kolmipiikkiset töpselit. Maadoitetut töpselit, kuten tietokoneen laturi, tarvitsevat adapterin, kapeat kaksipiikkiset sopivat reikiin sellaisenaan. Adaptereita saa lähes joka kaupasta muutamalla frangilla.

Yrttistä lähilammasta

Jotta masussa olisi täytettä normaaliin aikaan niin arki-illan pata(kasari)ruokaan on näppärämpi käyttää luuttomia lihoja. Mausteisen lampaan sijaan laitoimme tänään

tomaattista yrttilammasta

  • paketti (taisi olla 360 g) luuttomia Züri-lampaan patalihoja
  • 5 pientä salottisipulia
  • 5 kynttä valkosipulia
  • yrttejä (rosmariinia, timjamia, oreganoa ja salviaa)
  • 5-6 keskikokoista tomaattia (kaikki mitä oli)
  • 1/8 tl suolaa (yrteistä tuli paljon makua)

Siisti lihoja tarvittaessa. Kuori salotit ja valkosipulit. Ruskista lihoja oliiviöljyssä. Lisää sipulit. Paloittele tomaatit ja lisää ne sekä yrtit kasariin. Lisää suola. Anna hautua kannen alla niin kauan, että lihat ovat haluamasi kypsyisiä (meillä oli reilun tunnin). Usein poistamme ”epätäydellisistä” tomaateista siemenet mutta tällä kertaa ne päätyivät padan nesteeksi.

Oppitunti ”tyttöjen huippupyöriä ja -suksia on lähinnä netissä”, osa n+178: Kuten tuossa eilisen jutun kommenteissa jo kerroinkin, niin pyöränhankintaprojekti etenee huonosti – Euroopan varasto näyttää loppunmyytyä pyörän kaikille runkokoille. Hieno tilanne kun kuitenkin ollaan menossa vasta maaliskuun lopussa. No, jos joku ajokin voi Pohjolan perukoille hankkia, niin se on kyllä Riden Tasse.

Tulppaani-iloa ja pyöräkuumetta

Olen varmaankin muistanut kertoa, että tykkään kovasti tulppaaneista! Värikkäästä kimpusta on iloa lähes viikoksi, kukkien kehittymistä on mukava seurata sekä kameran kanssa että ilman. Kuvattavana tulppaani on varsinkin sisätiloissa haastava sillä kiemuraisesta rakenteesta on tavallisella salamalla lähes mahdotonta (ainakin minun taidoillani) saada upeaa makrokuvaa. ”Haluaisin joskus” -listalla oleva ”rinkulasalama” toisi uusia ulottuvuuksia makrottelun ihmeelliseen maailmaan. Tänään kuvasin noita kukkia aamupäiväauringon valossa töiden lomassa. 

Kevätauringon paisteesta ja sulista poluista on helppo saada muutaman vuoden välein mieltä kutkuttava tartunta, pyöräkuume. Se vaivasi minua jo viime keväänä Epicin aivon oikutellessa, mutta onnistunut terapia helpotti tautia hetkeksi. Postiluukkuun viime viikolla ilmestynyt Fillarilehti pyöräkuvastoineen aktivoi tautia sen verran, että olen kirjoitellut Tassen kanssa mahdollisesta uudesta ajokista. Vuosikausia tyttöjen todellisia maastopyöriä on ollut olemassa vain netissä ja Ameriikassa, mutta nyt niitä saa ihan oikeasti. Voi, voi,  hiilikuiturunkoinen pyörä olisi paremman värinen ja kevyempi mutta riittäisikö tällaiseen tätiajeluun kakkosmalli? Asiaa pohtiessa kannatta muistaa, että ei se hiilikuitupyöräkään itsekseen mäkiä kipua. Pyöräkuumeisen onni ja pelastus on hyvä pyöräkauppa, onneksi meillä on kotona sellainen :).