Osterfladen ja avointa rallya

Vappuaattona ei sään perusteella voinut päätellä, mistä vuosittaisesta kekkeristä oli kysymys. Lunta ainakin oli enemmän kuin jouluna. Siksi ei kai ollut kovin suuri rikkomus leipoa sveitsiläistä pääsiäiskakkua (Der Osterfladen (Osterkuchen, Osterchüechli)), josta perinneleivonnaisena on tietenkin monta erilaista versiota. Täytteessä voi olla on keltuaisten, sokerin, valkuiasvaahdon, rusinoiden, sitruunan ja jauhetun mantelin lisäksi kermaa, mannapuuroa tai riisipuuroa. Reilu viikko sitten testasimme mannapuuroversiota, josta tuli maultaa hyvää mutta sekä pohjan että täytteen rakenne kaipaisi 5-10 min lisää paistoaikaa. Vapun leipomuksessa ei keitetty minkäänlaista puuroa täytteen rungoksi. Pohjan kanssa tuli pienimuotoinen kriisi sillä vaaka sekoili jauhoja mitatessani ja niitä päätyi taikinaan suunnilleen tuplasti se mitä piti. Lisäsin taikinaan enemmän maitoa ja jaoin sen kahtia. Kevytversiosta tuli helposti kaulittava ja hyvän makuinen mutta se oli kypsänä hieman haastava rakenteeltaan. (Otamme vinkkejä vastaan hyvistä keittiövaaoista, jotka tarkan mittaamisen lisäksi syövät järjellisen hintaisia pattereita ja punnitsevat ainakin 5 kg lastin.)

Osterfladen

• pohja esim. pâte brisée
• 50 g rusinoita (2/3 sultanarusinoita, 1/3 vihreitä rusinoita)
• 2 rkl Kirschiä
• 2 keltuaista
• 75 g (vaaleaa ruoko)sokeria
• 1 1/2 dl kuohukermaa
• 1/2 dl täysmaitoa
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 1 rkl maizenaa
• 100 g manteleita jauhettuna
• 2 valkuaista

Laita rusinat likoamaan Kirschiin noin tunniksi. Kauli pohjataikina ja nosta se kaulimen avulla voideltuun, 28 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää sitruunankuori. Lisää maizena siivilän läpi. Lisää kerma ja maito. Lisää liotetut rusinat ja mantelijauhe. Vaahdota valkuaiset ja kääntele vaahto täytteen joukkoon.

Laita täyte pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 40 min. Jos pinta tummuu liikaa, niin peitä se foliolla. Anna tortun jäähtyä. Koristele tomusokerilla ennen tarjoilua.Eilen kävimme aamupäivällä koko porukalla hallilla tekemässä pari rally-tokorataa ja harjoittelemassa avoimen luokan tehtäviä. Uutena liikkenä tulee esimerkiksi hyppy, joka ohjeistus on ”Koira ohjataan hyppyesteen yli. Tarvittaessa ohjaaja voi ottaa juoksuaskelia kyltiltä alkaen ja 2 metriä esteen jälkeen. Hyppyesteen etäisyys tehtäväkylttiin on vähintään 1,5 m tai tehtäväkyltti on kiinni esteessä.”  Koiran pitäisi hyppäämisen jälkeen palata ohjaajan viereen seuraamaan ennen seuraavaa tehtäväkylttiä ja säilyttää ohjaajan kanssa sama rintamasuunta koko liikkeen ajan. Aamun treenissä Armas innostui hypystä niin, että loikan jälkeen kääntyi poikittain minua kohti (-10 pisteen virhe). Isoa osaa muista avoimen liikkeistä olemme harjoitelleet kotona ja osaa jo aikaisemmin hallillakin mutta kaipasin kokeneen rallyilijan neuvoja hypyn ja muutaman muun liikkeen suorittamiseen. Aija laumoineen lähti illalla kanssamme Köhniön kentälle ja sainkin hyviä vinkkejä. Hyppy meni selvästi paremmin kun en itse juossut ja ohjasin Armaksen hypylle hyvin läheltä. Herra koiraporsas teki pidempiä pätkiä ulkokentällä hyvin mutta yksittäisten liikkeiden harjoittelussa sillä oli liikkeiden välissä halu lähteä tutkimaan kaikkea mahtavaa.

Treenien välissä ulkoilimme Leppävedellä, jossa oli vielä yllättävän paljon lunta latupohjalla.

Appelsiiniset milanolaiset

Armaksen päiväkirjasta: ”Alkaa vähitellen tympiä narussa minimittaisten kävelyjen tekeminen. Haluaisin juosta ja erityisesti juosta kavereiden kanssa. Sanovat, että olen ylimääräisine energioineni vähän rasittava. Minä sanon siihen, että jos vielä viikon verran pitää toipua tästä yskästä, niin jahtaan kyllä päivä päivältä enemmän villasukkia.

En muuten ole ainoa flunssainen. Emäntä on niistänyt tänään pari paketillista nessuja ja on sillä kuulemma väärä lämpötilakin. Jaksoi se kuitenkin makoilun lisäksi tehdä houkuttelevalta tuoksuvia tähtösiä.”

Mäilenderli, milanolaiset, kuuluvat sveitsiläiseen jouluiseen pikkuleipävalikoimaan. Muokkasimme appelsiiniversion ohjetta sen verran, että laitoimme nesteeksi kokoon keitetyn appelsiinimehun sijaan hillottujen appelsiininkuorien nestettä. Kuten sitruuna-vaniljasormet, nämäkin tehdään ilman kohotusainetta. Muotilla tehtävissä pikkuleivissä kohotusaineen puuttuminen pitää valmiit pikkuleivät oikean muotoisina. Rakenne ja maku olivat molemmat oikein hyviä. Taikina käyttäytyi leivottaessa älyttömän hienosti. Se ei yrittänytkään tarttua mihinkään.

Orangen-Mailänderli

• 2 appelsiinia (meillä kuoret + 2 rkl appelsiinisiirappia)
• 250 g voita huoneenlämpöisenä
• 250 g (vaaleaa ruoko)sokeria
• 500 g vehnäjauhoja

Päälle:

• 1 keltuainen
• 1 rkl smetanaa (20% rasvaa, ohjeessa oli kermaa)
• 1 rkl vettä

Raasta appelsiinien kuoret. Jos käytät valmiin appelsiinisiirapin sijaan appelsiinien mehun, niin keitä sitä niin kauan, että jäljellä on 2 rkl.

Vaahdota voi, sokeri, appelsiinisiirappi ja -kuoriraaste. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää ne ja jauhot voi-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Kauli taikina leivinpaperin päällä noin 8 mm paksuiseksi levyksi. Laita levyn päälle leivinpaperi ja nosta levy kylmään noin tunniksi. Ota levystä muotilla esim. tähtiä ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Pikkuleivät eivät kauheasti leviä, joten ne voi laittaa aika tiheään. Laita pellit noin 20 min kylmään. Sekoita päällisen aineet. Voitele pikkuleivät päällisellä. Paista 170 kiertoilmalla noin 15 min kunnes pikkuleivät ovat kullankeltaisia.

Alppimaan voimajuomat

Parin tunnin pyörälenkkiä lähimäillä ja tuoreita parsoja ei saa mukaan kotiin, joten nautimme niistä vielä viimeisenä päivänä. Muistojen lisäksi auton perään voi onneksi pakata joitakin suosikkiherkkuja.Pakkaamisen puolivälissä iltapäivällä kävimme viemässä vieraspatjan ystävien luo säilöön ja pääsimme mukaan koiralenkille maalaismaisemiin. Danke vilmal.

Autobaana kutsuu…

8-4=4

Ei voi mitään, viimeinenkin Züri-viikko lähestyy loppuaan ja alkaa olla aika sanoa tutuille ihmisille ja paikoille ”hei, hei”. Tiedän, että kaipaan tätä lenkkinäkymää. 
Kotiinpaluuseen valmistautuessa pohdiskelin Zürichin ja koko Sveitsin hyviä ja huonoja puolia. Ensin hyvät puolet:

• Mahtavat maisemat. Vuorien lisäksi kauniita paikkoja löytyy maaseudulta, pienistä kylistä ja kaupungeista. Luonto ja maatilat ovat todella lähellä kaupungissakin.
• Hienot lenkkimaastot. Pyöräiltäviä, juostavia, käveltäviä ja hiihdettäviä reittejä ja rinteitä on vaikka kuinka paljon. Iso osa reiteistä on merkitty maastoon kylteillä ja merkeillä.
• Siisteys, järjestys ja täsmällisyys. Kaikki toimii, täsmällisesti.
• Toimiva julkinen liikenne – junalla tai postibussilla pääsee jokaisen laakson pienimpäänkin peräkylään.
• Ystävälliset ihmiset ja tervehtiminen.
• Lyhyet etäisyydet ja hyvät yhteydet Keski-Euroopan muihin maihin.
• Juustot, suklaa ja muut maitotuotteet.
• Suurena eläinten ystävänä tykkään siitä, että tavallisella iltalenkilläkin tapaa monenlaisia otuksia. Tänään tapasimme koirien ja kissojen lisäksi lehmiä, lampaita, hevosen, kattohaikaran, ketun, kauriin, jonkun käärmeen ja monia lintuja.

Sveitsi on saari Euroopan keskellä. On sillä huonojakin ominaisuuksia.

• Hintataso. Zürich on maailman kallein kaupunki. Kaikki (paitsi kadunvarsipysäköinti ja osa luomukasviksista ja -hedelmistä) maksaa 1.5-3 kertaa sen mitä Suomessa. Erityisesti liha, kala, ravintolat ja muut palvelut ovat kovin kalliita varsinkin euromaiden väelle (pitää toki muistaa, että täkäläisten palkat ovat korkeat ja verot alhaiset).
• Monilla on valtavasti liikaa rahaa ja sitä pitää korostaa ajamalla yliökyautoilla ja (järjettömän rumilla) LV-veskoilla tai muilla ylellisyystavaroilla. Tämä on sen verran pieni kaupunki, että kiiltäviä osia on hankalahko välttää keskustassa asuessa toisin kuin vaikkapa Pariisissa.
• Konservatiivisuus. Kansainvälinen Zürich ei ole niin vanhoillinen kuin monet harvempaan asutut kantonit mutta täälläkin monet (varsinkin perheelliset) naiset ovat kotona tai korkeintaan osa-aikatöissä.
• Tupakointi. En tiedä prosentteja mutta savuttajia on paljon pysäkeillä ja kaduilla (toki sama ongelma on Helsingissä ja JKL:n keskustassakin).

Müslikeksi?

Sain tänään tällaisen jälkkärin, suosikkileipomomme Hausammannin harjoittelijan taidonnäytteen. Vaaleasta murotaikinasta tehty, marmeladilla täytetty ja sokerivesikuorrutuksella tai tomusokerilla koristeltu Spitzbueb on erityisesti joululeivonnainen mutta sitä saa leipomoista ympäri vuoden. Kerroskeksin ylempään pikkuleipään leikataan yleensä jonkinlainen kuvio, esimerkiksi silmät ja suu tai tähti. Reikäjuuston pala päällä istuvine hiirulaisineen oli jokseenkin suloinen ja herkullinen moderni versio perinneleivonnaisesta (Müsliä en tietenkään hennonnut syödä). 
Hillolla tai marmeladilla täytetyt vaaleat pikkuleivät ovat toki tuttuja kotoisistakin juhlien kahvipöydistä ja yleisiä ympäri Eurooppaa. Saksassa hillopikkuleipä tottelee ainakin nimeä Linzer Auge, täällä Sveitsissä muita nimiä sille ovat Spitzbube, Ochsenäugli ja Ochsenauge.

Sunnuntain turilas

Toukokuun turilas, Maikäfer, voi olla suklaan sijaan tehty Zopf-taikinasta. 

Nautimme turilaan mansikkahillon kera osana myöhäistä lounasta juoksulenkin jälkeen. Junailimme puolen päivän aikaan Forchiin ja juoksimme sieltä pääosin tuttuja ulkoilureittejä pitkin Adlisbergille ja Zürichbergille. Torstain rankasta pyörälenkistä huolimatta juoksu kulki mukavasti ja lenkistä tuli pisin vuosikausiin: 15 km ja 1 h 30 min sisältäen kolmisen sataa nousumetriä. Eikä ole edes erityisen ryytynyt olo.

Töpseli, mikä töpseli?

Paikallisparsan sesonki on parhaimmillaan vaikka ainakin osa parsapelloista muistuttaa enemmän riisi- kuin parsapeltoa. Jucker Farmin paikallisparsoja on ollut kaupoissa sateista huolimatta reilun viikon ja olemme ehtineet herkutella muutamalla kimpulla.

Tänään vielä lounasaikaan näytti siltä, että metsät ja pellot kuivaisivat ja me pääsisimme illalla pyörälenkille. Sadepilvet ilmeistyivät sekä tutkaan että kaupungin päälle suunniteltuun lähtöaikaan, joten päädyimme taas juoksemaan. Enpä muista, koska olen viimeksi juossut neljä lenkkiä viikossa.

Viitisentoista vuotta vanha vedenkeittimemme valitsi viimeiseksi kodikseen täkäläisen elektroniikkakierrätyksen Seppälän Gigantin sijaan. Kotimatkalla pitää saada laivassa kahvia, joten uusi keitin piti hankkia ennen lähtöä. Olimme katselleet keittimiä jo muutamaan otteeseen ja suunnitelleet uuden tilaamista Saksan Amazonista, mutta nirsoille kelpavaa mallia ei oikein ollut löytynyt. Tänään löysimme Coopista liikkeen viimeisen Graefin lämpötilasäädöllisen teräksisen keittimen sopuhintaan oli olimme hyvin tyytyväisiä ostoksesta. Keitintä laatikosta ottaessa tajusin, että siinä on tietenkin täkäläinen töpseli. Oho.

Ennen lähtöä täytynee ostaa ylimääräisen piikin syövä adapteri. Meillä on toki muutama adapteri, joilla saa eurooppalaisen isomman töpselin (tietokoneiden laturit, vanha vedenkeitin) paikallisiin. Pienemmät kotimaiset kaksipiikkiset töpselit (luurien ja iPadin laturit, kameroiden akkujen laturit, sähköhammasharja) sopivat paikallisiin kolmereikäisiin ilman sovitinta. Sähköpistokkeita on muuten olemassa aika monenlaisia…

Huomenna alkaa kesän kolmesta maantiepyöräilyn suurtapahtumasta ensimmäinen, Italian kiertoajelu Giro d’Italia, jonka aikana poljetaan 21 etappia, yhteensä 3 481 km. Kotikatsomon ehdoton suosikki on kevätklassikoiden aikaan toipilaana ollut Tom Boonen.

Vapaa-, lepo-, puolivapaa- vai työpäivä?

Sveitsissä vain kansallispäivä 1. elokuuta, Bundesfeiertag, on maanlaajuinen virallinen vapaapäivä. Muut juhla- ja vapaapäivät määritellään kantonitasolla. Kaikissa kantoneissa vapaita ovat kansallispäivän lisäksi 1. tammikuuta, joulupäivä ja helatorstai.

Työn päivä, Tag der Arbeit, on sunnuntain kaltainen pyhäpäivä kantoneissa Basel-Landschaft, Basel-Stadt, Jura, Neuenburg ja Zürich ja laillisesti tunnustettu työvapaapäivä ”Ruhetag” kantoneissa Schaffhausen, Thurgau jaTessin. Solothurnin ja Freiburgin kantoneissa päivä on puoliksi vapaapäivä. Aargaun kantonissa 1.5 ei ole virallinen vapaapäivä mutta käytännössä se on vain puolikas työpäivä.

Maan suurimmat juhlallisuudet järjestetään täällä Zürichissä, tänä vuonna varsin vetisissä tunnelmissa. Sadetta on ennustettu tälle päivälle 56 mm, mikä olisi talvella reilu puoli metriä lunta… Pirtti-ilma siis.

Munkit eivät täällä kuulu mietenkään erityisesti vappuun, mutta niitä on tarjolla monissa leipomoissa joka päivä. Olimme eilen leipomossa sen verran myöhään, että munkerot olivat päätyneet muiden kahvipöytään. Ostimme sitten toukokuun alkua juhlistamaan pari pientä turilasta.