Appelsiiniset milanolaiset

20161222-_dsc1041Armaksen päiväkirjasta: ”Alkaa vähitellen tympiä narussa minimittaisten kävelyjen tekeminen. Haluaisin juosta ja erityisesti juosta kavereiden kanssa. Sanovat, että olen ylimääräisine energioineni vähän rasittava. Minä sanon siihen, että jos vielä viikon verran pitää toipua tästä yskästä, niin jahtaan kyllä päivä päivältä enemmän villasukkia.

En muuten ole ainoa flunssainen. Emäntä on niistänyt tänään pari paketillista nessuja ja on sillä kuulemma väärä lämpötilakin. Jaksoi se kuitenkin makoilun lisäksi tehdä houkuttelevalta tuoksuvia tähtösiä.”

Mäilenderli, milanolaiset, kuuluvat sveitsiläiseen jouluiseen pikkuleipävalikoimaan. Muokkasimme appelsiiniversion ohjetta sen verran, että laitoimme nesteeksi kokoon keitetyn appelsiinimehun sijaan hillottujen appelsiininkuorien nestettä. Kuten sitruuna-vaniljasormet, nämäkin tehdään ilman kohotusainetta. Muotilla tehtävissä pikkuleivissä kohotusaineen puuttuminen pitää valmiit pikkuleivät oikean muotoisina. Rakenne ja maku olivat molemmat oikein hyviä. Taikina käyttäytyi leivottaessa älyttömän hienosti. Se ei yrittänytkään tarttua mihinkään.

Orangen-Mailänderli

  • 2 appelsiinia (meillä kuoret + 2 rkl appelsiinisiirappia)
  • 250 g voita huoneenlämpöisenä
  • 250 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 500 g vehnäjauhoja
Päälle:
  • 1 keltuainen
  • 1 rkl smetanaa (20% rasvaa, ohjeessa oli kermaa)
  • 1 rkl vettä

Raasta appelsiinien kuoret. Jos käytät valmiin appelsiinisiirapin sijaan appelsiinien mehun, niin keitä sitä niin kauan, että jäljellä on 2 rkl.

Vaahdota voi, sokeri, appelsiinisiirappi ja -kuoriraaste. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää ne ja jauhot voi-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Kauli taikina leivinpaperin päällä noin 8 mm paksuiseksi levyksi. Laita levyn päälle leivinpaperi ja nosta levy kylmään noin tunniksi. 20161222-_dsc103820161222-_dsc1039Ota levystä muotilla esim. tähtiä ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Pikkuleivät eivät kauheasti leviä, joten ne voi laittaa aika tiheään. Laita pellit noin 20 min kylmään. Sekoita päällisen aineet. Voitele pikkuleivät päällisellä. Paista 170 kiertoilmalla noin 15 min kunnes pikkuleivät ovat kullankeltaisia.20161222-_dsc104420161222-_dsc104320161222-_dsc104620161222-_dsc1037

Alppimaan voimajuomat

Parin tunnin pyörälenkkiä lähimäillä ja tuoreita parsoja ei saa mukaan kotiin, joten nautimme niistä vielä viimeisenä päivänä. Muistojen lisäksi auton perään voi onneksi pakata joitakin suosikkiherkkuja.20150530-DSCF1391Pakkaamisen puolivälissä iltapäivällä kävimme viemässä vieraspatjan ystävien luo säilöön ja pääsimme mukaan koiralenkille maalaismaisemiin. Danke vilmal.

Autobaana kutsuu…

8-4=4

Ei voi mitään, viimeinenkin Züri-viikko lähestyy loppuaan ja alkaa olla aika sanoa tutuille ihmisille ja paikoille ”hei, hei”. Tiedän, että kaipaan tätä lenkkinäkymää. 20150528-DSCF1389
Kotiinpaluuseen valmistautuessa pohdiskelin Zürichin ja koko Sveitsin hyviä ja huonoja puolia. Ensin hyvät puolet:

  • Mahtavat maisemat. Vuorien lisäksi kauniita paikkoja löytyy maaseudulta, pienistä kylistä ja kaupungeista. Luonto ja maatilat ovat todella lähellä kaupungissakin.
  • Hienot lenkkimaastot. Pyöräiltäviä, juostavia, käveltäviä ja hiihdettäviä reittejä ja rinteitä on vaikka kuinka paljon. Iso osa reiteistä on merkitty maastoon kylteillä ja merkeillä.
  • Siisteys, järjestys ja täsmällisyys. Kaikki toimii, täsmällisesti.
  • Toimiva julkinen liikenne – junalla tai postibussilla pääsee jokaisen laakson pienimpäänkin peräkylään.
  • Ystävälliset ihmiset ja tervehtiminen.
  • Lyhyet etäisyydet ja hyvät yhteydet Keski-Euroopan muihin maihin.
  • Juustot, suklaa ja muut maitotuotteet.
  • Suurena eläinten ystävänä tykkään siitä, että tavallisella iltalenkilläkin tapaa monenlaisia otuksia. Tänään tapasimme koirien ja kissojen lisäksi lehmiä, lampaita, hevosen, kattohaikaran, ketun, kauriin, jonkun käärmeen ja monia lintuja.

20150528-DSCF138820150528-DSCF1390
Sveitsi on saari Euroopan keskellä. On sillä huonojakin ominaisuuksia.

  • Hintataso. Zürich on maailman kallein kaupunki. Kaikki (paitsi kadunvarsipysäköinti ja osa luomukasviksista ja -hedelmistä) maksaa 1.5-3 kertaa sen mitä Suomessa. Erityisesti liha, kala, ravintolat ja muut palvelut ovat kovin kalliita varsinkin euromaiden väelle (pitää toki muistaa, että täkäläisten palkat ovat korkeat ja verot alhaiset).
  • Monilla on valtavasti liikaa rahaa ja sitä pitää korostaa ajamalla yliökyautoilla ja (järjettömän rumilla) LV-veskoilla tai muilla ylellisyystavaroilla. Tämä on sen verran pieni kaupunki, että kiiltäviä osia on hankalahko välttää keskustassa asuessa toisin kuin vaikkapa Pariisissa.
  • Konservatiivisuus. Kansainvälinen Zürich ei ole niin vanhoillinen kuin monet harvempaan asutut kantonit mutta täälläkin monet (varsinkin perheelliset) naiset ovat kotona tai korkeintaan osa-aikatöissä.
  • Tupakointi. En tiedä prosentteja mutta savuttajia on paljon pysäkeillä ja kaduilla (toki sama ongelma on Helsingissä ja JKL:n keskustassakin).

Müslikeksi?

Sain tänään tällaisen jälkkärin, suosikkileipomomme Hausammannin harjoittelijan taidonnäytteen. Vaaleasta murotaikinasta tehty, marmeladilla täytetty ja sokerivesikuorrutuksella tai tomusokerilla koristeltu Spitzbueb on erityisesti joululeivonnainen mutta sitä saa leipomoista ympäri vuoden. Kerroskeksin ylempään pikkuleipään leikataan yleensä jonkinlainen kuvio, esimerkiksi silmät ja suu tai tähti. Reikäjuuston pala päällä istuvine hiirulaisineen oli jokseenkin suloinen ja herkullinen moderni versio perinneleivonnaisesta (Müsliä en tietenkään hennonnut syödä). 20150520-_DSC7483 20150520-_DSC7484
Hillolla tai marmeladilla täytetyt vaaleat pikkuleivät ovat toki tuttuja kotoisistakin juhlien kahvipöydistä ja yleisiä ympäri Eurooppaa. Saksassa hillopikkuleipä tottelee ainakin nimeä Linzer Auge, täällä Sveitsissä muita nimiä sille ovat Spitzbube, Ochsenäugli ja Ochsenauge.20150520-_DSC7481

Sunnuntain turilas

Toukokuun turilas, Maikäfer, voi olla suklaan sijaan tehty Zopf-taikinasta. 20150517-_DSC7464 20150517-_DSC7466

Nautimme turilaan mansikkahillon kera osana myöhäistä lounasta juoksulenkin jälkeen. Junailimme puolen päivän aikaan Forchiin ja juoksimme sieltä pääosin tuttuja ulkoilureittejä pitkin Adlisbergille ja Zürichbergille. Torstain rankasta pyörälenkistä huolimatta juoksu kulki mukavasti ja lenkistä tuli pisin vuosikausiin: 15 km ja 1 h 30 min sisältäen kolmisen sataa nousumetriä. Eikä ole edes erityisen ryytynyt olo.

Töpseli, mikä töpseli?

Paikallisparsan sesonki on parhaimmillaan vaikka ainakin osa parsapelloista muistuttaa enemmän riisi- kuin parsapeltoaJucker Farmin paikallisparsoja on ollut kaupoissa sateista huolimatta reilun viikon ja olemme ehtineet herkutella muutamalla kimpulla.

20150508-_DSC7357

Tänään vielä lounasaikaan näytti siltä, että metsät ja pellot kuivaisivat ja me pääsisimme illalla pyörälenkille. Sadepilvet ilmeistyivät sekä tutkaan että kaupungin päälle suunniteltuun lähtöaikaan, joten päädyimme taas juoksemaan. Enpä muista, koska olen viimeksi juossut neljä lenkkiä viikossa.

Viitisentoista vuotta vanha vedenkeittimemme valitsi viimeiseksi kodikseen täkäläisen elektroniikkakierrätyksen Seppälän Gigantin sijaan. Kotimatkalla pitää saada laivassa kahvia, joten uusi keitin piti hankkia ennen lähtöä. Olimme katselleet keittimiä jo muutamaan otteeseen ja suunnitelleet uuden tilaamista Saksan Amazonista, mutta nirsoille kelpavaa mallia ei oikein ollut löytynyt. Tänään löysimme Coopista liikkeen viimeisen Graefin lämpötilasäädöllisen teräksisen keittimen sopuhintaan oli olimme hyvin tyytyväisiä ostoksesta. Keitintä laatikosta ottaessa tajusin, että siinä on tietenkin täkäläinen töpseli. Oho.

20150508-_DSC7361Ennen lähtöä täytynee ostaa ylimääräisen piikin syövä adapteri. Meillä on toki muutama adapteri, joilla saa eurooppalaisen isomman töpselin (tietokoneiden laturit, vanha vedenkeitin) paikallisiin. Pienemmät kotimaiset kaksipiikkiset töpselit (luurien ja iPadin laturit, kameroiden akkujen laturit, sähköhammasharja) sopivat paikallisiin kolmereikäisiin ilman sovitinta. Sähköpistokkeita on muuten olemassa aika monenlaisia

20150508-_DSC7362

Huomenna alkaa kesän kolmesta maantiepyöräilyn suurtapahtumasta ensimmäinen, Italian kiertoajelu Giro d’Italia, jonka aikana poljetaan 21 etappia, yhteensä 3 481 km. Kotikatsomon ehdoton suosikki on kevätklassikoiden aikaan toipilaana ollut Tom Boonen.

Vapaa-, lepo-, puolivapaa- vai työpäivä?

Sveitsissä vain kansallispäivä 1. elokuuta, Bundesfeiertag, on maanlaajuinen virallinen vapaapäivä. Muut juhla- ja vapaapäivät määritellään kantonitasolla. Kaikissa kantoneissa vapaita ovat kansallispäivän lisäksi 1. tammikuuta, joulupäivä ja helatorstai.

Työn päivä, Tag der Arbeit, on sunnuntain kaltainen pyhäpäivä kantoneissa Basel-Landschaft, Basel-Stadt, Jura, Neuenburg ja Zürich ja laillisesti tunnustettu työvapaapäivä ”Ruhetag” kantoneissa Schaffhausen, Thurgau jaTessinSolothurnin ja Freiburgin kantoneissa päivä on puoliksi vapaapäivä. Aargaun kantonissa 1.5 ei ole virallinen vapaapäivä mutta käytännössä se on vain puolikas työpäivä.

Maan suurimmat juhlallisuudet järjestetään täällä Zürichissä, tänä vuonna varsin vetisissä tunnelmissa. Sadetta on ennustettu tälle päivälle 56 mm, mikä olisi talvella reilu puoli metriä lunta… Pirtti-ilma siis.

20150501-_DSC7311

Munkit eivät täällä kuulu mietenkään erityisesti vappuun, mutta niitä on tarjolla monissa leipomoissa joka päivä. Olimme eilen leipomossa sen verran myöhään, että munkerot olivat päätyneet muiden kahvipöytään. Ostimme sitten toukokuun alkua juhlistamaan pari pientä turilasta.

20150501-_DSC7315 20150501-_DSC7316 20150501-_DSC7317

ZVV kuljettaa

Olemme viimeisen viikon aikana keränneet kokoelmasta puuttuvia kuvia Zürichin paikallisliikennejuttua varten. Alkuviikon kelit ovat suosineet iltaretkiä kaupungin kotimäkien rinteisiin ihailemaan maisemia ja tuoreen vihreää metsää.

Sveitsissä olisi helppo elää autotta. Junilla ja postibusseilla pääsee jokaisen laakson perälle ja monelle mäellekin. Postibussit lähtevät rautatieasemilta ja aikataulut on sovitettu niin, että vaihtoajat eivät yleensä ole pitkiä. Junat kulkevat (harvoja poikkeustilanteita lukuunottamatta) aikataulussa – junan saapuessa isoimmille asemille kuulutuksissa kerrotaan usein ylpeänä, että asemalle saavutaan täsmällisesti aikataulun mukaan, pünktlich.

Paikallisliikenne ZVV kuljettaa väkeä Zürichissä raitiovaunuilla, paikallisjunilla, (sähkö)busseilla ja muutamalla harvinaisemmalla kulkupelillä. Laajemmalla toiminta-alueella kulkee paikallisjunia, busseja ja laivoja. Kuten paikallisliikenteissä yleensäkin, tarjolla on lippuja ja matkakortteja erilaisille ihmisille erilaisiin tarpeisiin. Zürichissä kertalippu maksaa 4.30 CHF, alennettu hinta 6-16-vuotiaille ja SBB:n puolihintakortin omistajille on 3.00 CHF. Jokaisella pysäkillä kerrotaan, minne pysäkeille pääsee halvemmalla hinnalla ”Kurzstrecken” (2.60 CHF/2.20 CHF), raja on 2 km ja matkan pitää pysyä kaupungin vyöhykkeen sisällä. Päivälipun hinta on kertamaksuun verrattuna alhainen, 8.60 CHF/6.00 CHF. Kuukausikortti NetzPass maksaa 84 CHF ja vuosikortti 756 CHF. Niihin ei jostain syystä saa alennusta puolihintakortilla. Keskustan ulkopuolisille vyöhykkeille, esimerkiksi lentokentälle matkustettaessa lippuun voi maksaa lisävyöhykkeitä. Helpoin tapa kulkea julkisilla on hankkia SBB:n vuosikortti GA, jolla saa matkustaa kaikilla välineillä vapaasti.

Paikallisliikenteen liput ostetaan pysäkeillä olevista automaateista. Nykyiset versiot ovat varsin helppokäyttöisiä, vanhat automaatit (joita en ole tällä reissulla enää nähnyt), olivat kiireessä kokemattomalle hieman kinkkisiä ja ronkeleita rahojen suhteen. Automaatin käyttöohje löytyy netistä, tosin kai pelkästään saksaksi.

Raitiovaunuissa ja linja-autoissa on näyttötauluja, joissa kerrotaan seuraavat pysähdyspaikat ja vaihtoyhteydet. Pysäkeillä kerrotaan siinä pysähtyvien linjojen numerot ja pääteasemat. Monilla pysäkeillä on myös näyttötaulu, joka kertoo odotusajan seuraavien kulkuvälineiden tuloon.

Kaupungin alueella on kaksi köysirataa. Vuodesta 1889 opiskelijoita ja muita ihmisiä Limmat-joen varresta, Central-raitiovaunusolmupysäkiltä ETH:n takapihalle Polyterassille kuljettanut Polybahn nousee 176 m matkalla 41 m ja kulkee 2-5 min välein arkipäivisin. Köysirata kulki ensimmäiset vuotensa vedellä. Täydellisessä remontissa vuonna 1996 Polybahn muutettiin kolmiraiteisesta kaksiraiteiseksi ja se automatisoitiin.

20130911-_DSC2137

Seilbahn Rigiblick kulkee samannimisen raitiovaunupysäkin vierestä (hyvän Migros-kaupan pihasta) Zürichbergin rinteeseen hyville lenkkipoluille ja parhaaseen auringonlaskun ja vuorten ihailupaikkaan. Vuodesta 1901 toimineen ja muutamaan kertaan remontoidun, nykyisin automaattisen Rigiblick-köysiradan pituus on 385 m ja korkeusero 94 m.

Dolderbahn kulkee raitiovaunulinjojen 3,8 ja 15 pysäkiltä Römerhof Dolderiin kahden suuren hotellin ja monenlaisten liikuntapaikkojen, kuten Adlisbergin polkujen ja suuren tekojääradan luo. Vuonna 1895 toimintansa aloittanut Dolderin ylämäkiväline oli alunperin köysirata mutta se muutettiin junaksi vuonna 1973. Pienen junan kiva erikoisuus on se, että kuljettaja vaihtaa junan päästä toiseen ylä- ja ala-asemilla.

20150422-_DSC7131 20150422-_DSC7129

Talven komplementissa Limmat-joella ja Zürichseen pohjoispäässä voi kulkea paikallisliikenteen lipulla matalilla laivoilla. Joella pohjoisin pysäkki on Landesmuseum, järvellä pysäkkejä on kolme: Bürkliplatz, Enge Hafen ja meidän ”kotirantamme” Zürichhorn. Laivat kulkevat vain puolen tunnin välein ja ovat usein turisteilla täytettyjä, joten kiireessä niitä ei kannata käyttää. Hauska kokemus veden tasolla paatissa matkaaminen toki on.

laiva3

Kaupunkiliikenne ei aina suju ilman myöhästymisiä ja ongelmia. Pulmatilanteissa paikalle tulee Troubleshooter-auto, josta meiltä ei näköjään löydy kuvaa.

Kulkuvälineraportin päätteeksi voikin vaikka haukata palan emmentalia.

20150422-_DSC7137 20150422-_DSC7140