ZVV kuljettaa

Olemme viimeisen viikon aikana keränneet kokoelmasta puuttuvia kuvia Zürichin paikallisliikennejuttua varten. Alkuviikon kelit ovat suosineet iltaretkiä kaupungin kotimäkien rinteisiin ihailemaan maisemia ja tuoreen vihreää metsää.

Sveitsissä olisi helppo elää autotta. Junilla ja postibusseilla pääsee jokaisen laakson perälle ja monelle mäellekin. Postibussit lähtevät rautatieasemilta ja aikataulut on sovitettu niin, että vaihtoajat eivät yleensä ole pitkiä. Junat kulkevat (harvoja poikkeustilanteita lukuunottamatta) aikataulussa – junan saapuessa isoimmille asemille kuulutuksissa kerrotaan usein ylpeänä, että asemalle saavutaan täsmällisesti aikataulun mukaan, pünktlich.

Paikallisliikenne ZVV kuljettaa väkeä Zürichissä raitiovaunuilla, paikallisjunilla, (sähkö)busseilla ja muutamalla harvinaisemmalla kulkupelillä. Laajemmalla toiminta-alueella kulkee paikallisjunia, busseja ja laivoja. Kuten paikallisliikenteissä yleensäkin, tarjolla on lippuja ja matkakortteja erilaisille ihmisille erilaisiin tarpeisiin. Zürichissä kertalippu maksaa 4.30 CHF, alennettu hinta 6-16-vuotiaille ja SBB:n puolihintakortin omistajille on 3.00 CHF. Jokaisella pysäkillä kerrotaan, minne pysäkeille pääsee halvemmalla hinnalla ”Kurzstrecken” (2.60 CHF/2.20 CHF), raja on 2 km ja matkan pitää pysyä kaupungin vyöhykkeen sisällä. Päivälipun hinta on kertamaksuun verrattuna alhainen, 8.60 CHF/6.00 CHF. Kuukausikortti NetzPass maksaa 84 CHF ja vuosikortti 756 CHF. Niihin ei jostain syystä saa alennusta puolihintakortilla. Keskustan ulkopuolisille vyöhykkeille, esimerkiksi lentokentälle matkustettaessa lippuun voi maksaa lisävyöhykkeitä. Helpoin tapa kulkea julkisilla on hankkia SBB:n vuosikortti GA, jolla saa matkustaa kaikilla välineillä vapaasti.

Paikallisliikenteen liput ostetaan pysäkeillä olevista automaateista. Nykyiset versiot ovat varsin helppokäyttöisiä, vanhat automaatit (joita en ole tällä reissulla enää nähnyt), olivat kiireessä kokemattomalle hieman kinkkisiä ja ronkeleita rahojen suhteen. Automaatin käyttöohje löytyy netistä, tosin kai pelkästään saksaksi.

Raitiovaunuissa ja linja-autoissa on näyttötauluja, joissa kerrotaan seuraavat pysähdyspaikat ja vaihtoyhteydet. Pysäkeillä kerrotaan siinä pysähtyvien linjojen numerot ja pääteasemat. Monilla pysäkeillä on myös näyttötaulu, joka kertoo odotusajan seuraavien kulkuvälineiden tuloon.

Kaupungin alueella on kaksi köysirataa. Vuodesta 1889 opiskelijoita ja muita ihmisiä Limmat-joen varresta, Central-raitiovaunusolmupysäkiltä ETH:n takapihalle Polyterassille kuljettanut Polybahn nousee 176 m matkalla 41 m ja kulkee 2-5 min välein arkipäivisin. Köysirata kulki ensimmäiset vuotensa vedellä. Täydellisessä remontissa vuonna 1996 Polybahn muutettiin kolmiraiteisesta kaksiraiteiseksi ja se automatisoitiin.

20130911-_DSC2137

Seilbahn Rigiblick kulkee samannimisen raitiovaunupysäkin vierestä (hyvän Migros-kaupan pihasta) Zürichbergin rinteeseen hyville lenkkipoluille ja parhaaseen auringonlaskun ja vuorten ihailupaikkaan. Vuodesta 1901 toimineen ja muutamaan kertaan remontoidun, nykyisin automaattisen Rigiblick-köysiradan pituus on 385 m ja korkeusero 94 m.

Dolderbahn kulkee raitiovaunulinjojen 3,8 ja 15 pysäkiltä Römerhof Dolderiin kahden suuren hotellin ja monenlaisten liikuntapaikkojen, kuten Adlisbergin polkujen ja suuren tekojääradan luo. Vuonna 1895 toimintansa aloittanut Dolderin ylämäkiväline oli alunperin köysirata mutta se muutettiin junaksi vuonna 1973. Pienen junan kiva erikoisuus on se, että kuljettaja vaihtaa junan päästä toiseen ylä- ja ala-asemilla.

20150422-_DSC7131 20150422-_DSC7129

Talven komplementissa Limmat-joella ja Zürichseen pohjoispäässä voi kulkea paikallisliikenteen lipulla matalilla laivoilla. Joella pohjoisin pysäkki on Landesmuseum, järvellä pysäkkejä on kolme: Bürkliplatz, Enge Hafen ja meidän ”kotirantamme” Zürichhorn. Laivat kulkevat vain puolen tunnin välein ja ovat usein turisteilla täytettyjä, joten kiireessä niitä ei kannata käyttää. Hauska kokemus veden tasolla paatissa matkaaminen toki on.

laiva3

Kaupunkiliikenne ei aina suju ilman myöhästymisiä ja ongelmia. Pulmatilanteissa paikalle tulee Troubleshooter-auto, josta meiltä ei näköjään löydy kuvaa.

Kulkuvälineraportin päätteeksi voikin vaikka haukata palan emmentalia.

20150422-_DSC7137 20150422-_DSC7140

Koska pää räjähtää?

Huhtikuun puolivälin maanantai on Zürichin suuri kevätjuhlapäivä ja kaupungin virallinen vapaapäivä. Keskiajalta peräisin olevan juhlan nimi, Sechseläuten, Sächsilüüte paikallisella kielellä, on perua talvityöajasta kesätyöaikaan siirtymisestä kevätpäiväntasauksen aikaan. Talvella työajan määräsi valoisa aika, kesällä työpäivä päättyi Fraumünsterin kellojen soittoon kuudelta (Sächs).

Nykyisin juhla alkaa iltapäivällä keskustan läpi kulkevalla suurella paraatilla, jossa kävelee noin 5000 ihmistä (kiltalaisia vieraineen) värikkäissä asuissa, hevosia ja vankkureita. Reitin varrelle voi ostaa itselleen istumapaikan, josta on helpompi seurata paraatia, antaa kukkia siinä kulkeville tutuille ja kerätä kävelijöiden heittämiä herkkuja. Jos sohvalta seuraaminen on houkuttelevampi vaihtoehto, niin SRF lähettää paraatin suorana lähetyksenä asiantuntevan kommentoinnin kera.20150413-_DSC6957

Talven kylmien öiden hyvästely ja kevään tervetulleeksi toivottaminen huipentuu kuudelta räjähteillä täytetyn Böögg-lumiukon polttamiseen. Risukasan päällä seisovan Bööggin viralliset mitat ovat: pituus 3,40 m, paino 80 kg, vartalonympärys 2,80 m, kädenpituus 1,90 m ja päänympärys 1,80 m. Bööggin on rakentanut viimeiset 50 vuotta sama mies, joka jää nyt eläkkeelle. Uusi lumiukko on ensi vuonnakin luvassa, sillä Heinz Wahrenbergerilla on ollut seuraaja mukana rakennuspuuhassa seitsemän vuotta.

Mitä nopeammin Bööggin pää räjähtää, sitä parempi kesä on tulossa. Tänään aikaa meni 20 min 39 s, mikä ei lupaa hyvää…

20150413-_DSC7014

Väkeä oli enemmän kuin Kaivopuistossa vappuna mutta pidempi meistä sai silti otettua tuon kuvasarjan Bööggin viimeisistä hetkistä. Pään räjähdettyä kävelimme rantaa pitkin kotiin emmekä hakeneet kaupasta Bratwurstia ja palanneet odottamaan hiillosta. Makkaranpaisto Bööggin raunioilla on kuulemma ainakin jossain määrin sallittua…

Bööggistä on tietenkin tarjolla erilaisia syötäviä versioita. Leipää emme tällä kertaa testanneet mutta kaksi leivonnaista kyllä. Ensimmäinen Bööggli (siis pieni Böögg) ostettiin lauantaina Sprüngliltä ja vähän isompi, Bööggli mittel (siis keskikokoinen pieni Böögg?) tänään Hausammannilta.

boog2 20150413-_DSC7017

Pupuista turilaisiin

Schoggipupujen poistuttua suklaakauppojen ja konditorioiden ikkunoista tilalle tulevat toukokuun turilaat. Ensimmäiset Maikäferit ja muut suklaakovakuoriaiset näimme tänään oopperatalon ratikkapysäkillä. 20150407-DSCF1288Wikipedia kertoo, että vielä jokunen vuosikymmen sitten turilaita paahdettiin, niistä tehtiin turilaissoppaa ja makeita herkkuja sokeroimalla ja kandeeraamalla. Guet. Luulen, että tälläkin kertaa tyydyn muutamaan suklaaturilaaseen enkä haikaile perinteisten nauttimistapojen perään.

Örkkejä lienee siis luvassa lähiviikkoina.

Schöni Oschtere!

Sää- ja kevättiedote: Satoi, koko päivän.  Sateinen ja myrskyinen viikko näyttää lähes pysäyttäneen kevän etenemisen. Parsan tarjonta oli kaupoissa huonompi ja hinta kalliimpi kuin kuin viikko sitten. Odotetaan, siis lämpimiä kelejä ja lähiparsoja.

Suklaapuputiedote: SRF:n Schoggihase-jutun mukaan Sveitsissä on pääsiäisen aikaan kaksi kertaa niin paljon suklaajänöjä kuin sveitsiläisiä, noin 16 miljoonaa kappaletta. Kappalemääräisesti eniten valmistetaan Lindtin kullanvärisiä suklaapupuja, 135 miljoonaa kappaletta, joista 6,5 miljoonaa syödään täällä. Sekä ulkonäöltään että maultaan hienoimmat jänöt löytyvät suklaakaupoista ja konditorioista, joissa käytetään laadukkaita suklaita ja käsityötä. Kaupallisia pupuja testattiin kolme vuotta sitten SRF:n testissä, tänä vuonna vuorossa olivat pienet suklaamunat.

Pääsiäisen aikaan keskivertosveitsiläinen syö 610 g suklaata. Vuodessa Schoggia kuluu noin 12 kg, suomalaisten vastaavan luvun ollessa 6-7kg. Täkäläinen määrä kuulostaa suurelta mutta ei se ainakaan zürichläisten vyötäröllä näy, ylipainoinen ihminen on kaupungissa hyvin harvinainen näky.

Caillerin (joka on kaupallisista merkeistä suosikkini) teettämän tutkimuksen mukaan suklaata syödään yleisimmin klo 21-22 sohvalla. Suosikkisuklaan tummuus ja määrä vaihtelevat kantoneittan. Iso osa maasta on maitosuklaan valta-aluetta, lännessä ranskankielisellä alueella ja eteläisessä Ticinossa pidetään enemmän tummasta suklaasta. 20150404-DSCF1230 20150404-DSCF1238Kamera pääsi jynssäykseen, joten lenkkikamera Fuji X10 pääsi sisätöihin. Irtosalama sopi kyllä pikkukameran kiinnikkeeseen, mutta laitteet eivät suostuneet yhteistyöhön.

Suklaajänöjen, pupupullien ja -keksien lisäksi sveitsiläiseen pääsiäiseen kuuluu pääsiäiskakku, Osterchüechli. Perinneleivonnaisten yleisen tavan mukaan kakun ainekset vaihtelevat perheittäin ja leipomoittain. Kananmunien ja mantelin lisäksi täytteessä käytetään mannaryynejä tai riisiä, maitoa tai kermaa ja monesti sitruunaa. Ostamassamme kirjassa oli houkutteleva resepti, jonka testaamista pitää odottaa siihen asti, että pääsen leivontavälineitteni luo. Lähileipomon kakku oli ainakin huisin hyvä, katsotaan ehdimmekö vielä testaamaan jonkin kilpailevan tuotteen.

 

Lammasmaitoa

Luzernin kantonin lounaisosassa sijaitsevasta Etlebuchista tulee varmaankin monelle mieleen korkeintaan entlebuchinpaimenkoira, pienin neljästä sveitsinpaimenkoirasta. (Mitään neljästä Sennenhundista ei täällä kaupungissa kovin usein näe, pyörälenkeillä iloikseni niitäkin tulee ajoittain tavattua.) Pirteän monikäyttökoiran kotialue Entlebuch on toinen Sveitsin kahdesta UNESCOn biosfäärialueesta maan ainoan kansallispuiston Parc Naziunal Svizzerin lisäksi. Alueella pääsee nauttimaan sekä kauniista luonnosta että paikallisherkuista, joista yksi tunnetuimmista on lampaanmaito.

Paljon B13-vitamiinia ja pääosin tyydyttymättömiä rasvoja sisältävä lampaanmaito on kauniin valkoista ja pehmeän makuista. Vuohenmaitoon verrattuna se on miedompi ja no, ei maistu ja tuoksu vuohelle. Maistelimme lasillisen sellaisenaan ja lopusta teimme tänään maitokastikkeen fenkoli-kinkkuvuoalle.

Päivän pieni ja suloinen jänö on kotoisin suosikkileipomostamme Hausammanilta. Ei, en raski syödä sitä. En.20150330-_DSC6815 20150330-_DSC6816

 

Parsaa, pyöräilyä ja pääsiäistä

Useampina päivinä kannattaa yrittää unohtaa tulevan syksyn epävarmuuden kiroaminen ja keskittyä iloitsemaan siitä, että on täällä sopivan kokoisessa, siistissä ja viihtyisessä kaupungissa leipomoiden ja mahtavien ulkoilupaikkojen vieressä – tänään vietimme mukavan lauantain kaupungilla, pyörälenkillä ja keittiössä kaikkien valokuvausvälineiden osallistuessa raportointiin.

Saksalaisten valkoisten parsojen hinta oli laskenut reilusti viime viikosta ja oli nyt 22-28 CHF/kg, joka on vielä turhan paljon. Saksalaisia ja paikallisia pötkylöitä odotellessa avasimme parsakauden espanjalaisilla vihreillä luomuparsoilla, jotka höyrytimme ja söimme kyljysten kanssa.

20150328-_DSC6735

Parsanirson aikaisempia vinkkejä löytyy menneiltä vuosilta mutta tässä tärkeimmät kertaukseksi:

  • Malta odottaa eurooppalaisia parsoja. Kyllä ne tulevat kauppoihin, joka kevät.
  • Valitse valkoisista pulleita ja vihreistä kapeampia yksilöitä. Molempien pitää olla napakan tuntuisia ja mahdollisimman tuoreita. Tuoreuden huomaat kiinninäisistä silmuista (ja kuoriessa valuvasta nesteestä).
  • Jos joudut säilyttämään parsaa, niin ota se pois paketista ja kääri keittiöpyyhkeeseen ennen jääkaappiin laittamista.
  • Katkaise parsan tyvestä pois pari senttiä taittamalla siitä kohdasta, josta parsa katkeaa helposti napsahtaen.
  • Kuori valkoiset parsat huolellisesti  nuppuun asti – kuoren jämät vaikeuttavat leikkaamista ja tekevät syömisen vaikeaksi. Vihreiden parsojen kuorimisessa ei tarvitse olla ylitarkka, hentoja yksilöitä ei välttämättä tarvitse kuoria lainkaan.
  • Höyrytä (tai keitä) parsat kypsiksi. Vihreä, hento parsa on hyvää kevyesti kypsytettynäkin, valkoinen kannattaa kypsentää pehmeäksi.

Lähdimme lenkille kahden aikaan kauniissa auringonpaisteessa Zürich-järven viereisen harjanteen metsiä pitkin kohti Pfannenstieliä. Paluumatkallakin jalat tuntuivat vielä hyviltä mutta ennusteita aikaisemmin huonoksi muuttunut keli ajoi polkijat kotiin kahden ja puolen tunnin jälkeen. Kellon mukaan matkaa kertyi 35 km ja nousua 625 m.  Hieno lenkki, jonka aikana näimme paljon muitakin ulkoilijoita sekä koirien tai pyörien kanssa että ilman.

20150328-DSCF1226 20150328-DSCF1227 20150328-DSCF1229Päivän pääsiäiskuvat ovat Globus-tavaratalon herkkuosastolta ja keskustan isosta Migros-kaupasta. Suklaamunavuorien lisäksi tarjolla on monenlaisia värjättyjä kananmunia ja sipulinkuoria pussissa kotivärjääjille.

Paikallinen ystävämme kertoi, että Migros-ryhmään kuuluvalla suklaafirmalla Freyllä on hauska, eri maihin sijoittuva tv-mainoskokoelma, jonka joulumainoksen maana oli Suomi. Pääsiäismunia etsitään Tanskassa.

20150328-IMG_0748 20150328-IMG_074720150328-IMG_0750

Mustajuuririsottoa ja lisää jänöjä

Pyöräilypolullamme Trichtenhauser Mühlen takana oli kunnostustöitä, joten ilta-ajelun perälenkille pääseminen vaati uusien reittien etsintää. Paluumatkalla löysimme auringonlaskun lisäksi talon, jossa otetaan pääsiäinen tosissaan. kuva 1-1 kuva 3-1 kuva 4 janot kuva 5Emme mekään jänöttä olleet, pupuja löytyi porkkanamuffinssien päältä. 20150323-_DSC6702Viikonloppuisin olemme laittaneet toisena päivänä kanaa ja toisena lihaa. Ulkoilleita kokonaisia kanoja on tarjolla hyvin ja hinnat ovat järkeviä. Muu liha sen sijaan maksaa vähintään 2-3 kertaa sen mitä kotona, joten kannattaa vilkaista viikonlopun tarjousten lisäksi hintalappua (ja jättää sen perusteella ainakin kaikki hienommat palat tiskiin). Kalatiskiä lähestyttäessä on parempi vetää syvään henkeä ja muistaa, että kaikki hinnat ilmoitetaan 100 grammalle eikä kilolle ja että täkäläiset palkat ovat ainakin meidän alallamme ihan toista kuin Suomessa.

Lauantaina löysimme järjellishintaisen luuttoman lampaanpaistin, jota kypsennettiin 20 min 200 asteessa ja noin 1 1/2 tuntia 150 asteessa. Loppulämpö oli 65 astetta.

Ehdotin paistin seuralaiseksi mustajuuririsottoa, jonka valmistustapaa piti suunnitella hetki. Keitimme kuoritut ja pienehköiksi paloiksi leikatut mustajuuret kypsiksi laakerinlehdellä ja Malabar-pippurilla maustetussa vedessä ja lisäsimme juuret risottoon valmistuksen puolivälissä. Mustajuuria oli kuorimattomana noin 500g, riisiä 250g. Olimme uuteen risottoon tyytyväisiä, samoin siihen, että tämä(kään) mustajuurisetti ei sotkenut valkoisella tahmallaan koko keittiötä ja kuorijaa.

Jänöjä siellä, pupuja täällä

Lähestyvä pääsiäinen jäniksineen näyttää olevan äärimmäisen tärkeä tapahtuma, ainakin ne jänöt. Materiaali voi olla mitä vain: suklaata, leipää, pullaa, keksiä, nougatia, salamia, puuta, huopaa, …, suklaata, suklaata.  20150321-_DSC6661Pupujen ihastelun lisäksi vietimme harmaata ja koleaa lauantaita tutustumalla lintutalo Voliere Zürichiin, jossa on loukkaantuneiden lintujen hoitola ja reilu sata 33 eksoottisen lintulajin edustajaa. Hoitolassa on ilmeisesti vain kaksi työntekijää, jotka ovat suuren hoitoa tarvitsevan lintumäärän ja rahapulan (täälläkö?!?!) takia ylityöllistettyjä.

Lintutalon jälkeen käväisimme ostoskeskus Sihlcityssä, erityisesti sen hyvässä kirjakaupassa ja isossa Coopissa, jonka ruokaosastolta löytyi satoja tai tuhansia suklaapupuja. Pahoittelen pikaisesti räpsäistyjen luurikuvien surkeaa laatua…

Suklaakauppojen ikkunoissakin on aikamoisia luomuksia. Ensimmäinen kuva on äskettäin avatun Läderachin liikkeestä Stadelhofenista

ja kaksi seuraavaa Sprünglin Paradeplatzin kaupan ikkunasta (näköjään kera blogistin selfien…)