Syksyä ja ruotsalaisrallya

Syksy. Upeita värejä, kuraa, vettä, tuulta ja onneksi välillä vähän aurinkoakin. Kovasti toivon, että liukkaat kelit pysyisivät vielä jonkin aikaa poissa että olisi mukavampi lenkkeillä. Lokakuuksi en enää maksanut treenioikeutta kaukalolle mutta vielä ollaan silti treenattu osittain ulkona. Lokakuun lopun kotihallin tokokokeeseen en vielä uskaltanut/halunnut evl:ään lähteä, menen vain liikkuroimaan alon ja avon. Jospa sitten joulukuussa. Ehkä.

Syyskuun loppupuolella oltiin koko porukalla talkoilemassa Annan ja Pipsan rallyn PM-kisamatkaa varten järjestetyissä epävirallisissa rally-tokokisoissa. Anna tuomaroi itse ruotsalaisen rallyradan, jolla käytiin tietysti Armaksen kanssa testaamassa. Ihan virheittä ei selvitty mutta hauskaa oli. Ruotsin säännöt ja tehtävät poikkeavat jonkin verran täkäläisistä. Kehään mennään ja poistutaan ilman hihnaa, tehtävien välejä voidaan suorittaa juosten, pyörähdys vierellä on myös ohjaajaan päin, edessä peruutuksessa ja tötterössä ohjaaja menee koiran luo ja matka jatkuu siitä, koira tulee aina edestä seuraamaan vasemmalle vaikka olisi ennen eteentuloa ollut oikealla, hypystä on myös sellainen versio, jossa koira jätetään hypyn etupuolelle ja kutsutaan hypyn kohdalla, …. monenlaisia kivoja juttuja. Ohjaajalta sallitaan kotimaista rallya enemmän kumarteluja ja hidastuksia. Nyt kun Ruotsin rallyvalioon vaaditaan vain tokon tavoin vain yksi sikäläinen valiotulos (90/100), niin ensi kesälle voisi yrittää etsiä jonkun tuplakisan ja lähteä naapuriin rallaamaan (hallikisoja siellä on paljon vähemmän kuin täällä).

Syyspotrettejakin on otettu.

Marraskuun harmautta ja omppucrumblekakkua

Viime viikon lumet tulivat ja menivät ja talviaikaan siirtyminen pimensi iltoja entisestään. Se on marraskuu se. Rankan viikon jälkeen aloitettiin viikonloppu hyvillä treeneillä perjantai-illan tokovalmennuksessa. Voittajan liikkeissä ollaan kesän ja syksyn aikana edetty ihan kivasti mutta joulukuun alun koe kotihallissa on vähän liian lähellä. Jospa sitten seuraavan, tammikuun puoliväliin, yritettäisiin saada paketti kuntoon. Epävarmimmat liikkeet tällä hetkellä ovat luoksetulon stoppi (ennakointi) ja kaukot. Kumma juttu, tokoseuruu sujuu selvästi paremmin nyt kun sitä on treenattu. Piiiiiiiitkät hiljaiset pätkät olivat Armakselle vaikeita koska rally-tokossa toistan ”seuraa”-käskyn käännöksissä ja katson koiraa usein.

Hallilla omatoimitreeniaikoja ei illalla ole mutta onneksi ollaan päästy tekemään lounastreeni suunnilleen kerran viikossa.

 

Tänään vietettiin rauhallista sunnuntaita juoksulenkin ja kokkailun merkeissä. Cuisine et Vins de Francen nettisivulta löytyi houkutteleva omppukakun ohje. Se päätynee vakioleivonnaisten joukkoon. 

Tarte aux pommes façon crumble

• pohjaksi pâte brisée
• 5 isohkoa omenaa (Royal Gala)
• 75 g vehnäjauhoja
• 75 g voita
• 75 g vaaleaa ruokosokeria

Tee pohjataikina, muotoile se palloksi, kääri kelmuun ja anna asettua jääkaapissa noin puoli tuntia.

Kuori ja paloittele omenat. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta se kaulimen avulla voideltuun (irtopohjaiseen) piirakkavuokaan. Laita omenapalat pohjan päälle. Paista 190 asteessa noin 25 min.

Nypi muruseoksen ainekset sormin. Ripottele murutaikina esipaistettujen omppujen päälle. Paista 190 asteessa noin 25 min kunnes murut saavat vähän väriä (kullankeltaiseksi, sanoo ranskalainen). 

Pyhä-Häkin takametsässä

Armaksen päiväkirjasta: ”Viikon verran olen jo saanut lenkkeillä normaalisti ja nauttia juoksemisesta ja tokotreeneistä. Kovasti odotan aksakentälle paluuta ja kaverilenkkejä. Vähän aikaa kuulemma pitää vielä jaksaa odottaa etten mene heti uudestaan pahaan jumiin.

Tänään oli hurjan lämmin syyspäivä. Emäntä oli Pyhä-Häkin takametsän retkellä lyhythihaisessa ja minä kävin pari kertaa uimassa. Hienon jäljenkin tein ja reikäpallon ja nakkia palkaksi sain. Illalla Aija kävi kävi vielä hieromassa minut. Mahtava päivä.”

Parin viikon puuhia ja jumeja

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs emäntä on ollut laiska kirjoittaja. Melkein kahden viikon tarinat pitää kertoa kerralla.

Palataan hetkeksi vielä rally-tokon SM-kisoihin. Ei muistella arvostelua, vaan katsotaan Sporttirakin ottamia kuvia. Iso kiitos niistä.

Toissa viikolla treenasin aksaa ja tokoa. Perjantaina aloitettiin uudessa tokoryhmässä, jonne vaihdettiin rallyryhmästä. Tein ohjatun noudon hyvin ja tunnaria ekan kerran hallissa. Kivasti sujui sekin. Lauantaina oltiin nollakoirailemassa Vihtavuoren rallykisassa. Muistin kyllä, että siellä se amppari aksakisassa hyökkäsi suuhuni. Vähän oli huono fiilis tehdä hommia sitä muistellessa mutta onneksi paikalla oli paljon hyviä kavereitani. Iltapäivällä käytiin ulkona syömässä Keski-Suomen lampaankasvattajien tapahtumassa Toivolan Vanhalla Pihalla. Hyvää lammasmakkaraa oli.

Sunnuntaina mentiin Ainon porukan aksaamaan ja lenkille. Sekä kepittely että juoksari-A näyttävät kuvienkin perusteella sujuvan hyvin, eikös vaan? 

Sunnuntaina vaikutin kuulemma sen verran vaivaiselta takapäästä, että isäntä vei minut maanantaina Dynamic Fysion Marjolle hoitoon. Selän nikamalukon avauksen ja SI:n vinouden korjauksen jälkeen elämä helpotti parissa päivässä mutta lihasjumia oli kuulemma vielä sen verran, että emännän mielestä en saanut mennä tänään aksakisoihin. Harmistusta helpotti se, että Aija tuli tänään alkuillasta hieromaan minut. Kaikenlaisia kireyksiä kuulemma löytyi, ainakin niskasta, lanneselästä ja takareisistä. Vasemman takajalan yksi varvaskin oli kovasti jumissa.

Viikolla yritettiin iltalenkeillä etsiä sieniä. Karvarouskuja löytyi sienisalaattiin, leppärouskuja paistettavaksi ja kolme herkkutattia pastaan mutta isoista saaliista on vain haaveiltu. Kotitreenin lisäksi eilen tokoiltiin valmennusryhmässä. Päivän teemana oli kokonaisuus kuntoon. Tehtiin koemaisessa setissä L, kaukot ja tunnari. Olin oikein taitava vaikka kaukoissa vähän valuin eteenpäin ekassa seisomisessa. Liikkeiden väleissäkin maltoin olla haahuilematta.”

Rally-tokoSM ja nielaistu amppari

Armaksen päiväkirjasta: ”Olipas kuulkaas aikamoinen viikko.

Viime lauantaina ulkoiltiin Kiikkuharjussa ja poseerasin nätisti syksyisten värien keskellä.Sunnuntaiksi emäntä oli ilmoittanut meidät ensimmäiseen ulkoagilitykisaan Vihtavuoren kaukaloon, josta meillä on sekä huikeita että katastrofaalisia kokemuksia rally-tokokisoissa. Ensimmäisella radalla pari koiraa ennen meitä oli hemaiseva juoksuinen bc-narttu. Minä nuorena miehenä huumannuin sulotuoksusta niin, että en meinannut kyetä lähdössä istumaan ja ratakin meni hieman sekoiluksi. Toisella radalla suoriuduttiin paremmin, tuloksena siitä ihan hyvä hylsy. Viimeiselle radalle pääsyä odotellessa yritin siistiä lähtöportin ympäristöä ampiaisista. Vaikka emäntä yritti estellä, niin nappasin juuri radalle mennessä yhden suuhuni. Oman väen lisäksi monet ystävät kauhistelivat moista tempausta ja minut kiikutettiin Almavetiin päivystykseen. Pahaa allergista reaktiota ei onneksi tullut mutta en lainkaan osannut arvostaa tutkimista, varsinkin lämpötilan mittaaminen oli ihan persiistä. Syöminen tuntui päivän verran ikävältä ja pallean seutu meni jumiin. Dynamic Fysion Marjo auttoi minua torstaina jälkimmäisestä vaivasta ja muista jumeista eroon pääsemisessä.

Eilen herätiin melkein kolme tuntia ennen heräämistä ja lähdettiin Tampereelle rally-tokon SM-kisoihin. Siellä olikin melkoinen härdelli jo aikaisin aamulla. Elukkalääkärin tarkastuksen jälkeen omaa vuoroa piti odotella kolmisen tuntia. Emäntää huolestutti koko kentän sivun mittainen matka portilta lähtöön. Epäili, että kuikuilisin radalla ollutta putkea ja menisin jumiin (sellaista on joskus kuulemma sattunut) mutta hienosti siitä selvittiin. Kahdella ekalla kyltillä putken avonainen pää kovasti kutsui minua mutta ei sinne silloin vielä saanut mennä. Tehtiin iloinen ja hieno rata, jokusen pompunkin taisin tehdä. Pisteitä ei saatu kuin 79p, joka ei riittänyt finaaliin. Yritetään sitten ensi vuonna uudestaan. Emäntä harmitteli jäykkää tunnelmaa ja vähäpuheista tuomaria rataantutustumisessa. Yleensä rallykisoissa ollaan iloisia ja pyydetään pitämään radalla hauskaa. Tehtiin niin vaikka ei pyydetty.

Tänään ulkoiltiin kisaväsymystä pois Hietasyrjässä ja löydettiin kaksi herkkutattia. Saapa nähdä, mitä kaikkea tulevalla viikolla puuhataan.”

Ensihiutaleet

Ihan äskeen treenattiin porukalla rally-tokoa lumisateessa toukokuussa, tänään ilmassa leijailivat seuraavan, toivottavasti ei taas ikuisen marraskuun hiutaleet. Autolle vaihdatettiin jo nastat alle, pyörän ja ihmisten piikkitassut ovat vielä varastossa ja kaapissa. Älä nyt talvi vielä tule tai jos tulet, niin pysy pienellä pakkasella äläkä seilaa nollan molemmin puolin.

Iltapäivällä kävimme Kiikkuharjun tutuilla poluilla lenkillä ja hiekkahepuloimassa. Sienikori oli turhana lisäpainona. Näyttää siltä, että tämä on kolmas huono suppissyksy peräkkäin. Tai tämä on huono, kaksi edellistä olivat surkeita. 

Syyspuuhia

Armaksen päiväkirjasta: ”Meillä oli mukava viikonloppu. Eilen juoksimme reilun tunnin lenkin Keljonkankaalla ja sain avustaa ihmisiä osan matkaa vetämällä. Tykkään siitä kovasti. Illalla kävimme hallilla aksakentällä treenaamassa keppejä ja A:ta. Molempia pitää vielä kovasti harjoitella että opin menemään kepeistä aina jokaisesta välistä enkä loiki kontaktien yli.

Tänään kävimme Saarijärvellä keräämässä puolukoita, syömässä eväitä ja etsimässä emännän metsään hukkaamia keppejä. ”

Sienetön iltalenkki

On se nyt kumma. Vettä satanut jo koko syksyllisen verran mutta niin vaan tultiin tänään tyhjän sienikorin kanssa autolle. Onneksi viime vuoden hyvästä herkkutattisaaliista on vielä sen verran jäljellä, että puutostauti ei pääse iskemään vaikka kuivuri ei tänä syksynä tateista täyttyisikään. Mukava lenkki silti oli, Armas pääsi näyttämään Saukkolan lenkkipolkuja Pippalle. Kyllä oli taas kaksikolla vauhti päällä.