Ensihiutaleet

Ihan äskeen treenattiin porukalla rally-tokoa lumisateessa toukokuussa, tänään ilmassa leijailivat seuraavan, toivottavasti ei taas ikuisen marraskuun hiutaleet. Autolle vaihdatettiin jo nastat alle, pyörän ja ihmisten piikkitassut ovat vielä varastossa ja kaapissa. Älä nyt talvi vielä tule tai jos tulet, niin pysy pienellä pakkasella äläkä seilaa nollan molemmin puolin.

Iltapäivällä kävimme Kiikkuharjun tutuilla poluilla lenkillä ja hiekkahepuloimassa. Sienikori oli turhana lisäpainona. Näyttää siltä, että tämä on kolmas huono suppissyksy peräkkäin. Tai tämä on huono, kaksi edellistä olivat surkeita. 20171021-DSC_0838.jpg20171021-DSC_0846.jpg20171021-DSC_0855
20171021-DSC_0859.jpg20171021-DSC_086020171021-DSC_086220171021-DSC_086420171021-DSC_086520171021-DSC_086620171021-DSC_0867

Syyspuuhia

Armaksen päiväkirjasta: ”Meillä oli mukava viikonloppu. Eilen juoksimme reilun tunnin lenkin Keljonkankaalla ja sain avustaa ihmisiä osan matkaa vetämällä. Tykkään siitä kovasti. Illalla kävimme hallilla aksakentällä treenaamassa keppejä ja A:ta. Molempia pitää vielä kovasti harjoitella että opin menemään kepeistä aina jokaisesta välistä enkä loiki kontaktien yli.

Tänään kävimme Saarijärvellä keräämässä puolukoita, syömässä eväitä ja etsimässä emännän metsään hukkaamia keppejä. ”20171015-DSC_074520171015-DSC_075020171015-DSC_075420171015-DSC_075720171015-DSC_076320171015-DSC_076720171015-DSC_076920171015-DSC_077120171015-DSC_077620171015-DSC_0794

Sienetön iltalenkki

On se nyt kumma. Vettä satanut jo koko syksyllisen verran mutta niin vaan tultiin tänään tyhjän sienikorin kanssa autolle. Onneksi viime vuoden hyvästä herkkutattisaaliista on vielä sen verran jäljellä, että puutostauti ei pääse iskemään vaikka kuivuri ei tänä syksynä tateista täyttyisikään. Mukava lenkki silti oli, Armas pääsi näyttämään Saukkolan lenkkipolkuja Pippalle. Kyllä oli taas kaksikolla vauhti päällä.20170913-DSC_0314.jpg20170913-DSC_0318.jpg20170913-DSC_0326.jpg20170913-DSC_0329.jpg20170913-DSC_0331.jpg20170913-DSC_0332.jpg20170913-DSC_0337.jpg20170913-DSC_033820170913-DSC_0346.jpg20170913-DSC_0348.jpg

Syksy saapuu

Armaksen päiväkirjasta: ”Ihmiset sanoivat tänään, että ei kaikki olekaan tänä vuonna myöhässä. Viime päivinä on satanut niin paljon, että syksy näyttää tulleen ajoissa. Viikon aikana olen käynyt aksa- ja rallytreeneissä ja ulkoiluttanut sveitsiläisvieraita kaksi kertaa. Eilen ihana Pippa ihmisineen oli meillä illalla kylässäkin. Tänään kävimme omalla porukalla aamupäivällä hallilla treenaamassa. Siellä mietin, että eiköhän tuo emäntäkin ala olla valmis rallyn mestariluokkaan. Iltapäivällä kävimme märässä metsässä kävelemässä ja etsimässä sieniä. Ei niitä tänäänkään paljoa löytynyt.”IMG_2523.jpgIMG_2524.jpgIMG_2525.jpgIMG_2528.jpgIMG_2527.jpg

Pipokausi on alkanut!

Kävimme nauttimassa aurinkoisesta syyssunnuntaista Hietasyrjässä. Armas iloitsi hiekan lisäksi pipokauden alkamisesta.

20161009-_dsc977220161009-_dsc977320161009-_dsc977420161009-_dsc978120161009-_dsc980020161009-_dsc982220161009-_dsc982420161009-_dsc979020161009-_dsc9754Lenkin lopuksi treenasimme Haapalan koulun viereisellä hiekkakentällä. Armas on treenannut kovin vähän ulkokentillä koska tällä puolella kaupunkia ei ole sopivia kenttiä ja olen ollut laiska lähtemään muualle.20161009-img_1677

Sonnin ja köyhän lihaa

Ampujien majan osittain hiekkainen, osittainen savinen ulkoilureitti vastustamattomine suomutalätäköineen oli vesisateessa varsin viehättävä lenkkimaasto. Jo autossa kaipasin kuraeteistä, jossa olisi voinut suihkuttaa koko porukan. Sen puuttuessa menin koiran kanssa suihkuun vaatteet päällä – Armaksella valjaat, minulla Gore-Tex-housut. Melkein kuivan koiran livahdettua heti suihkun jälkeen oven raosta makuuhuoneeseen ja sänkyyn huomasin, että se oli vain melkein puhdas. Tulipa sitten vaihdettua lakanat suunniteltua aikaisemmin.

Puhdistusoperaatioiden jälkeen söimme ylämaankarjasonnin jauhista, Armas raakana, me lihapulla-munakoisopadassa. Munakoisoa on joissain eteläisemmissä maissa pidetty ”köyhän lihana”. Nuo koisot olivat tosi hienoja, mutta luulen, että kaupan lihahyllyssä olisi ollut kilohinnaltaan halvempia vaihtoehtoja.20160929-_dsc956320160929-_dsc9564

Munakoiso-lihapullapata

  • 4 pientä munakoisoa (yht. 1 kg)
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 pienen pientä varsisellerin vartta lehtineen
  • persiljaa
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 500 g (ylämaankarjasonnin) jauhelihaa
  • 1 tl suolaa

Paloittele munakoisot ja varsiselleri. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista munakoisoja ja sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää selleri lehtineen, persilja, suola ja tomaattimurska. Hauduta kannen alla kunnes munakoisot ovat pehmenneet ja niistä on irronnut nestettä.

Pyörittele jauheliha pulliksi ja laita pullat kypsymään munakoisopataan. Hauduta kannen alla noin puoli tuntia.

20160929-_dsc955820160929-_dsc955920160929-_dsc9572

Koiraportti DIY

Olipas kaunis ja puuhakas syysviikonloppu. Ulkoilusta ehdimme nauttia eilisen auringonlaskun aikaisen juoksulenkin ja tämän iltapäivän parin tunnin pyörälenkin verran, muu aika meni kotia pentukuntoon valmistellessa.

Asuntomme keittiö- ja ruokailu-oleilutilaan on eteisestä 90 cm ja 120 cm leveät ovettomat aukot, joihin kelvollisten (ja hirvittävän rumien) otusporttien löytäminen osoittaui vaikeaksi, varsinkin tuo 120 cm tuntuu olevan hankala leveys, kapeampia ja leveämpiä portteja kyllä on. Luimupupulan keittiön pääsuunnittelija pohti porttiasiaa parvellaan ja teki pari ostosretkeä miesten maailmaan.

Tällaiset porteista tuli: seinään kiinnitettiin lista ja rima, jotka ovat ainoat koko ajan esillä olevat rakenteet. Aukon kokoinen, 90 cm korkea, koivuvaneri laitetaan listan ja riman muodostamaan kulmaukseen ja portti suljetaan salvalla.

Nyt sitten odotellaan, kuinka pian Armas hyppää yksin ollessaan portista yli. Toivottavasti se tietää, että ennen 1-vuotissynttäreitä ei saisi hyppiä korkeita esteitä.

Pyörälenkin jälkeen kokosimme (tai minä lähinnä palelin ennen kuin lähdin laittamaan ruokaa) autohäkkiä. Kokoamisohjeiden kellotaulukuvan oikea puolikas oli väritetty – en tiedä, tarkoittiko se, että kokoamiseen menee aikaa puoli tuntia vai kuusi tuntia. Toteutunut aika osui niiden väliin. Kolariturvalliseksi kehuttu Variocagen Single L -vaikuttaa odotusten mukaisesti tukevalta ja laadukkaalta häkiltä ja sen viereen mahtuu tavaraakin, joten autokauppaan kai tarvitse heti suunnata. Häkin pohjalle tarkoitettu kumimatto (ja sen myötä koko paketti) haisi aivan järkyttävältä (olin onneksi lukenut siitä jo ennen tilaamista). Tuon hintaisessa tuotteessa soisi kaikkien palasten olevan hyviä ja ilman ikäviä ominaisuuksia.

Iltapäiväämme ilahdutti takapihan orava, joka nautti välipalaansa männynoksan päässä.20151018-_DSC8911 20151018-_DSC8913 20151018-_DSC8914