Syksy saapuu

Armaksen päiväkirjasta: ”Ihmiset sanoivat tänään, että ei kaikki olekaan tänä vuonna myöhässä. Viime päivinä on satanut niin paljon, että syksy näyttää tulleen ajoissa. Viikon aikana olen käynyt aksa- ja rallytreeneissä ja ulkoiluttanut sveitsiläisvieraita kaksi kertaa. Eilen ihana Pippa ihmisineen oli meillä illalla kylässäkin. Tänään kävimme omalla porukalla aamupäivällä hallilla treenaamassa. Siellä mietin, että eiköhän tuo emäntäkin ala olla valmis rallyn mestariluokkaan. Iltapäivällä kävimme märässä metsässä kävelemässä ja etsimässä sieniä. Ei niitä tänäänkään paljoa löytynyt.”

Pipokausi on alkanut!

Kävimme nauttimassa aurinkoisesta syyssunnuntaista Hietasyrjässä. Armas iloitsi hiekan lisäksi pipokauden alkamisesta.

Lenkin lopuksi treenasimme Haapalan koulun viereisellä hiekkakentällä. Armas on treenannut kovin vähän ulkokentillä koska tällä puolella kaupunkia ei ole sopivia kenttiä ja olen ollut laiska lähtemään muualle.

Sonnin ja köyhän lihaa

Ampujien majan osittain hiekkainen, osittainen savinen ulkoilureitti vastustamattomine suomutalätäköineen oli vesisateessa varsin viehättävä lenkkimaasto. Jo autossa kaipasin kuraeteistä, jossa olisi voinut suihkuttaa koko porukan. Sen puuttuessa menin koiran kanssa suihkuun vaatteet päällä – Armaksella valjaat, minulla Gore-Tex-housut. Melkein kuivan koiran livahdettua heti suihkun jälkeen oven raosta makuuhuoneeseen ja sänkyyn huomasin, että se oli vain melkein puhdas. Tulipa sitten vaihdettua lakanat suunniteltua aikaisemmin.

Puhdistusoperaatioiden jälkeen söimme ylämaankarjasonnin jauhista, Armas raakana, me lihapulla-munakoisopadassa. Munakoisoa on joissain eteläisemmissä maissa pidetty ”köyhän lihana”. Nuo koisot olivat tosi hienoja, mutta luulen, että kaupan lihahyllyssä olisi ollut kilohinnaltaan halvempia vaihtoehtoja.

Munakoiso-lihapullapata

• 4 pientä munakoisoa (yht. 1 kg)
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 3 pienen pientä varsisellerin vartta lehtineen
• persiljaa
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 500 g (ylämaankarjasonnin) jauhelihaa
• 1 tl suolaa

Paloittele munakoisot ja varsiselleri. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista munakoisoja ja sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää selleri lehtineen, persilja, suola ja tomaattimurska. Hauduta kannen alla kunnes munakoisot ovat pehmenneet ja niistä on irronnut nestettä.

Pyörittele jauheliha pulliksi ja laita pullat kypsymään munakoisopataan. Hauduta kannen alla noin puoli tuntia.

Koiraportti DIY

Olipas kaunis ja puuhakas syysviikonloppu. Ulkoilusta ehdimme nauttia eilisen auringonlaskun aikaisen juoksulenkin ja tämän iltapäivän parin tunnin pyörälenkin verran, muu aika meni kotia pentukuntoon valmistellessa.

Asuntomme keittiö- ja ruokailu-oleilutilaan on eteisestä 90 cm ja 120 cm leveät ovettomat aukot, joihin kelvollisten (ja hirvittävän rumien) otusporttien löytäminen osoittaui vaikeaksi, varsinkin tuo 120 cm tuntuu olevan hankala leveys, kapeampia ja leveämpiä portteja kyllä on. Luimupupulan keittiön pääsuunnittelija pohti porttiasiaa parvellaan ja teki pari ostosretkeä miesten maailmaan.

Tällaiset porteista tuli: seinään kiinnitettiin lista ja rima, jotka ovat ainoat koko ajan esillä olevat rakenteet. Aukon kokoinen, 90 cm korkea, koivuvaneri laitetaan listan ja riman muodostamaan kulmaukseen ja portti suljetaan salvalla.

Nyt sitten odotellaan, kuinka pian Armas hyppää yksin ollessaan portista yli. Toivottavasti se tietää, että ennen 1-vuotissynttäreitä ei saisi hyppiä korkeita esteitä.

Pyörälenkin jälkeen kokosimme (tai minä lähinnä palelin ennen kuin lähdin laittamaan ruokaa) autohäkkiä. Kokoamisohjeiden kellotaulukuvan oikea puolikas oli väritetty – en tiedä, tarkoittiko se, että kokoamiseen menee aikaa puoli tuntia vai kuusi tuntia. Toteutunut aika osui niiden väliin. Kolariturvalliseksi kehuttu Variocagen Single L -vaikuttaa odotusten mukaisesti tukevalta ja laadukkaalta häkiltä ja sen viereen mahtuu tavaraakin, joten autokauppaan kai tarvitse heti suunnata. Häkin pohjalle tarkoitettu kumimatto (ja sen myötä koko paketti) haisi aivan järkyttävältä (olin onneksi lukenut siitä jo ennen tilaamista). Tuon hintaisessa tuotteessa soisi kaikkien palasten olevan hyviä ja ilman ikäviä ominaisuuksia.

Iltapäiväämme ilahdutti takapihan orava, joka nautti välipalaansa männynoksan päässä.

Saarijärven syksyiset suot

Kävimme ystävien kanssa syksyisellä retkellä Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Pidän erityisesti alueen soista, joiden väritys on kohta parhaimmillaan.

Retkieväillä juhlistettiin Ruotsista Suomeen rantautunutta kanelipullan päivää. Pulla on toki parasta ulkoilmaevästä oli sillä nimipäivä tai ei. Korista pilkistää päivän sienisaalis – pari litraa suppiksia, joista osa päätyi illalla pastalautaselle.

Perinteistä puuroa ja rypäleitä Rutalahdessa

Syyskuun viimeisen viikonloppuna on sympaattisten Rutalahden markkinoiden aika. Liekö ruispuuron, muiden tuotteiden vai perinteisen tunnelman houkutus, joka vetää maalaiskylään vuosi vuodelta enemmän väkeä. Meilläkin oli seuranamme vanhempani ja kummitätini, joiden kanssa kävimme markkinoiden jälkeen pienellä retkellä Leivonmäen kansallispuiston suokomponentissa. 

Markkinoilta löytyi 13 kg Rutalahden myllyn jauhoja, paikallisen myyjän pieniä herkullisia viinirypäleitä ja Tommolan tilan luumuja. Niistä sekä syksyisistä hämäläistuliaisista saakin taas leivottua ja kokattua kaikenlaista.

Torstai-iltana herkuttelimme toissa viikon lammastapahtumasta ostamillamme karitsan paahtopaisteilla, jotka valmistettiin seuraavaan tapaan:

Anna lihojen lämmitä tunnin verran huoneenlämmössä. Ruskista paistit voissa pannulla ja kypsennä niitä ruskistamisen jälkeen 200 asteessa 13 min. Sisälämpö oli kypsennyksen jälkeen noin 58 astetta. Kääri paistit folioon ja anna niiden vetäytyä puoli tuntia.

Paahtopaisteja soisi löytyvän lihakärryistä toistekin.

Happamia, sanoi Luimupupu luumuista

Syyspäivän tasaus kääntää ajatukset vähitellen kohti pimeää loska-aikaa ja lumen odotusta. Illan juoksulenkilläkin piti laittaa pitkät trikoot jalkaan. Se on syksy nyt.

Lauantaina syysmarkkinoilta ostamastamme kolmen kilon luumukorista on riittänyt syötävää monelle päivälle. Tänään teimme pirtsakan luumupannarin vaihtamalla luottoreseptin kuivatut luumut tuoreisiin. Useamman luumulajin käyttö tekee pannarista kivan näköisen ja syömisestä yllätyksellistä – suupalojen happamuus vaihtelee luumulajin mukaan.

Nami. Loput syötäneen huomenna aamupalaksi.

Far breton tuoreista luumuista

• 200 g vehnäjauhoja
• 150 g vaaleaa ruokosokeria
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 4 munaa
• 7 1/2 dl täysmaitoa
• tuoreita luumuja niin paljon, että vuoan pohja melkein peittyy puolikkaista

Sekoita jauhot, sokeri, vanilja ja munat kulhossa (esim. kierrevispilällä). Lisää maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä noin tunti.

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan. Puolita luumut ja poista kivet. Asettele luumut taikinaan leikkauspinta ylöspäin.  Paista 200 asteessa noin tunti. Meillä pannari oli uunissa ilman ilman virtaa vielä kymmenisen minuuttia jotta luumuista irronnut neste haihtui/imeytyi pannariin riittävästi. Anna pannarin jäähtyä. Maantiepyöräilyn MM-kisoja poljetaan parhaillaan ison veden takana eikä niitä taaskaan näytetä millään täkäläisellä kanavalla. UCI:n YouTube-kanavalta kisoja pääsee sentään seuraamaan (jopa ilman IP-kikkailuja), mutta selostaja ei ainakaan minua miellytä lainkaan. Tämän päivän aika-ajon nopein oli Valko-Venäjän Vasil Kiryienka. Suosikkini Fabian Cancellara ei lähtenyt koko kisoihin loukkaantumisia täynnä olleen kauden jälkeen.

Kurttuisia kääryleitä ja pirtsakkaa piirakkaa

Mukavien syyskelien jatkuessa juoksimme iltapäivällä ties kuinka monennen ”viimeisen shortsilenkin”, tällä kertaa reilun tunnin Laajavuoren pienillä poluilla ja kisalatujen pohjilla. Se oli taas kerran rankkaa ja mukavaa.

Lenkillä ja sen jälkeen suunnittelimme illlan ruokia eilen syysmarkkinoilta ostetuista kurttukaalista ja Niemelän tilan lampaanjauhelihasta sekä Tommolan tilan luumukokoelmasta. Kurttukaalikääryleisiin hain vinkkiä Kotiharmilta ja luumupiirakkaan suosikkisivustoltani Marmitonista.

Lampaanjauheliha on hyvä pullautumaan, joten emme laittaneet täytemassaan mitään sidosaineita, pelkästään lihaa, tomaattia ilman sisuksia, hieman Suvannon savun tajuttoman hyvää savusaunapalvikinkkua ja valkosipulia. Tavallista siirappia meillä ei näköjään vieläkään ollut, joten kaalinyytit saivat makeutuksekseen viirut ruokosokerisiirappia. Jauhelihan runsaahko rasva irtosi paistamisen aikana vuoan pohjalle ja mehevöitti kääryleet mukavasti tekemättä niistä millään lailla liian rasvaisia. Tämä taisikin olla ensimmäinen tutustumiseni kauniiseen kurttukaaliin. 

Kurttukaalikääryleet

• kurttu- eli savoijinkaali
• 550 g lampaanjauhelihaa
• 50 g palvikinkkua
• 2 tomaattia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/4 tl suolaa
• Malabar-pippuria (tai mustapippuria)

Irrota kaalista lehtiä yksi kerraallaan (minimi riittävän isojen lehtien määrästä ja siitä, moneenko kääryleeseen luulet täytteen riittävän). Keitä lehtiä suolatussa vedessä muutama minuutti kunnes ne pehmenevät. Ohenna lehtiruoteja joko ennen tai jälkeen keittämisen (minusta se oli helpompaa ennen keittämistä).

Leikkaa valkosipuli pieniksi paloiksi. Poista tomaateista siemenet ja leikkaa tomaatinliha pieniksi paloiksi. Paloittele palvikinkku. Rouhi pippurit morttelissa (tai myllyllä). Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita täyteestä muotoiltu lihapulla (tai pikemminkin ellipsoidi) jokaisen kaalilehden keskelle. Taittele täytetty lehti nyytiksi. Leikkasin ennen täyttämistä isoimman lehden kahtia ja kaksi seuraavaa hieman pienemmäksi ja yhdistin kahden jämät yhdeksi kääryleeksi.

Laita kääryleet vuokaan ja valuta niiden päälle hieman siirappia. Paista 175 asteessa noin 1 h 15 min.

Taannoiselta pohjoisen reissulta Haaparannalta ostettua ranskankermapurkkia oli jo raotettu eikä kaapissa ollut kuohukermaa (jonka löytäminen lisäaineettomana on muuten nykyisin älyttömän vaikeaa, Arla on ainoa valmistaja, jolta saa rehellistä kermaa ilman e-koodeja), joten jatkoimme ranskisten ohjetta turkkilaisella jogurtilla.

Luumupiirakka

Pohja:

• 130 g voita
• 2 rkl Amarettoa (tai maitoa)
• 175 g vehnäjauhoja

Nypi voi ja jauhot. Lisää neste ja tee taikinasta pallo. Laita pallo jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Voitele piirakkavuoka. Kauli taikina leivinpaperin päällä jauhoja apuna käyttäen ja nosta se kaulimen avulla vuokaan.

• luumuja niin paljon, että piirakan pohja peittyy puolikkaista
• 3 munaa
• 100 g vaaleaa ruokosokeria
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 1 dl ranskankermaa
• 1 1/2 dl turkkilaista jogurttia

Puolita luumut ja poista niistä kivet. Asettele luumut pohjan päälle.

Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi (kierrevatkaimella käsin). Sekoita joukkoon jauho ja vanilja sekä maitotuotteet. Kaada täyte piirakan päälle. Paista 190 asteessa noin 45 min.

Jälkkäriä syödessäni taisin sanoa, ettei piirakan tarvitse tämän parempaa olla. Kirpeän happamuuden ja kerman liitto – tässä on paljon samaa kuin sveitsiläisten Wähenissä…