Umpihangessa

20170226-_dsc2312Kaksi aurinkoista ja lumista päivää peräkkäin ja vieläpä viikonloppuna, varsin mukavaa. Tänään autoilimme retkisuksien kanssa Vuonteelle. Parin tunnin retki sujui pääosin hyvin, alussa ja pari kertaa matkan varrella piti taas herra pöhköläisen kanssa keskustella, onko sompien jahtaaminen, pureminen ja haukkuminen hyvä idea. Kieltäminen ja huutaminen ei auta, toimiva ratkaisu ainakin tänään oli se, että lähdimme hiihtämään eri suuntiin. Paimenpojalle tuli lauman hajoamisesta hätä ja possuilu unohtui.

20170226-_dsc230720170226-_dsc230820170226-_dsc2317

Nauti lumesta tänään, huomenna sitä ei enää ole!

Menee hermo näihin keleihin. Aamulla oli maassa muutama sentti uutta lunta ja aamupäivällä sateli vielä lisää niin, että liukkaus ja likaisuus peittyivät kivasti. Ei sitä kauaan kestänyt. Illan on satanut vettä vaihtelevalla intensiteetillä ja lämmitä on yli kolme astetta. Huomenna pitäisi sitten taas olla pakkasta ja saadaan likainen liukkaus takaisin. Menee hermot. Tai meni jo.20170219-_DSC2219.jpg

Aamupäivällä lenkkeilimme Vesangassa neljän ihmisen ja seitsemän koiran porukalla. Ainon, Keksin, Karkin ja Seelan lisäksi mukana olivat Elli, Mauri, Riitta-Liisa ja Katla. Armas ja Mauri eivät olleetkaan ennen lenkkeilleet yhdessä, hallilla ne ovat muutaman kerran nähneet. Lenkin alkupuolella kuultiin muutama räyhräyh kun Mauri nappasi Armasta peräkarvoista. Ilmeisesti se on sallittua vain Keksille ja muille tytöille eikä keskenkasvuiselle malikkapojalle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia.20170219-_DSC2197.jpg20170219-_DSC2198.jpg20170219-_DSC2201.jpg20170219-_DSC2231.jpg20170219-_DSC2227.jpg20170219-_DSC2240.jpgKeksistä otettiin 2-vuotispotretteja. Mikäs sopiikan paremmin turkin kaunistukseksi kuin ystävien kuola ja nuoskalumi.20170219-_DSC2250.jpg20170219-_DSC2258.jpg20170219-_DSC2260.jpg

Silakkarullat tomaattikylvyssä

Minun ja Armaksen palatessa eilen agilitytreeneistä hellalla odotti herkulliselta tuoksuva tomaattinen silakkarullakasari. Tarinan mukaan siinä oli 3 pientä banaanisalottisipulia ja 2 isoa valkosipulinkynttä oliiviöljyssä paistettuna, 1 tlk tomaattimurskaa,800 g silakkafileitä rullattuna, 3 yrttijääkuutiota ja reilu 1/2 tl suolaa. Hurjan hyvää oli.20170214-_dsc210320170214-_dsc210420170214-_dsc2107Armas tienasi illallisen jälkeen juustonkannat peruuttamalla ja esitteli hienoja ilmeitä.20170214-_dsc210820170214-_dsc210920170214-_dsc211120170214-_dsc2113Tänään kävimme etsimässä vähemmän liukasta lenkkipaikkaa tuttuun tapaan Vesangasta. Löytyi.20170215-_dsc211620170215-_dsc211720170215-_dsc211920170215-_dsc2121

Ruodon ojennusta ja lumiriemua

Armaksen päiväkirjasta: Kävimme Kanta-Hämeessä viikonloppuretkellä osteopaatilla ja emännän vanhemmilla. Isännän ja emännän mielestä Kaiperla on oikein taitava ja minunkin mielestä mukava. Syyskuun kolhustani ei onneksi ollut mitään jälkitiloja, lantioni tosin oli kuulemma hieman vinossa ja kaula-rintarangan liitoskohdassa jumia. (Emäntä olisi taitanut selkänsä kanssa olla enemmän hoidon tarpeessa kuin minä.)

Emännän vanhempien luona viihdyn hurjan hyvin. Pääsin leikkimään pallolla lammen jäällä, tein hyvän rallytreenin illalla jauhispalkalla ja nautin yöllä sataneesta tuoreesta lumesta. Emännän veljelle haukuin pariin otteeseen. Mitäs tuijotti minua kuin kissaa pitkän partansa takaa!

20170121-_dsc146520170121-_dsc149420170121-_dsc149720170121-_dsc150620170121-_dsc150720170122-_dsc154920170122-_dsc156420170122-_dsc157520170122-_dsc1576

Elämänluukun lumipolulla

Kovin pakkanen katosi viimeiseksi lomapäiväksi mutta noin -15 varustettuna polut ja ladut avoimella umpeen puhaltavalla tuulella tuntui kylmemmältä kuin eilinen keli puurajan yläpuolella. Armas sai tuulen takia ulkoilla Elämänluukun lumisessa lähimetsässä Pomppa päällä vaikka se pakkasen puolesta olisi pärjännyt ilman takkia. Kahvilan joulusesonki loppui eilen, joten päiväkahville piti palata hotellille. Siellä sai iloksemme tuoretta pullaa.

Tämän reissun majoituksen etsimiseen meni tuntitolkulla aikaa meiltä molemmilta sillä koiran sallivia kelvollisia ja järjellisen hintaisia mökkejä on kovin vähän. Mökkivaraus pitäisi varsinkin sesonkiaikaan tehdä kovin aikaisin ja se on muuttuvien aikataulujen takia monesti vaikeaa. Hotellimajoituksesta emme alustavasti olleet kiinnostuneita kokkausmahdollisuuden puutteen takia. Kolme viikkoa ennen suunniteltua lähtöä löytämämme, joulukuussa avattu, kurssikeskuksesta hotelli-hostelliksi omistajavaihdoksen kautta muuttunut Kuerkievari osoittautui oikein kivaksi ja koiraystävälliseksi majoitukseksi. Omistajaperhe oli hurjan mukava, huone riittävän tilava koirankin kanssa majoittumiseen ja tunturiin pääsee suoraan pihasta. Aamupalalla oli tuoreita sämpylöitä ja päivällisellä hyvää kotiruokaa. Kiitämme mukavasta lomasta vaihtelevassa pirteässä pakkassäässä!

20170106-_DSC1251.jpg20170106-_DSC1254.jpg20170106-_DSC1256.jpg20170106-_DSC1261.jpg20170106-_DSC1263.jpg20170106-_DSC1264.jpgArmaksen Pompasta puheenollen… reilu vuosi sitten samoissa maisemissa retkeili tällainen toppatakkijurottaja:20151216-_DSC9819.jpg

Auto otti omaa lomaa…

Reissussa sattuu ja tapahtuu, osa n+1: automme halusi kahden edellisen tavoin testata, miltä tuntuu matkustaa hinausautolla lähimmälle merkkikorjaamolle hoitoon. Olimme toissa-aamuna lähdössä hiihtämään, mutta kärry vilkutteli valoja eikä ihantanutkaan. Polttoainejärjestelmän ohjainlaite siinä kuulemma oli hajalla, eipä sellaisen varmaan reilua puolta vuotta kauempaa pitäisi kestääkään?!

Tänään matkasimme aamupäiväulkoilun jälkeen Rovaniemelle vuokra-autolla hakemaan omaa ajokkia hoidosta. Auton toimittaminen takaisin ei näet kuulu korvattaviin asioihin, se pitää hoitaa itse. Kotona matkaa olisi noin 5 km, täällä reilu 2 h suuntaansa. Matkalla saimme ihmetellä pakkaspäivän lämpötilaeroja – Äkäslompolon puolen hissiaseman korkeudella oli -20,5, kylmimmillään muutamassa kohdassa -40. Hrrrr.

Aamupäivällä hotellin korkeudella mittari näytti -25 ja tarkenimme käydä Kuertunturilla ihastelemassa selkeähkön päivän värejä.20170104-_dsc115420170104-_dsc115720170104-_dsc116220170104-_dsc116920170104-_dsc117120170104-_dsc117220170104-_dsc117320170104-_dsc117620170104-_dsc117820170104-_dsc118420170104-_dsc1193

Sitruuna-vaniljasormet

Perjantain työpäivän jälkeen rauhallinen viikonloppu tuli vähintäänkin tarpeeseen. Ulkoilimme pakkassäässä Kinkoriutalla eilen kävellen ja tänään juosten, teimme kotihommia ja tänään vietimme mukavan illan Campasimpukkalan väen kanssa.

Vaikka vieraat olivatkin luvanneet tuoda illan jälkkärin (kiitos herkullisesta kakusta), niin teimme iltapäivällä sitruunaisia pikkuleipiä sveitsiläisen Annemarie Wildeisenin kirjasta Mein Küchenjahr. Varsinaisia sitruunanystävän herkkuja. Ohjeessa ei ollut mitään kohotusainetta eikä sitä näköjään tarvita. 20161211-_dsc100720161211-_dsc1004

Zitronen-Vanille-Finger (noin 75 kpl

  • 150 g voita
  • 75 g tomusokeria
  • 1/2 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 keltuainen
  • 2 (luomu)sitruunan kuori
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 50 g perunajauhoja
  • 50 g manteleita

Jauha mantelit. Vatkaa pehmeä voi, keltuainen ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää sitruunankuori. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja mantelijauhe.

Kauli taikina leivinpaperin päällä jauhoja apuna käyttäen noin 1/2 cm paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Laita levyn päälle toinen leivinpaperi (ohjeen mukaan kauliminen piti tehdä taikina papereiden välissä). Laita taikinalevy jääkaappiin noin tunniksi.

Leikkaa taikinalevystä noin 1 cm levyisiä tankoja (ohjeen mukaan pituus noin 6 cm). Nosta tangot pellille leivinpaperin päälle ja paista (kiertoilmalla) 170 asteessa noin 12 min kunnes pikkuleivät saavat vähän väriä. Sihtaa lämpimien pikkuleipien päälle reilusti tomusokeria.

20161211-_dsc1006Iltapäivän lumikuvia eiliseltä: