Lumilenkkejä, tokoilua ja loskaa

Kisaviikonlopun jälkeen ollaan nautittu kauniista lumimaisemista ja pakkaskeleistä lumikenkä- ja retkisuksilenkeillä ja treenattu tokon evl:n liikkeitä.

Hieman tuntuu Armasta hämmentävän se, että monet tutut liikkeet pitäisikin nyt tehdä toisella tavalla. Liikkeiden palottelulla ollaan päästy jo kivasti eteenpäin. Ruudussa ollaan käytetty eteenmenossa kosketusalustaa, kietohässäkästä ollaan tehty (kadoksissa ollutta) kiertoa ja pysäytyksen jälkeistä osaa erikseen. Seuraamisen sivuaskeilta ollaan tehty tasapainon vuoksi sekä oikealla että vasemmalla puolella. Ohjatussa kapulat kutsuivat ekalla kerralla tötsää enemmän, mikä hieman yllätti minut. Luoksetulon uusi asia, maahan pysäytys, toi taas epävarmuuslähtöjumin ”kunenoovarmamitäpitäistehdäniinjääntähänmaahan” esiin. Edellisellä kerralla joulukuussa eteenpäin päästiin reilulla määrällä läpijuoksuja ja isolla palkalla onnistuneista stopeista ja ensimmäisellä käskyllä lähdöistä. Paikkista on tehty valmennusryhmässä muutama kerta ja se on mennyt kivasti vaikka selkeästi Armasta mietitytti, miten paikkiksessa voi vaihtaa asentoa ja sitten juosta sieltä pois – tähän asti on pitänyt olla samassa asennossa ja odottaa.

Viime ja toissa viikonloppuna olin Vaajakoskella liikkurikurssilla. Ensi kuussa pääsen testaamaan oppeja seuran epävirallisiin tokokisoihin.

Pakkaset muuttuivat loskaksi mutta lunta on vielä jäljellä. Toivottavasti se ei kaikki katoa ensi viikolle luvatussa lämpöaallossa.  Tänään loskalenkkeiltiin Saijan, Ruutin ja Unskin kanssa. Unski oli kasvanut Armaksen mielestä riittävän isoksi koirien leikkeihin. Pojilla oli oikein kivaa.

Talvi tuli

Vuodenvaihteen lumimyräkkä toi Keski-Suomeenkin varsin talviset olosuhteet. Tänään oli pakkastakin ihan reippaasti. Kuvasetin ensimmäinen osa on viime vuoden viimeiseltä lenkiltä Kiikkuharjusta ja toinen tämän päivän kahlailulta Sippulanniemen lähimetsästä.

Raketteja oltiin paossa rauhallisissa tunnelmissa kotona. Armas ei pelkää pauketta mutta kokee sen sen verran epämukavaksi, ettei halunnut leikkiä. Uusi vuosi avattiin hallilla tokoilun merkeissä.

 

Talviposeerausta

Armaksen päiväkirjasta: ”Koska sänky kolhi isännän varvasta, niin jouduttiin emännän kanssa kaksin lenkille. Piti kuulemma jouluisia kuvia ottaa. Keskityin näyttämään enemmin komealta kuin riemukkaalta.Illalla käytiin seuran vuorolla äijätokoilemassa. Tein hienon ruudun ja muuten olin taitava, myös toisten äijäkoirien kanssa samaan aikaan kentällä.”

Kuokkelissa

Päivän retkeksi valikoitui lumikenkäily reilun 15 km päässä olevassa Kuokkelissa. Vanhaa kuparikaivosta kohti ei lähtiessä näyttänyt olevan uraa ja kelikin näytti sen verran epävakaalta (kuten Norjan lähistöllä on tapana), että emme lähteneet kauhean kauaksi yhteen suuntaan. Lunta oli paikoitellen paljon ja siitä tunsi, että alueella olevat lumivyöryvaroitukset pitää ottaa tosissaan jos jyrkemmissä paikoissa liikkuu. Keli vaihteli reilun kolmen tunnin aikana laidasta laitaan, aurinkoa, tuulta ja lumisadetta.

Lumiriemua, osa n

Lumiset lenkkikelit jatkuvat ja virallinen lukema on tänne poikkeuksellisen suuri, 70cm. Jäällä hiihtämistä ei olla lähiaikoina kovan tuulen takia harrastettu mutta perjantaina käytiin taas hiihtämässä Vuonteella perinteistä perinteistä. Kop, kop, sompien jahtaamista ei olla parilla viime lenkillä harrastettu vaan on keskitytty hiihtäjien edellä tai välissä juoksemiseen.

Sunnuntaina käytiin Ainon porukan kanssa Palokassa. Mustilla ystävyksillä oli kivaa.

Lumiriemua

Armaksen päiväkirjasta: ”Pääsin iltapäivälenkille kuuden tyttöystäväni kanssa. Olipa hurjan hauskaa.”

Jäällä, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Pääsin iltapäivällä hallille treenaamaan tokoa ja rallya. Treenien jälkeen käytiin Jyskänvuoressa ja jäällä lenkillä. Jyskänvuori on kiva mutta lumen alla on hurjan monta punkkia. Siksi me käydään siellä vain talvella.”

Jäällä

Tuulisen pakkaspäivän iltapäiväpuuhaa: hallilla 20 min iloinen treeni rallya, ohjattua noutoa ja hyppynoutoa ja lenkki Jyskänvuoressa ja jäällä.