Lumilekki

Armaksen päiväkirjasta: ”Onpa ollut kaksi hienoa päivää. Eilen kävin emännän kanssa hallilla treenaamassa ruutua, oikean ja vasemman erottelua ja keppejä ja repimässä isännän vanhoja villahousuja. Illemmalla käytiin lenkillä Aijan ja tyttöjen kanssa. Illalla riemastuin täysin ja vähän enemmänkin kun ranskalainen ystäväni tuli meille kylään pitkän matkan päästä (varmaankin ihan pelkästään minua katsomaan).IMG_2820IMG_2821Tänään lenkkeiltiin Ainon ja tyttöjen kanssa ja sen jälkeen Aija tuli hieromaan minut. Kyllä nyt on tyytyväinen ja väsynyt koiranpoika.” 20180113-DSC_189420180113-DSC_189620180113-DSC_189920180113-DSC_190320180113-DSC_190620180113-DSC_1913

Viime vuoden viimeinen retki

Kävimme toissapäivänä katsomassa, miltä Leivonmäen suokomponentin talvi näyttää. Kuvittelin, että talviretkeily olisi edes vähän suosittua mutta eipä näytä Keski-Eurooppalainen Winterwanderweg-kulttuuri vielä levinneen ainakaan Keski-Suomeen. Oli meitä ennen näillä lumilla sentään joku kiertänyt Kirveslammen kierroksen ja Luupään lenkin mutta varsinkin suolla olosuhteet olivat hieman haastavat. Suo ei ollut lumen alla jäässä, joten pitkospuista ohi astuminen oli märkä aina märkä harha-askel. 20171231-DSC_181720171231-DSC_182020171231-DSC_182220171231-DSC_182320171231-DSC_182620171231-DSC_182920171231-DSC_183020171231-DSC_183120171231-DSC_1837

Umpihangessa

20170226-_dsc2312Kaksi aurinkoista ja lumista päivää peräkkäin ja vieläpä viikonloppuna, varsin mukavaa. Tänään autoilimme retkisuksien kanssa Vuonteelle. Parin tunnin retki sujui pääosin hyvin, alussa ja pari kertaa matkan varrella piti taas herra pöhköläisen kanssa keskustella, onko sompien jahtaaminen, pureminen ja haukkuminen hyvä idea. Kieltäminen ja huutaminen ei auta, toimiva ratkaisu ainakin tänään oli se, että lähdimme hiihtämään eri suuntiin. Paimenpojalle tuli lauman hajoamisesta hätä ja possuilu unohtui.

20170226-_dsc230720170226-_dsc230820170226-_dsc2317

Nauti lumesta tänään, huomenna sitä ei enää ole!

Menee hermo näihin keleihin. Aamulla oli maassa muutama sentti uutta lunta ja aamupäivällä sateli vielä lisää niin, että liukkaus ja likaisuus peittyivät kivasti. Ei sitä kauaan kestänyt. Illan on satanut vettä vaihtelevalla intensiteetillä ja lämmitä on yli kolme astetta. Huomenna pitäisi sitten taas olla pakkasta ja saadaan likainen liukkaus takaisin. Menee hermot. Tai meni jo.20170219-_DSC2219.jpg

Aamupäivällä lenkkeilimme Vesangassa neljän ihmisen ja seitsemän koiran porukalla. Ainon, Keksin, Karkin ja Seelan lisäksi mukana olivat Elli, Mauri, Riitta-Liisa ja Katla. Armas ja Mauri eivät olleetkaan ennen lenkkeilleet yhdessä, hallilla ne ovat muutaman kerran nähneet. Lenkin alkupuolella kuultiin muutama räyhräyh kun Mauri nappasi Armasta peräkarvoista. Ilmeisesti se on sallittua vain Keksille ja muille tytöille eikä keskenkasvuiselle malikkapojalle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia.20170219-_DSC2197.jpg20170219-_DSC2198.jpg20170219-_DSC2201.jpg20170219-_DSC2231.jpg20170219-_DSC2227.jpg20170219-_DSC2240.jpgKeksistä otettiin 2-vuotispotretteja. Mikäs sopiikan paremmin turkin kaunistukseksi kuin ystävien kuola ja nuoskalumi.20170219-_DSC2250.jpg20170219-_DSC2258.jpg20170219-_DSC2260.jpg

Silakkarullat tomaattikylvyssä

Minun ja Armaksen palatessa eilen agilitytreeneistä hellalla odotti herkulliselta tuoksuva tomaattinen silakkarullakasari. Tarinan mukaan siinä oli 3 pientä banaanisalottisipulia ja 2 isoa valkosipulinkynttä oliiviöljyssä paistettuna, 1 tlk tomaattimurskaa,800 g silakkafileitä rullattuna, 3 yrttijääkuutiota ja reilu 1/2 tl suolaa. Hurjan hyvää oli.20170214-_dsc210320170214-_dsc210420170214-_dsc2107Armas tienasi illallisen jälkeen juustonkannat peruuttamalla ja esitteli hienoja ilmeitä.20170214-_dsc210820170214-_dsc210920170214-_dsc211120170214-_dsc2113Tänään kävimme etsimässä vähemmän liukasta lenkkipaikkaa tuttuun tapaan Vesangasta. Löytyi.20170215-_dsc211620170215-_dsc211720170215-_dsc211920170215-_dsc2121

Ruodon ojennusta ja lumiriemua

Armaksen päiväkirjasta: Kävimme Kanta-Hämeessä viikonloppuretkellä osteopaatilla ja emännän vanhemmilla. Isännän ja emännän mielestä Kaiperla on oikein taitava ja minunkin mielestä mukava. Syyskuun kolhustani ei onneksi ollut mitään jälkitiloja, lantioni tosin oli kuulemma hieman vinossa ja kaula-rintarangan liitoskohdassa jumia. (Emäntä olisi taitanut selkänsä kanssa olla enemmän hoidon tarpeessa kuin minä.)

Emännän vanhempien luona viihdyn hurjan hyvin. Pääsin leikkimään pallolla lammen jäällä, tein hyvän rallytreenin illalla jauhispalkalla ja nautin yöllä sataneesta tuoreesta lumesta. Emännän veljelle haukuin pariin otteeseen. Mitäs tuijotti minua kuin kissaa pitkän partansa takaa!

20170121-_dsc146520170121-_dsc149420170121-_dsc149720170121-_dsc150620170121-_dsc150720170122-_dsc154920170122-_dsc156420170122-_dsc157520170122-_dsc1576