Tumppujen uudet kuoret

Kunnollinen patakinnas, uunikinnas tai kotoisammin tumppu vaan, on yksi keittiön tärkeimmistä varusteista. Huonosta kankaasta tehty tai liian ohut tumppu ei suojaa käsiä riittävästi kuumuudelta ja käteen sopimattomalla kintaalla on hankala ottaa astioita uunista. Ainakin meillä kintaat sotkeentuvat käytössä, joten niiden olisi hyvä kestää 60 asteen pesua. Käytännöllisten ominaisuuksien lisäksi ei tietenkään haittaisi, jos tumppu näyttäisi kivalta.20140726-_DSC5038

Marimekon vanhoissa tumpuissa on hyvä muoto – peukalon tila on riittävän suuri ja se on tumpun etupuolella eikä sivussa, kuten monissa kintaissa. Kyllästyimme kuitenkin jo vuosia sitten tumppujen kirjavaan väritykseen ja hieman turhan kuumuusherkkään kankaaseen, joten tein tumpuille uuden kuoren pellavakankaasta. Päällisen kulahdettua tein tumppuun taas yhden lisäkuoren samasta kankaasta, jonka jälkeen ne olivat todella hyvät kaikin puolin. Jokin aikaa sitten uloimman kuoren rei’ityttyä totesin, että kolmas päällinen tekisi tumpuista liian jäykät ja ajattelin hakea Marimekosta uudet aihiot päällystettäväksi. Olivat vietävät menneet muuttamaan mallia, varsi oli pidempi ja peukalo mielestäni hieman entistä kapeampi. Niinpä ratkoimme vanhoista tumpuista uloimman kuoren pois ja ompelin niihin hellepäivän sisäpuuhana taas uudet kuoret. Näillä mennään taas jonkin aikaa.

Tumppu koostuu kolmesta palasta: kämmenselkäosa, kämmen-peukalo-osa ja ranne-peukalo-osa. Kaksi jälkimmäistä ommellaan ensin yhteen ja liitetään sitten kämmenselkäosaan. Haastavin tehtävä on kiinnittää uusi kuori vanhaan kintaaseen, niin, että suuaukko näyttää yhtään siistiltä. Tällä kertaa katkaisin vain yhden ompelukoneen neulan enkä hermostunut lainkaan.

Tämän vuoden Ranskan kiertoajelu TdF alkaa olla valmis. Tänään ajettiin tämän vuoden ainoa aika-ajo, le contre-la-montre, kisa kelloa vastaan, kuten ranskikset sanovat. Yksin ajettavaa matkaa vaihtelevassa maastossa oli 54 km Bergerac – Périgueux. Päivän nopein oli odotetusti ja ylivoimaisesti aika-ajon viimevuotinen maailmanmestari Tony Martin. Kokonaiskisassa ranskalaiset Jean-Christophe Péraud ja parhaan nuoren ajajan valkoista paitaa pitävä Thibaut Pinot vaihtoivat paikkaa – kisaa johtavan Vincenzo Nibalin jälkeen toisena on Péraud ja kolmantena Pinot. Viimeinen etappi on Pariisin keskustassa ajettavia kierroksia lukuunottamatta näytösluontoinen retki, joten sijoitukset eivät enää muutu, maaliin toki pitää päästä. Viimeisen etapin voitosta haaveilevat ainakin kaikki kirimiehet. Tänä vuonna kolmen viikon katselu-urakan loppuminen ei tuone ”mitäs minä nyt illalla tekisin” -tunnetta sillä tavaroiden siirtäminen talon toiseen päähän vaatinee jonkinlaisia esivalmisteluja.

Profiilipiirakka

Marjastus- ja sienestyspaikkojen esitarkkailu hoituu kätevästi maastopyöräily ja -juoksulenkeillä. Menneinä vuosina olemme löytäneet monta hyvää vattupaikkaa makean tuoksun perusteella, pyöräilyrepussa olleesseen pussiin on kerätty sieni jos toinenkin ja mustikoiden kypsyyttä on maisteltu kesken lenkin. Tänä vuonna osa metsistä näyttää olevan vaikean talven ja kylmän kesäkuun jäljiltä lähes mustikattomia mutta viime viikon juoksulenkillä löysimme lupaavan paikan, josta tänään poimimme aamupäivän lämmössä noin 8 l (jaettuna neljään pieneen ämpäriin, joiden jokaisen täyttymisestä tulee hyvä mieli). Perkaamiseen, joka on varsin tylsää puuhaa, varsinkin jos yrittää nyppiä edes puolet kannoista, meni enemmän aikaa kuin keräämiseen. Onneksi takapihalta löytyi varjoinen paikka toimituksen suorittamiseen.20140723-_DSC502820140723-_DSC5031

Osa marjoista päätyi pakastimeen, osa pullataikinan päällä uuniin. Piirakka syntyy näin: jaa peruspullataikina kahtia (tee puolikkaasta vaikka pikkupullia) ja ota toisesta puolikkaasta palanen koristelua varten. Kauli vajaa puolikas levyksi ja nosta se uunipellille leivinpaperin päälle. Painele taikinaa niin, että siitä muodostuu piirakkaan pohjan lisäksi reunat. Laita pohjan päälle reilusti mustikoita (1 1/2 – 2 l) ja ripottele mustikoiden päälle hieman sokeria. Tee koristeluun varatuista palasista haluamiasia koristeita piirakan pinnalle. Voitele koristeet ja piirakan reunat kananmunalla ja ripottele niiden päälle raesokeria. Paista 175-200 asteessa 30-35 min.

Tour de Francen 17. etappi, 124,5 km Saint-Gaudens – Saint-Lary Pla d’Adet poljettiin Pyrenneiden huikean kauniissa maisemissa. Kilometrillisesti lyhyeen etappiin mahtui neljä vuorta, joten rankka oli tämänkin päivän urakka. Viimeisen mäen päällä ensimmäisenä oli toisen etappinsa voittanut Rafal Majka ennen Giovanni Viscontia ja kokonaiskisaa reilusti johtavaa Vincenzo Nibalia. Parhaan kirimiehen vihreä paita on edelleen Peter Saganilla, nuorten valkoisen paidan sai eilen Thibaut Pinot ja mäkipistejohtajan pallopaidan Rafal Majka. Huomenna kisassa kivutaan kahdelle klassikkomäelle, Col du Tourmalet ja Hautacam.

Hmm, minkälainen koriste näistä kahdesta letistä oikein tehtäisiin? Jos vaikka päivän etapin profiili! Lettien yhdistämiskohta vaati hieman siistimistä.20140723-_DSC5023

Kahvia ja lampaita

Pieni ystäväni vanhempineen matkasi taas ison veden taakse mutta isänsä lähetti meille Anna!kahvi-paketin. Kiitämme. Ensimmäisenä maisteltavaksi pääsi Sumatra Aceh Gold, joka tuntuu sopivan sekä espressoksi että Chemexoitavaksi. ”Apricot, chocolate, syrupy clean, earth in bloom”, kertoo pussi, me sanomme myös, että tässä on iloksemme hieman enemmän hedelmäisyyttä kuin indonesialaiskahveissa monesti.

Tour de Francen Alppien ja lepopäivän välissä ajetulla 15. etapilla, 222 km Tallard – Nîmes, pääjoukko ajoi kaksi karkulaista kiinni viime metreillä. Kirin nopein oli Norjan Alexander Kristoff ja arvopaidat pysyivät omistajillaan. Toisin kuin me tänään, ammattilaiset ajoivat koko suunnitellun matkan rajuista sadekuuroista huolimatta.

Kävimme (taas) iltakävelyllä katsomassa kaupungin kesätyöläisiä Suuruspäässä. Lammaslaumassa on muutama ahmatti, joille kädestä syötetty voikukka maistuu.20140720-DSCF1104 20140720-DSCF1106 20140720-DSCF1109 20140720-DSCF1113

Cake au fraise

20140719-_DSC4998

Yrttinen pikkutomaattipasta on yksi suurimmista kesäruokasuosikeistani. Puolitetuista tomaateista, yrteistä, oliiviöljystä ja hyvästä leivästä tehdystä korppujauhosta kypsyy uunissa aivan huikea pastakastike. Huttulan puutarhan tomaatit ovat kypsiä ja meidän parvekepuutarhamme voi myöhäisestä perustamisesta huolimatta hyvin, joten tänään oli sopiva päivä nauttia kesän ensimmäinen spaghettilautasellinen Italian väreissä. Yrtteinä meillä oli parin sipulin varret, minttua, oreganoa ja sekä normaalia että pienilehtistä basilikaa.

Ostimme aamulla Huttulan torikojusta tomaattien ja kurkkujen lisäksi 4 kg laatikollisen torjunta-aineettomia mansikoita, joita sekä säilöttiin että syötiin. Säilöntäosastolla valmistui suuri kattilallinen hilloa, pakastimeen ei ainakaan vielä päätynyt mitään. Muuramenharjulta juoksulenkilta kotiutuessamme ideoimme päivän manssuleivonnaista.

Tällainen siitä sitten tuli. Hieman pinkki taikinaan laitetun bamixoidun mansikkasurvoksen johdosta. Kokonaisista mansikoista ja mantelimassaviipaleista kakun sisällä tuli juuri niin hauskoja sattumia kuin toivoinkin. Maku ei ollut varsin paha.20140719-_DSC499020140719-_DSC4991

Mansikkakakku

  • 2 munaa
  • 1 1/2 dl auringonkukkaöljyä
  • 2 3/4 dl mansikkasurvosta
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 4 1/2 dl ruokosokeria
  • 2 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 270 g pieniä kokonaisia mansikoita
  • 60 g mantelimassaa

Valitse kakun sisään laitettavat mansikat ja ripottele niiden päälle osa kakun sokerista.

Vispaa munat ja öljy. Lisää keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja vanilja sekä sokeri. Lisää mansikkasurvos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Leikkaa mantelimassa ohuiksi viipaleiksi.

Kaada puolet taikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Asettele mansikat ja mantelimassa vuokaan ja kaada loppu taikina niiden päälle. Paista 190 asteessa noin 1 h. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Koristele halutessasi tomusokeri-vesikuorrutuksella (veden voi korvata vaikkapa moscato d’astilla…).

20140719-_DSC4996TdF:ssä poljettiin toinen etappi Alpeilla, 177 km Grenoble – Risoul. Olipas huikeita maisemia ja kolme isoa nousua. Vincenzo Nibalilla on vahva ote kokonaiskisan voittoon, eroa toisena olevaan Alejandro Valverdeen on jo 4:37. Vihreässä kirikisan johtajan paidassa jatkaa Peter Sagan, nuorten valkoisessa Romain Bardet ja mäkikisan pallopaidassa Joaquim Rodriguez. Päivän nopein oli ensimmäisen ammattilaiskisansa voittanut Rafal Majka.

Tilliä tahnaan

Tilli, länsinaapureiden lempiyrtti lähes kaikkeen ruokaan, sopii näköjään mainiosti myös hummukseen ja hummuksen kaltaiseen valkopaputahnaan. Tein kikherneversiota eilen lounaalle jääkaapissa olleen tuoksuvan tillipuskan houkuttelemana ja valkopaputöhnää tänään tuoreen leivän seuraksi. 20140716-_DSC4981

Tillinen valkopaputahna

  • 1 tlk valkoisia papuja (tai kikherneitä)
  • 1 rkl tahinia (reilu syöntiruokalusikka, ei 15 ml virallinen mitta)
  • 5 cm pätkä tuoretta valkosipulinvartta (tai 1-2 valkosipulinkynttä)
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 2-4 rkl vettä (tai enemmän jos pavut ovat kuivia tai haluat tahnasta löysempää)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • nippu tuoretta tilliä
  • ripaus suolaa jos tahini on suolatonta
  • päälle oliiviöljyä

Valuta ja huuhtele pavut siivilässä. Pilko valkosipulinvarsi tai kuori ja pilko valkosipuli. Leikkaa tilliä hieman hienommaksi. Laita kaikki ainekset kannuun ja bamixoi soseeksi.

Leivän ja tahnan seurana maistelimme mehevää, Englannin tuliaisina Ranskaan saamaamme virallista TdF-viiniä. Kiitokset siitä kaupungin pohjoiselle kantille!

20140716-_DSC4979Iltapala ja etapin katsominen venyivät taas hieman myöhäisiksi, sillä kävimme mittaamassa uuden kotimme ulottuvuuksia ja jutustelemassa nykyisten omistajien kanssa. Hyvä siitä tulee vaikka astiavarastomme vaatiikin hieman lisä”rakentamista” varsinaisen keittiön ulkopuolelle.

Ranskankiertäjät polkivat lepopäivän jälkeen 11. etapin, Besaçon-Oyonnax 187,5 km, Juran vaihtelevassa maastossa. Etapin voitti Tony Gallopin ja arvopaidat pysyivät omistajillaan. Yksi suosikkiajajistani, Fabian Cancellara lähti lukeman mukaan toissapäivän etapin jälkeen kotiin lepäämään ja valmistautumaan syksyn MM-kisoihin.

20140715-_DSC4978 20140715-_DSC4976

Mikä kaneli?

Jäin iltapäiväksi kotiin tuuletus-yrttiviljelmä-ukkosvahdiksi ja tein töiden lomassa pullataikinan kohoamaan.20140714-_DSC4970

Aikaisemmin olemme jauhaneet ceyloninkanelia morttelissa riisipuuron päälle ja joihinkin leivonnaisiin mutta korvapuusteihin olen ripotellut kanelin maustekaapin purkista, jossa on ollut mitä(luomu)kanelia milloinkin. Tänään päätimme kokeilla, miten Bamixin pikkumylly suoriutuu ceyloninkanelitankojen jauhamisesta ja miltä mahdollinen jauhe maistuu korvapuustin sisällä. Hyvin se suoriutui.

Cinnamon-suvun eri kanelit olivat uutisissa viimeksi joulun aikoihin pipareihin ja riisipuuron laitettavan kanelin mahdollisten vaarojen ja tanskalaisten kanelipullakriisin takia. Kauppojen kaneli on yleensä kassiakanelia (Cinnamomum aromaticum eli Cinnamomum cassia) tai indoneesiankanelia (Cinnamomum burmannii), joissa on huomattavasti enemmän maksalle haitallista kumariinia. Kanelsnegler-kohu johtui Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kumariinille asettamasta turvallisesta päiväsaannin rajasta 0,1 mg/ihmisen painokilo/vrk. 50 kiloa painava voi ripotella puuronsa päälle noin 1 tl ”tavallis”kanelia mutta pienillä lapsilla kumariiniannos voi nousta helposti liian korkeaksi. Kassiakanelin tangot ovat sen verran kovia, etten lähtisi yrittämään niiden jauhamista (mikäli ei halua päästä eroon jauhimestaan… olen näet kuullut, että joku on survonut vanhalla sauvasekottimellaan turhan raskasta tavaraa Bamixin kiilto silmissä…).

Kuten nimikin sanoo, ceyloninkaneli, Cinnamon verum, ”tosi kaneli”, on kotoisin Sri Lankasta. Ceyloninkanelin tanko on serkkuaan hauraampi, monikerroksisempi, ruskeampi (ei punertava) ja usein pidempi. Tuoksu ja maku on raikkaampi ja hieman sitruksinen. Vielä pari vuotta sitten ceyloninkaneli piti ostaa itselle tuliaisena Keski-Euroopasta, nykyisin sitä saa kotoakin ainakin ekokaupoista. 20140714-_DSC4974 20140714-_DSC4975Ranskan kiertoajelulla poljettiin 10. etappi, 161,5 km Mulhouse – La Planche des Belles FillesVogeesien vuoristossa osittain taas kovin kurjassa kelissä. Yksi kisan ennakkosuosikeista, Alberto Contador, kaatui ennen etapin puoltaväliä, sai murtuman sääriluuhunsa ja joutui keskeyttämään kilpailun 20 km ajon jälkeen. Harmi. Turhan paljon on vakavia loukkaantumisia tullut tänä vuonna, osittain varmasti märkien olosuhteiden vuoksi.

Jännittävän etapin voitti viimeisessä nousussa muilta karannut Vincenzo Nibali, joka otti keltaisen paidan takaisin sen eilen saaneelta Tony Gallopiniltä. Eilen voittanut ja pallopaidan saanut Tony Martin polki tänäänkin kärkiporukassa toiseksi viimeisen nousun puoliväliin saakka mutta menetti pallopaidan Joaquim Rodriguezille. Peter Sagan jatkaa vihreässä paidassa ylivoimaisen piste-eron turvin, nuorten valkoisen paidan sai Romain Bardet.20140714-_DSC4967

Ajokenkiä ja lohipastaa

Sidi- ja pastamaan pyöräilevillä naisilla taitaa olla keskimäärin joka suuntaan pienemmät jalat kuin pohjoisten maiden polkijoilla tai sitten sirolta näyttävä ajokenkä on (ainakin suunnittelijoiden mielestä) tärkeämpää kuin varpaiden hyvinvointi. Katsokaan nyt varvasosan muotoilujen eroa!20140711-_DSC4923

Monien ketjunpyörittäjien mielestä Sidit ovat parhaat, ainoat ja oikeat ajokengät ja niillä meilläkin on poljettu jo muutama vuosi. Isompiin jalkoihin miesten töppöset sopivat hienosti mutta minulle naisten malli on turhan ahdas. Muuten olen tykännyt ajotuntumasta kovasti.

Alkukesällä päätin armahtaa isovarvastani ja tilata germaaneilta tilavammat kengät, mikä osoittautui hieman haastavaksi tehtäväksi. Kenkieni koko on yleensä 37-38 (mäenlaskumonot 23,5 cm) ja vanhojen ajokenkieni koko, naisten 38, on liian kapea ja matala. Suurempien naisten kenkien ostamisessa ei siis ollut mitään järkeä. Miesten kenkien koot alkavat numerosta 39 ja siitäkin lähinnä vain valmistajan nettisivuilla, kaupoissa yleensä koosta 40 tai 41. Lopulta uudet kengät löytyivät ja saapuivatkin parin viikon odottelun jälkeen. Tämän illan testilenkin perusteella varpaani kiittävät leveämmästä lestistä. Pituutta on kesäsukalle ihan vähän liikaa, miesten 38 olisi varmaan sopiva koko mutta kun sitä ei ole. Syksysukka korjannee tilanteen. 20140711-_DSC4924Grrr, Laajavuoressa oli tuhottu kilometritolkulla suosikkipolkujamme ajamalla niille kuormatolkulla pehmeää hiekkaa. Liittyyköhän tämä alueelle rakennettavaan uuteen ratsastusreittiin vai mitä ihmettä siellä oikein puuhataan? Uusi reitti toivottavasti vähentää hevonkakkaongelmaa muilla poluilla mutta jos se vie kaikki nuo hiekoitetut polut niin kyllä ovat muut ulkoilijat kummissaan.

Eilisen lohen jämistä, paprikasta ja sipulinipusta varsineen valmistui maukas pastakastike. Annosten päälle laitoimme tuoretta korianteria ja parmesania (vaikka lohi onkin kala).20140711-_DSC4925 20140711-_DSC4926 20140711-_DSC4927TdF:n 7. etapin, 234,5 km Épernay – Nancy, voittaja ratkesi maalikameran avulla. Kirin nopein oli Matteo Trentin ennen Peter Sagania. Arvopaidat eivät tänäänkään vaihtaneet omistaa. Viikonlopun jälkeen tilanne voi olla toinen sillä huomenna siirrytään Vosgesin mäkiin.

 

Perämeren lohen paluu

Uunilohi on nopeaa ja hyvää ja isosta palasta riittää seuraavan päivän lounaaksikin. Kotimaisen lohen kadottua kaupoista pari vuotta sitten meidän lohensyöntimme väheni huomattavasti menneiden vuosien kerta viikossa tavasta. Onhan se Norjan lohikin yleensä ihan ok, mutta sen matka kalatiskiin kestää useamman päivän ja ostamme mieluummin villiä kuin viljeltyä kalaa. Ranskasta palattuamme olemme iloinneet Perämeren rysäpyydetyn lohen paluusta (kesän kalastuskauden ajaksi) Sokoksen kalatiskiin ja ihmetelleet ihmisten intoa ostaa samalla hinnalla viljeltyä kirjolohta. 20140710-_DSC4921

Kalan lämmitellessä uunissa uudet potut ja puolitetut pienet punasipulit kypsyivät höyryssä ja me ehdimme peseytyä lähimetsässä jolkutellun tunnin iltalenkin jälkeen.

Yrttistä uunilohta

  • reilu 1 kg lohifilettä paksusta päästä
  • 1/2 sitruuna
  • salviaa, oreganoa, timjamia ja rosmariinia

Laita kala öljyttyyn uunivuokaan ja nypi halutessasi ruodot pois. Purista sitruunanpuolikkaan mehu ja kaada se kalan päälle. Levitä yrtit, (karkeaa meri)suolaa ja sitruunankuorisuikaleita kalan pinnalle. Paista 200 asteessa 25-30 min riippuen kalan paksuudesta, uunista ja halutusta kypsyysasteesta.

Ennen kypsennystä kalan päälle kaadettu sitruunanmehu kypsentää pintakerroksen ja file pysyy uunissa mehevänä. Maun ja rakenteen lisäksi sitrunoinnista on se etu, että lohi ei hypi uunin seinille kypsentämisen lopussakaan. Ilman sitruunaa kypsennettäessä laitan yleensä viimeiseksi 10 minuutiksi vuoan päälle leivinpaperia, jonka alla kalan pinta pysyy hyvänä mutta rasvaroiskeet jäävät paperiin.

20140710-_DSC4916 20140710-_DSC492020140710-_DSC4917Kiitokset italialais-sveitsiläiselle ystäväpäriskunnallemme Sisilian tuliaisista; kapriksista ja uunissa kypsennetyistä mustista oliiveista (olive nere infornate).20140710-_DSC4918Ranskaa kiertävät pyöräilijät polkivat koleassa säässä tasaisehkon 194 km pitkän 6. etapin Arras – Reims. Loppukirin nopein oli André Greipel, arvopaidat pysyivät omistajillaan.