Lumilenkkejä, tokoilua ja loskaa

Kisaviikonlopun jälkeen ollaan nautittu kauniista lumimaisemista ja pakkaskeleistä lumikenkä- ja retkisuksilenkeillä ja treenattu tokon evl:n liikkeitä.

Hieman tuntuu Armasta hämmentävän se, että monet tutut liikkeet pitäisikin nyt tehdä toisella tavalla. Liikkeiden palottelulla ollaan päästy jo kivasti eteenpäin. Ruudussa ollaan käytetty eteenmenossa kosketusalustaa, kietohässäkästä ollaan tehty (kadoksissa ollutta) kiertoa ja pysäytyksen jälkeistä osaa erikseen. Seuraamisen sivuaskeilta ollaan tehty tasapainon vuoksi sekä oikealla että vasemmalla puolella. Ohjatussa kapulat kutsuivat ekalla kerralla tötsää enemmän, mikä hieman yllätti minut. Luoksetulon uusi asia, maahan pysäytys, toi taas epävarmuuslähtöjumin ”kunenoovarmamitäpitäistehdäniinjääntähänmaahan” esiin. Edellisellä kerralla joulukuussa eteenpäin päästiin reilulla määrällä läpijuoksuja ja isolla palkalla onnistuneista stopeista ja ensimmäisellä käskyllä lähdöistä. Paikkista on tehty valmennusryhmässä muutama kerta ja se on mennyt kivasti vaikka selkeästi Armasta mietitytti, miten paikkiksessa voi vaihtaa asentoa ja sitten juosta sieltä pois – tähän asti on pitänyt olla samassa asennossa ja odottaa.

Viime ja toissa viikonloppuna olin Vaajakoskella liikkurikurssilla. Ensi kuussa pääsen testaamaan oppeja seuran epävirallisiin tokokisoihin.

20190201-DSC_731920190201-DSC_7324Pakkaset muuttuivat loskaksi mutta lunta on vielä jäljellä. Toivottavasti se ei kaikki katoa ensi viikolle luvatussa lämpöaallossa.  Tänään loskalenkkeiltiin Saijan, Ruutin ja Unskin kanssa. Unski oli kasvanut Armaksen mielestä riittävän isoksi koirien leikkeihin. Pojilla oli oikein kivaa. 20190210-DSC_732920190210-DSC_733420190210-DSC_733920190210-DSC_734120190210-DSC_734220190210-DSC_739220190210-DSC_739420190210-DSC_7400

Toko VOI1

Viime vuoden tokoilutavoitteeksi olin kirjaillut voittajaluokan liikkeiden harjoittelun ja 1-tuloksen. Kuuman kesän ja syksyn pitkän kuntoutusjakson takia treenimäärät jäivät sen verran vähäisiksi, etten uskaltanut meitä vielä joulukuun kotihallin kokeeseen ilmoittaa. Joululomalla oli aikaa ja hallissa tilaa treenata ja vähitellen alkoi tuntua siltä, että oltaisiin koevalmiita. Omilla kriteerini siihen on se, että hyvällä suorituksella on mahdollisuus ykköstulokseen (ja pitää olla varma, että otus pysyy paikkiksessa).

Ilmottauduin tammikuun kokeeseen ja melkein jo kaduin sitä seuran loppiaisena pidetyn kisamaisen treenin jälkeen. Siellä osa liikkeistä meni ihan ok mutta osassa Armas oli ilmeisesti tyttötuoksujen takia ihan pihalla. Esimerkiksi tunnari, sen bravuuriliike meni pieleen.

Toissapäivän kisaan tehtiin viimeistelytreenejä viime viikolla Torniossa ja viikolla kotona. Luoksarin stoppeja olen tehnyt kovin säästeliäästi, koska Armaksella oli kesällä ja syksyllä tapana ennakoida pysäytystä hiipimällä. Alkutalvesta se ei meinannut lähteä ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan käskyllä. Jälkimmäinen ongelma korjaantui sillä, että eri otin eri maahanjättöliikkeisiin (paikkis, luoksari, kaukot) omat jättösanansa. Pysäytyksen opettelussa käytin sekä käsimerkkiä että seis-sanaa ja jossain vaiheessa olin jättänyt käsimerkin pois. Alkuviikosta tulin kokeilleeksi kerran pelkkää käsimerkkiä ja koska se tuntui toimivan ainakin yhtä hyvin kuin käsky, niin ajattelin olla kokeessa rohkea ja käyttää käsimerkkiä.

IMG_4570.JPGIMG_4568.JPGKoepäivään lisäjännitystä toi luvattu kireä pakkanen, jota ei sitten onneksi ollutkaan kuin kymmenisen astetta. Halliin ei mahdu tokokokeessa häkkejä, joten omaa vuoroa piti odottaa autossa.

Paikkis: Voittajaluokassa oli 5 koiraa, joten kaikki mahtuivat samaan paikkisryhmään. Paikkis nollasi jännitykseni – Armas oli rivin viimeisenä ja meni maahan jo toisen koiran käskyllä (ei ole toisten käskyihin reagoinut ties koska). Muuten oli tavalliseen tapaan hienosti, pisteitä 8.

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa. Eka setti meni näin.

Luoksetulo: Jäi maahan hyvällä ilmeellä ja pysähtyi ihan ok. Pomppasi perusasentoon tullessa mutta ei osunut minuun. Pisteitä 10.

L: Liikkeinä seisominen ja maahanmeno. Teki iloisella ilmeellä ja pysähtyi kivasti. Pisteitä 10.

Ohjattu nouto: Ei häiriintynyt oikea-vasen arvonnasta ja lähti hyvin seuraamaan (pari viikkoa sitten oli vähän kapulajumia havaittavissa). Saatiin aiheellinen huomautus, että arvokisoissa ja evl:ssä pitäisi laukata mennen tullen. Pisteitä 10.

Hyppynouto: Vaikka olin harjoitellut metallikapulan heittämistä Jutagrassilla ties kuinka monta kertaa, niin kapula ponkaisi hieman vinoon ja jouduin jännäämään takaisin hyppäämistä. Hyppäsi. Pisteitä 10.

Toisen setti:

Seuraaminen: Kovasti ollaan seuruun kanssa tehty työtä. Edistäminen on vähentynyt huomattavasti mutta pidemmillä pätkillä kontakti putoilee vieläkin (rallyssa olen toistanut seuraa-käskyä aina käännöksissä ja muutenkin tarvittaessa). Pisteitä 9.

Ruutu: Bongasi ruudun jo kentälle tullessa. Hienosti juoksi ruutuun ja meni maahan. Piste katosi lopun pompusta. Pisteitä 9.

Tunnari: Huh, hienosti meni. Haistoi rivin reunimmaista ja toi oman, joka oli rivissä seuraava. Pisteitä 10.

Kaukot: Pari vähän vajaata asentoa mutta nätisti pysyi paikallaan. Pisteitä 10.

Kokonaisvaikutelma: Armaksen kisajännitys näkyi taas kehääntulokoomailuna, joka helpotti onneksi ekan liikkeen lähtöpaikalle pääsyn jälkeen molemmissa seteissä. Tästä pisteen vähennys. Pisteitä 9.

Olen kokeeseen hurjan tyytyväinen, molemmat hoidettiin hommamme niin hyvin kuin kahden aikasemman tokokokeen kokemuksella osaamme. Kehäjännitys katos Armakselta kun se pääsi hommiin ja liikkeiden välit menivät kivasti. Juha Kurtti oli tuomarina kiva ja kiltti, tiukemmalta tuomarilta olisi varmaankin tullut jokunen pistevähennys hitaista maahanmenoista tai vinoudesta. Pisteitä meille kertyi yhteensä 307 ja haaveiltu VOI1-tulos. Hieno poika!IMG_0167.jpegIMG_0169.jpegNyt sitten evl:ää treenaamaan isolla innolla.

Pikkuleipiä ja pohdintaa

Vuoden jälkimmäiseen puoliskoon on mahtunut huolta ja murhetta. Monet suunnitelmat ovat muuttuneet mutta arjen pyörityksessä viikot ovat kuitenkin kuluneet nopeasti ja vuosi lähestyy loppuaan.

Armaksen kanssa käytiin kaksi viikkoa sitten kotihallilla rally-tokokisoissa. Hyvän mielen rata molemmilta, itse sössin -10p verran ottamalla sivuaskeleen oikealle hieman etuviistoon. Seuraavan kerran kisataan sitten joskus ensi vuoden puolella uusilla säännöillä. Uudet tehtävät ovat mukavia. Poistuvasta käytösruudusta jään kaipaamaan Armaksen kolmen minuutin silmiin tuijotusta, mutta en kentällä oman suorituksen aikana olevaa toista koiraa. Osa isoista uroksista pelottaa Armasta ja vaikuttaa sitä kautta suoritukseen.

Viime viikon agilitytreeneissä Armas kolkkasi itseään okseriin ja kaatoi molemmat oikean puolen siivekkeet. Kolhussa kontaktia ottanut oikea takajalka näytti parin päivän päästä sen verran kipeältä, että levon lisäksi annoimme otukselle neljänä päivänä kipulääkettä. Kotihoito toimi onneksi hienosti ja Armas on taas oma iloinen ja vauhdikas itsensä.

Vaikka tykkäämme Armaksen kanssa molemmat agilitysta kovasti, niin ajattelin jättää ryhmäpaikan hakemisen seuraavalle neljän kuukauden kylmälle jaksolle väliin. Keskitytään muihin lajeihin ja katsotaan, pysyykö Armaksen takapää paremmin ojennuksessa ilman aksaa.

Viime lauantaina olin kotihallilla seuraamassa tokokokeiden VOI- ja EVL-luokat tammikuun liikkurikoulutusta varten. Oli varsin mukavaa ja opettavaista nähdä, millaisilla suorituksilla saa mitäkin pisteitä ja ihastella pm-kisojen hienoja suorituksia.


Keittiön puolella ollaan kahtena viime viikonloppuna testattu uusia reseptejä Jan Hedhin kirjasta 277 Sorters kakor. Jatkoon pääsivät molemmat kokeilut.

Ranskalaisista pipareista tuli mausteisia, rapeita ja ihan tuoksuisia. Ohjeessa oli 50 g hillottua appelsiininkuorta, jonka korvasimme tuoreella. 20181202-DSC_6786

Franska pepparkakor (noin 60 kpl)

  • 225 g voita
  • 75 g tomusokeria
  • 75 g fariinisokeria/tummaa ruokosokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1/2 tl inkivääriä
  • 1/2 tl neilikkaa
  • 250 g vehnäjauhoja
  • vajaa 1/8 tl ruokasoodaa (1 g)
  • 100 g kokonaisia kuorimattomia manteleita
  • 1 appelsiinin kuori raasteena

Laita kulhoon huonenlämpöinen voi, siivilöity tomusokeri, fariinisokeri ja mausteet. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos kulhoon. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Lisää mantelit ja appelsiininkuoriraaste.

Jaa taikina kahteen osaan ja tee niistä kantikkaat tangot (3 cm leveät, 6 cm korkeat). Laita tangot noin 2 tunniksi pakkaseen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä viipaleiksi ja laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Paista 190 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Vaniljatimanteissa korvasimme tomusokerin maukkaammalla ruokosokerilla. Tekotapa, jossa kylmennetty taikinarulla voidellaan keltuaisella, kieritellään sokerissa ja leikataan viipaleiksi, oli hauska ja siitä tuli pikkuleipiin kiva reunus.

Vaniljdiamanter (noin 40 kpl)

  • 200 g voita huoneenlämpöisenä
  • 70 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 keltuainen
  • 225 g vehnäjauhoja
  • 1 keltuainen ja vaaleaa ruokosokeria pinnoitukseen

Laita kaikki ainekset kulhoon ja nypi käsin tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta kaksi noin 25 cm tankoa. Kääri tangot kelmuun ja laita ne pakastimeen 30 minuutiksi (tai parvekkeelle +2 asteeseen 2 tunniksi).

Levitä keltuaista sudilla tankojen päälle ja kieritä tangot sokerissa. Laita tangot vielä 10 min pakastimeen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä reilun paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja paina niihin peukalolla painauma.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 15 min. 20181209-DSC_692020181209-DSC_6925

Kaveritreenit

Armaksen päiväkirjasta: ”Käytiin piiiiitkästä aikaa hallilla treenaamassa kaveriporukalla. Tein kaikki voi-luokan noudot, seuraamista, luoksarin stoppareita,  kaukojen ykkösiä ja paikkiksen. Muuten kuulemma meni hyvin mutta luoksarissa pitäisi lähteä ensimmäisellä kutsulla.

20181208-DSC_679620181208-DSC_679720181208-DSC_6912Tapasin myös pieni amerikanpaimenkoira Unskin. Mukava pentu, ei hyppinyt nenulle. Emännän mielestä muistutti minua pentua. Ihan se ei vielä pysynyt poseerauskuvissa nätisti paikoillaan vaikka yritin näyttää mallia.”20181208-DSC_689020181208-DSC_689220181208-DSC_689320181208-DSC_689720181208-DSC_6899

Keksuja x 2

Viime ja tänä viikonloppuna testasimme uusia keksireseptejä. Molemmista tuli varsin hyviä ja hieman erilaisia kuin reseptiarkiston entiset suosikit, joita niitäkin on aika monta.

Ohjeet löytyivät Cuisine et Vins de Francen nettisivulta ja ruotsalaisesta luottokirjasta Vår bakbok. 

Cookies natures (noin 50 kpl)

  • 1 muna
  • 150 g voita
  • 30 g tummaa ruokosokeria
  • 120 g vaaleaa ruokosokeria
  • 180 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuutioi voi ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon (käsin) muna ja sokeri. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina käsin tasaiseksi.

Pyörittele taikinasta pienehköjä palloja ja litistä ne haarukalla.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Bondkakor

  • 50 g manteleita
  • 5 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl vaaleaa ruokosokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 200 g voita
  • noin 3 rkl siirappia

Rouhi mantelit (veitsellä). Laita sokeri, voi, jauhot, sooda ja mantelirouhe kulhoon ja nypi tasaiseksi. Lisää siirappi ja nypi, kunnes saat tehtyä taikinasta pallon. Rullaa pallo pötköksi, jonka halkaisija on 4-5 cm. Kääri pötkö kelmuun ja laita se jääkaappiin noin tunniksi. Leikkaa tangosta noin 5 mm siivuja ja laita ne pellille leivinpaperin päälle.

Paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 10 min. 20181111-DSC_6385

Armas pääsi torstaina yli kahden kuukauden tauon jälkeen aksatreenihin ja on ollut siitä lähtien lähes tauotta riemuilmeinen hymypoika. Kartturi oli hieman hitaalla. Perjantaina tokoiltiin neljä liikettä + paikkis kisamaisesti (ohjattu nouto, seuraaminen, hyppynouto ja tunnari) kivalla vireellä onnistuneesti.

IMG_4319IMG_432020181111-DSC_638920181111-DSC_639520181111-DSC_639020181111-DSC_639220181111-DSC_6393

Paluu aksakentälle ja kurpitsapiirakkaa

Armaksen päiväkirjasta: ”Riemun ja ilon päivä oli tänään. Emäntä ei ollutkaan unohtanut reittiä agilityhallille. Puolentoista kuukauden jumienparantelimistauon jälkeen tehtiin kevyt treeni ilman keppejä ja A:ta. Kivaa oli meillä kummallakin. Treenin jälkeen nautittiin vielä nätistä ja kirpeästä syyspäivästä ja kerättiin illalle vähän suppiksia. IMG_4245IMG_4244IMG_4241IMG_4250IMG_4249Menneen viikon aikana ollaan tokoiltu, tehty hajuhommia metsässä ja kotona ja eilen käytiin testaamassa rally-tokon uusia kylttejä omassa ratatreenissä.

Emäntä löysi ranskisten ruokalehden naamakirjasta kurpitsapiirakan ohjeen, jota se taas hieman viritteli. Aitoa ameriikkalaista se ei ole koskaan maistanut, isäntä on kuulemma kerran aikaisemminkin saanut hyvää versiota. Minäkin tästä tykkäsin.20181024-DSC_6337

On muuten kiva, että kaupoissa on tänä vuonna ollut kotimaisia kurpitsia. Ollaan niillä herkuteltu koko porukka.”20181024-DSC_6329

Tarte à la citrouille et aux épices

  • pohjaksi pâte brisée
  • 1 Potimarron/Orange Hokkaido/Oranger Knirps/Roter Knirps/Red Kuri -kurpitsa (960 g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 150 g ruokosokeria (120 g vaaleampaa ja 30 g tummaa)
  • 3 munaa
  • 2 tl Spekulatius-maustesekoitusta (kanelia, kardemummaa, neilikkaa, muskottia, pippuria ja anista)
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 rkl appelsiininkukkavettä

Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kuori ja paloittele kurpitsalohkot. Höyrytä palaset kypsäksi. Soseuta kypsät palaset esimerkiksi sauvasekottimella. Sekoita mausteet kurpitsasoseen joukkoon.

Kauli jääkaapissa puolisen tuntia seissyt taikina jauhotetulla pöydällä. Nosta taikina kaulimen avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 190 asteessa 10 min leivinpaperin ja painojen (esim. riisin) kanssa. Poista paperi ja painot ja paista vielä niin kauan, että pinnasta katoaa kiilto (noin 5 min).

Vatkaa munat ja sokeri kierrevispilällä kevyeksi vaahdoksi. Lisää appelsiininkukkavesi ja kerma. Lisää kurpitsasose.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 190 asteessa noin 40 min. Annan jäähtyä. Nosta jäähtynyt piirakka irtopohjavuoasta tarjoilulautaselle. 20181024-DSC_633320181024-DSC_6331

 

Toko-A

Armaksen päiväkirjasta: ”Jospa vihdoin olisin pääsemässä jumeista eroon. Kunnon treenien ja pitkien lenkkien puuttuminen alkoi jo kovasti kyllästyttää. Perjantaina tein tokovalmennuksessa paikkista, tunnaria ja ohjattua noutoa ja olin oikein pätevä. Tänään tokoilin Hietasyrjässä. Ohjelmassa oli vähän seuraamista, ruutu, ohjattu nouto, L ja vähän stopparia. Emäntä taitaa olla sitä mieltä, että pitäisikin ensin pysähtyä ruutuun seisomaan ja vasta sitten mennä maahan. Sopi se minulle sellainenkin. Treenin jälkeen käytiin lenkillä. Suossa ei ollut kuin muutama karpalo mutta oli siellä kiva juosta.”20181007-DSC_622020181007-DSC_622220181007-DSC_622720181007-DSC_622820181007-DSC_623120181007-DSC_623520181007-DSC_623620181007-DSC_624520181007-DSC_625520181007-DSC_625720181007-DSC_625820181007-DSC_6259IMG_4130IMG_4133IMG_4134

Liesjärven kansallispuistossa

Armaksen päiväkirjasta: Eilen tulin viikonloppureissuun emännän vanhempien luo. Tervetulohepuleiden ja ihmisten ruokailun jälkeen pääsin tokoilemaan koulun kentälle ja iltalenkille Rautavuoreen.IMG_3388.jpgTänään kävimme päiväretkellä Liesjärven kansallispuistossa. Flexiulkoilusta huolimatta siellä oli kivaa – reitin varrella oli uimapaikkoja ja Korteniemen perinnetilalla sain mennä ihmisten kanssa tutustumaan pirttiin sisällekin. Ihmisten mielestä reitin metsä oli ihan hienoa mutta ei välttämättä uusintareissun arvoista. 20180602-DSC_493220180602-DSC_494920180602-DSC_495120180602-DSC_493920180602-DSC_494220180602-DSC_494420180602-DSC_495020180602-DSC_495720180602-DSC_495920180602-DSC_496220180602-DSC_4968

Illalla taas tokoilin pihalla ja kentällä.20180602-DSC_497420180602-DSC_498520180602-DSC_499120180602-DSC_4999