FI TVA RTVA Puuttomantorpan Olisinpa aina Armas

Bloggausmotivaatio katosi koiraharrastusten jouduttua korona-ajan myötä tauolle. Koko ajan kyllä treenattiin ahkerasti omalla porukalla ulkona ja perjantaisin kotihallilla, jonne sai valmennusryhmän tilalle yksityisen treeniajan. Tokotreeneissä keskityttiin etsimään laukkaa noutojen palautuksiin ja parempaa seuraamispaikkaa sekä parantamaan liikkeiden välejä muita osia tietenkään unohtamatta.

Metsälajeja treenattiin hupimielessä jonkin verran: jälkeä, esineruutua ja viestiä. Rally-tokomotivaatio on ohjaajalta kadoksissa lajin muuttuneen luonteen takia. Katsotaan, löytyisikö se jos SM-kisat saa syksyllä järjestää.

Kesäkuun alusta päästiin taas rajoitusten lieventymisen jälkeen kaveritreenien pariin ja osassa koiralajeja kokeiden/kisojen järjestäminenkin sallittiin erityisjärjestelyin. Meillä oli heti viime lauantaina oman seuran maaliskuulta siirtynyt tokokoe, jonne lähdettiin metsästämään viimeistä EVL-ykköstulosta. Herra koira aiheutti ”pientä” lisäjännitystä kierimällä viimeisen viikon kaveritreensissä paikkikseen kävellessä. Ei ole varsin toivottua koetoimintaa semmoinen. Viikolla käytiin kahden eri kaverin kanssa pirteästi aamuseiskalta hallilla treenaamassa koska junnuleirin takia halli oli päivät varattu.

Perjantai-iltana Armas ilahtui kun huomasi, että kasasin pöydälle koekamoja valmiiksi. Minua valiojahti jännitti enemmän kuin mitkään kisat viime kesän rally-SM-kisojen jälkeen ja unta piti odotella poikkeuksellisen kauan.

Ja taas kerran työmies suoritti hommansa hienosti, jopa sen paikkikseen menemisen. Ekassa setissä liikeiden välitkin menivät ihan kivasti, toisessa kentällä olleet kiertohässäkän hypyt häiritsivät ja matka ekan liikkeen lähtöpaikalle oli Armakselle haastava. Saaliina 280,5p (max 320p) ja kolmas EVL1. Armakselle siis uusi titteli TVA, minimimäärällä (6) tokokokeita. Niin hieno poika!

20200606-DSC_3453

Ensimmäinen setti:

Seuruu 8: Meidän tokokoeuran paras seuruu vaikka molemmilla on edelleen paljon parantamista. Oikealle sivuaskelissa Armas oli vinossa ja huonompi kuin yleensä, minä kompuroin vasemmalle sivuaskelissa kun oli lenkkarit villasukkien sijaan. Loppua kohti into kasvoi ja edistäminen lisääntyi.

Luoksetulo 8: Istui suoraan mutta meni ihan vinoon maahan. Juoksi sopivaa vauhtia, seisominen valui, maahanmeno oli hyvä. ”Unohti”, että perusasentoon pitää kiertää takaa ja teki rodunomaisen pomppukäännöksen ja törmäsi vähän.

Z 9,5: Hyvin pysähtyi kaikissa asennoissa ja seuraaminen oli iloista.

Ohjattu nouto 9: Hyvin siirtyi treenikehitys kokeeseenkin. Loppumatkassa palautuksessa vaihtoi raville.

Ruutu 8,5: Armas teki hienosti, minä annoin ruudun pysähtymiskäskyn vähän liian aikaisin (osittain tarkoituksella koska meni niin kovaa ruutuun).

Tunnari 9: Tarkasti oman molemmilla puolilla olevat ennen kuin otti oman.

Kaukot 8,5: (I-S-M-S-I-M) Armasmaiseen tapaan vähän hitaat vaihdot. Seiso-istussa liikkui vähän eteenpäin. Nopeuden etsintä muuallakin kuin kotona jatkuu.

Kiertonoutohässäkkä 9: Pysähdyksenä seisominen. Kiersi ja pysähtyi hyvin. Laukkasi kevytlaukkaa stopilta eteenpäin, mitä ei ole monesti koko matkaa treeneissäkään tehnyt.

Kaverit ovat jo kovasti suunnitelleet ja ehdottaneet meille uusia harrastuksia. Katsotaan, mitä näiden vanhojen lajien lisäksi tänä ja tulevina kesinä puuhataan…

20200606-DSC_3458

Toinen EVL1

Helmikuu hurahti turvallisia lenkkipaikkoja jäätikön keskeltä etsiessä ja tokotreeneissä hallin täyden aikataulun sallimissa rajoissa. Eilen tokoiltiin kotihallilla toisen kerran evl:ssä. Ohjaajaa jännitti kauheasti, vaikka tiedänkin, että kyllä Armas hommat hoitaa aina niin hyvin kuin osaa. Lisäjännitystä tuli perjantain treenistä, jossa Armas ei bongannut hässäkän keltaista tötteröä, joka oli aika lähellä valkoista taka-aitaa.

Työmies hoiti pienen alkuhaahuilun jälkeen hommansa hienosti ja sai huimat 304p (max 320p) ja siis toisen EVL1:n ja KP:n. Jonkin verran pisteissä on kiltin tuomarin lisää, mutta kyllä se ykköstulos olisi ollut tiukemmallakin arvostelulla.

IMG_6591

Ensimmäinen setti:

Seuruu 9: Seuraamisessa on iso ero treenien ja koejännityssuorituksen välillä. Treeneissä Armas edistää kovasti, kokeessa paikka on parempi, mutta kontakti tippuu. Sivuaskeleet olivat viime kertaa paremmat ja juoksun täyskäännös ”hieman” irtonainen.  Peruutuksessa pärski niin, että meinasi alkaa naurattaa.

Luoksetulo 10: Juoksi sopivaa vauhtia, seisominen vähän valui, maahanmeno oli hyvä. ”Unohti”, että perusasentoon pitää kiertää takaa ja teki rodunomaisen pomppukäännöksen törmäämättä minuun.

Z 10: Hyvin pysähtyi kaikissa asennoissa ja seuraaminen oli iloisempaa kuin varsinaisessa seuruussa.

Ohjattu nouto 10: Ravasi viimeinen metrit kartiolle ja kapulan palautuksen. Kummatkin Armaksen perusjuttuja – kapulajumi hidastaa tötsälle menoa.

Ruutu 10: Hieno poika!

Toinen setti:

Tunnari 9: Meni suoraan omalle mutta haisteli rivissä oikealle puolen olleet ja palasi sitten omalle.

Kaukot 8: (I-S-M-S-I-M) Vähän hitaat vaihdot ja seiso-istussa liikkui vähän eteenpäin.

Kiertonoutohässäkkä 10: Pysähdyksenä seisominen. Kiersi ja pysähtyi hyvin. kapulan kanssa ravaaminen on tässäkin kehityskohde.

Paikkikset (10 ja 9): Muuten hienosti, mutta paikkispötkötysasentoon asettuu aina hitaasti.

Seuraavan kuukauden treenilistalla ovat erityisesti kaukot, seuruu ja vauhdin etsiminen kapuloiden palautuksiin.

Oman suorituksen jälkeen liikkuroin VOI:n ja ALO:n. Pitkä ja kiva työpäivä.

Erilaisen helmikuun kuvia Vuonteen lenkkipaikoilta.

20200223-DSC_278120200223-DSC_278520200226-DSC_279220200226-DSC_280320200226-DSC_2805

Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille. 20200109-DSC_254920200109-DSC_2553

20200110-DSC_257720200110-DSC_257920200110-DSC_2596-220200110-DSC_260820200110-DSC_2615

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.IMG_0479IMG_6342Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

TOKO EVL1

Viime tammikuun tokokokeen jälkeen aloitettiin evl-liikkeiden treenaaminen. Eniten työtä on, odotetusti, vaatinut ruudun tyhjään lähettäminen. Hieman haaveilin loppukesällä kokeeseen menosta, mutta päädyin sitten odottamaan loppuvuoden kotihallin koetta. Kaikissa luokissa ollaan kokeeseen menty siinä vaiheessa, kun paikkis on varma ja muuten liikkeet sujuvat niin, että ykköstulos tuntuu mahdolliselta ja luotan koiran osaamiseen.

Joulu vietettiin omalla porukalla kotona ja käytiin joka päivä tekemässä lyhyt treeni isolla kentällä. Viimeistelyt sujuivat sen verran hyvin, että lähdin lauantaina kokeeseen luottavaisin mielin toiveena iloinen suoritus, jossa ei nollattaisi mitään liikettä.

IMG_6274

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa:

Seuruu 8: Kisajännityksessä ei edistänyt niin pahasti kuin treeneissä. Kontakti tipahteli varsinkin seuruun alkupuolella kun piti tarkastaa kaikki kentällä olevat teipit ja tötteröt. Peruutuksessa pärski ja piippasi.

Luoksetulo 8: Kääntyi maahanmenossa huolellisesti vinoon kohti ohjatun noudon kartiota. Seisomaan pysäytystä vähän ennakoi, maahanmeno oli parempi.

Z 9: Seurasi iloisesti, maahanmeno vähän hidas, istuminen hidas, seisominen hyvä, lopun perusasento vähän vino.

Ohjattu nouto 10: Ravasi viimeiset metrit kartiolle ja kapulan palautuksen. Kummatkin Armaksen perusjuttuja – kapulajumi hidastaa tötsälle menoa. Palautuksen raviin en ole hirveästi puuttunut kun tulee suoraan ja reippaasti.

Ruutu 8: Bongasi eteenmenossa ohjatun noudon ympyrän ja lähti sitä kohti. Sain korjattua oikeaan ympyrään hienosti. Ruutu, maahanmeno ja kutsuminen menivät kivasti.

Tunnari 7: Varmaa työtä haistelussa. Pudotti kapulan tullessaan takaa perusasentoon mutta nosti sen ilman pyyntöä.

Kaukot 9: (I-S-M-S-I-M) ahkera treenaaminen tuottaa tulosta – muut vaihdot kivasti paitsi S-I valui vähän eteenpäin. Armasmainen hidas maahanmeno alussa.

Kiertonoutohässäkkä 10: Pysähdyksenä seisominen. Ravasi stopin jälkeen kapulalle, muuten ok.

Paikkikset (10 ja 9): Muuten hienosti, mutta menee hitaasti maahan. Pitäähän ne tassut asetella huolellisesti, että saa täydellisen paikkispötkötysasennon!

Pisteitä yhteensä 280p EVL1. Olen niin ylpeä hienosta työmiehestäni. Armas teki taas niin hyvin kuin osasi. Ei yhtään isoa virhettä. Ennen seuraavaa koetta yritetään saada suorituksia vieläkin varmemmiksi. Eniten puuhaa vaativat edelleen eteenmeno ja seuruu. Jospa maahanmenoihinkin saisi vähän vauhtia.

Oman suorituksen jälkeen liikkuroin AVO:n ja ALO:n. Mukavaa puuhaa.

Liikkurointia ja tuplarallya

 

Koiramaisissa tunnelmissa vierähti taas pari viikonloppua. Reilu viikko sitten liikkuroin seuran tokokokeessa alo- ja avo-luokat, yhteensä 20 koiraa. Pitkä mutta antoisa päivä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen taivaalta on tullut tavaraa kaikissa olomuodoissa. Kotona ei lunta montaa hetkeä ole maassa ollut mutta lenkkipoluilla on maa jäässä ja ohut lumikerros.

20191030-DSC_194220191030-DSC_1947

Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon rallyn tuplakisaan. Armaksen kanssa tykkäsimme molemmista radoista, kivoja tehtäväyhdistelmiä ja vauhdikkuutta.

Radoissa ainoa ikävä asia oli turkoosi tötterö, joka tuotti monelle koiralle vaikeuksia. Tötsä on Armaksen suosikkiliike (yksi monista), nyt se juoksi ihan tötterön vierestä ja pysähtyi reilun metrin päähän vähän hämmentyneen näköisenä. Mietin nopeasti mitä tehdä ja päädyin kutsumaan koiran ja jatkamaan matkaa. Tuomarilla oli tarkka metri (koiran pitää olla metrin säteellä tötteröstä), joten -10 siitä sitten tuli. Ekalta radalta saatiin lisäksi kaksi -1 vinoa 90 asteen käännöksistä ja -2 intopiippailusta. Pisteitä siis 86p (itse annan 98p!). IMG_5939

Toisella radalla pyörittiin ja vaihdettiin puolta. Armaksella oli hurjan kivaa, mistä monesti seuraa pieniä epätarkkuuksia ja vähän ääntä, niistä yhteensä -6p. Toisen radan erikoistarkkailtava kyltti oli viimeinen tehtävä eli istu askel oikealle istu. Siitä moni muukin sai -3ov, ilmeisesti pienestä vartalon kääntymisestä liikkeen alussa.

IMG_5940

Ei siis ensi vuoden arvokisapussiin pisteitä näistä kisoista mutta iloinen mieli iloisesta otuksesta.

Pimeyden ja pakkasten myötä ulkotreenikausi taisi päättyä ja tokon treenaaminen on seuraavat kuukaudet vaikeaa. Hallilla on hyvin vähän vapaata treeniaikaa ja ison kentän tilaa vielä vähemmän. Tulevien viikkojen kalenteri näyttää siltä, että viikonloppuyöt ovat ainoa mahdollinen koko kentän treeniaika.

 

Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

20191010-DSC_122220191010-DSC_122720191010-DSC_122920191010-DSC_123820191010-DSC_124520191010-DSC_125120191010-DSC_125320191010-DSC_1259Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.

20191022-DSC_179020191022-DSC_179620191022-DSC_179820191022-DSC_181420191022-DSC_185720191022-DSC_186720191022-DSC_187320191022-DSC_188220191022-DSC_1885

Syksyä ja ruotsalaisrallya

Syksy. Upeita värejä, kuraa, vettä, tuulta ja onneksi välillä vähän aurinkoakin. Kovasti toivon, että liukkaat kelit pysyisivät vielä jonkin aikaa poissa että olisi mukavampi lenkkeillä. Lokakuuksi en enää maksanut treenioikeutta kaukalolle mutta vielä ollaan silti treenattu osittain ulkona. Lokakuun lopun kotihallin tokokokeeseen en vielä uskaltanut/halunnut evl:ään lähteä, menen vain liikkuroimaan alon ja avon. Jospa sitten joulukuussa. Ehkä.

Syyskuun loppupuolella oltiin koko porukalla talkoilemassa Annan ja Pipsan rallyn PM-kisamatkaa varten järjestetyissä epävirallisissa rally-tokokisoissa. Anna tuomaroi itse ruotsalaisen rallyradan, jolla käytiin tietysti Armaksen kanssa testaamassa. Ihan virheittä ei selvitty mutta hauskaa oli. Ruotsin säännöt ja tehtävät poikkeavat jonkin verran täkäläisistä. Kehään mennään ja poistutaan ilman hihnaa, tehtävien välejä voidaan suorittaa juosten, pyörähdys vierellä on myös ohjaajaan päin, edessä peruutuksessa ja tötterössä ohjaaja menee koiran luo ja matka jatkuu siitä, koira tulee aina edestä seuraamaan vasemmalle vaikka olisi ennen eteentuloa ollut oikealla, hypystä on myös sellainen versio, jossa koira jätetään hypyn etupuolelle ja kutsutaan hypyn kohdalla, …. monenlaisia kivoja juttuja. Ohjaajalta sallitaan kotimaista rallya enemmän kumarteluja ja hidastuksia. Nyt kun Ruotsin rallyvalioon vaaditaan vain tokon tavoin vain yksi sikäläinen valiotulos (90/100), niin ensi kesälle voisi yrittää etsiä jonkun tuplakisan ja lähteä naapuriin rallaamaan (hallikisoja siellä on paljon vähemmän kuin täällä).

Syyspotrettejakin on otettu.

Hymyn kiillotus ja terveystarkastus

Armas kävi torstaina tapaamassa isänsä kasvattajaa ja omistajaa maksullisten aamupäiväunien merkeissä. Huomasin pari viikkoa sitten, että Armaksen yläposkihammas oli lohjennut kärjestä. Lähetin hampaasta kuvan Lauralle. Koska lohkeama näytti aika pieneltä ja Armas jyrsi puruherkkujaan normaalisti, niin sovittiin, että hoidetaan suu vasta rallyn SM-kisojen jälkeen ja otetaan samoilla unilla luustokuvia.

Herra ”minullaonvahvaomatahto” ilmeisesti aavisti, että kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä on luvassa eikä meinannut mennä unille edes toisella rauhoitteella. Lopulta taju kuitenkin lähti. Lohkeama ei onneksi ulottunut juurikanavaan, joten hammasta ei tarvinnut poistaa. Kuvia otettiin selästä, lonkista ja niskan jumittamisen takia kaularangasta. Niskassa ei kuvissa näkymää vikaa, joten jatketaan sen hoitamista osteopatian avulla kuten tähänkin asti. Virallisista selkäkuvista ottamatta oli vain spondyloosikuva, joka oli puhdas, SP0. Lonkat kuvattiin jo 1-vuotiaana, joilloin tulos oli matalien lonkkamaljojen ja löysyyden takia C/C. Nyt oikea lonkka oli iän myötä tiivistynyt ja tulos C/B. Hammashoidon ja fotojen lisäksi tarkastettiin sukurasitteen takia kilpirauhasarvot – TSH ja T4 vapaa olivat ok.

Hyvillä mielin jatketaan siis harrastamista. Agility saa jäädä muiden hypeltäväksi, siinä on isolla, nopealla, voimakkaalla ja kiihkeällä koiralla liikaa loukkaantumisriskejä varsinkin pienillä kentillä treenattaessa. Tokossa ja rallyn pohjoismaisten ja Ruotsin kylttien treenaamisessa riittää puuhaa.

Eilen käytiin kaukalolla tokoilemassa. Ruutu ja tunnari sujuivat kivasti. Luoksarin stoppeja tehtiin paloittain ja yritetään saada valumista pienemmäksi. Kuten kuvista näkee, toko on Armaksen mielestä hurjan kivaa.

Ruutu:

Tunnari:

20190824-DSC_017520190824-DSC_018020190824-DSC_019520190824-DSC_0198