Huhuu sienet, missä olette?

Syyskuu alentaa työpaikallamme päiväänsä viettävien ihmisten keski-ikää vuositolkulla kesään verrattuna, aikaan sidotut tapahtumat lisääntyvät ja kotitoimistoaika vähenee. Kiireinen siirtymä arkeen on sujunut mukavasti ja kelit ovat olleet iltaulkoilulle suosiolliset vaikka illat alkavatkin hämärtyä aikaisemmin. Vaikka osasimme eilisen pyörälenkin polkujen sivustojen tarkkailun perusteella odottaa, että tämän illan sieniretken saaliista ei kannata liikoja odottaa, niin pettymys oli silti melkoinen. Jokunen viikko sitten kasvamaan jättämämme kanttarellit olivat kuivuneet pystyyn eikä tuoreen näköisiä sieniä ollut kolmea enempää tarjolla: kauden ensimmäinen vaaleaorakas ja kaksi kanttarellia. Onkohan tästä tulossa huonoin sienivuosi koskaan? 

Sienisaaliilla ei kahta nälkäistä ruokittu, joten teimme eilisistä jämistä pyttipannun: uunissa kypsytettyä kotimaista lohta (pakastimme yhden kalan kesällä kun sitä sai kaupasta), höyrytettyjä Pito-pottuja, yksi sipuli varsineen, kaikki kolme sientä ja muutama oksa tilliä. Ei siitä näköjääm jäänyt mitään huomiselle lounaalle…

Munakoiso-kinkkupasta

Olen hieman kummastellut sveitsiläisten kasvisten keväistä ilmaantumisjärjestystä: kurkkuja ei ole vielä näkynyt, tomaatteja vain satunnaisesti mutta munakoisoja on ollut Migros-kaupoissa kuukauden verran. Pakkaamattomat, kiiltäväpintaiset ja vihreäkantaiset koisot ovat niin houkuttelevia, että olemme syöneet niitä viime aikoina paljon.

Munakoisosta ja kinkusta on molemmista blogissakin ties kuinka monta pastaa, mutta samalla lautasella niitä ei muistaakseni ole koskaan ollut. Pastaan voisi lisätä loppuvaiheessa puolitettuja kirsikkatomaatteja tai paloitetuja tavistomaatteja, josta on poistettu siemenet.

Munakoiso-kinkkupasta

• 1 munakoiso
• 150 g kinkkua
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 iso lehti minttua
• tuoretta basilikaa
• Malabar-pippuria
• 250 g pastaa
• Parmesania tai Sbrinziä

Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynsi. Paloittele munakoiso ja kinkku. Paista sipuleita hetki oliiviöljyssä. Lisää munakoisot. Kun koisot ovat hieman ruskistuneet, lisää kinkku ja revitty minttu. Laske lämpöä ja laita kansi päälle. Hauduta kypsäksi.

Lisää keitetty, valutettu pasta. Mausta pippurilla. Laita annosten päälle tuoretta basilikaa ja raastettua juustoa.

Reilun parin tunnin pyörälenkkikään ei tänään vähentänyt ärsytystäni siitä, että pahat aavistukseni taitavat käydä toteen. Siihen liittyen pari neuvoa:

1. Tulosta ikävät mailit ja revi ne – tietokonetta ei kannata heittää seinään, se on syytön ja kallis.
2. Jos olet nuori, niin opiskele ja valmistu, mutta mieti, kuinka pitkälle. Jos perustutkinnon jälkeinen opiskelu kiinnostaa, niin lähde viimeistään valmistumisen jälkeen ulkomaille (ja jää sinne). Suomen piirit ovat monella alalla liian pienet.

Pikkutomaatit piirakassa

Hrrr… johan oli hyytävän kylmä päivä. En muista, olemmeko koskaan laittaneet lämmitystä päälle tai pipoa päähän kotioloissa syyskuun lopussa. Lenkkipolkukaan ei kutsunut sillä sunnuntain shortsilenkin jälkeen ei yksinkertaisesti kyennyt laittamaan talvivarusteita päälle. Ei vielä. Päädyin juoksemisen sijaan kotipilatoimaan ja laittamaan lämmikkeeksi pissaladière-henkistä piirakkaa ruispohjalla. Päällisten asettelu rentoutti mukavasti rankan työhomman jälkeen, jonka sain poikkeuksellisesti tehtyä ennen huomisen iltapäivän määräaikaa. Taidan olla tulossa vanhaksi.

Tomaatti-sardiini-sipulipiirakka

Pohja:

• 1/2 dl oliiviöljyä
• 2 dl ruisjauhoja
• 1 3/4 dl vehnäjauhoja
• 1/4 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 1/2 dl vettä

Sekoita kaikki ainekset taikinapalloksi. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 190 asteessa 15 min.

Täyte:

• 1 iso punasipuli
• 1 iso keltasipuli
• 3 (tuoretta) valkosipulinkynttä
• 1 rasia sardiineja (135 g)
• tomaatteja (5-6 oranssia pientä ja noin 20 kirsikkatomaattia)
• basilikaa

Kuori sipulit ja leikkaa ne puolirenkaiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Levitä sipulit esipaistetun pohjan päälle. Asettele sardiinit, basilikaa ja tomaatit sipuleiden päälle. Paista 190 asteessa 25-30 min kunnes tomaatit ovat kypsyneet sopivasti.
Kotikauppojen sardiinitarjontaa ei ole tullut katsastettua aikoihin koska olemme tuoneet säilykekaappiin täytettä Ranskan reissuilta. Kuvan sardiineja tulee tilattua myös saksalaisesta Violey-kaupasta, josta tilaan shampoot, rasvat ja muut luomukosmetiikkatuotteet, kaikenlaisia ruoka-aineksia sekä nykyisin myös enenevässä määrin kodin ja vaatteiden pesuaineita.

Omppupiirakka oikein päin

Vuoden (henkisesti) vaativin pariviikkoinen töissä vaatii vastapainokseen sisustuspohdiskelun lisäksi ulkoilua ja kokkausta. Halssilassa ajetun perusiltapyöräilyn jälkeen kaipasimme iltaruoalle jotain nopeaa jälkkäriä, johon olisi hyvä kadottaa osa parvekkeella majailevista ompuista ja viikonlopun puolukka-omppu-marenkipiirakasta jääneet neljä keltuaista. En muista koskaan (ainakaan 80-luvun kotitaloustuntien jälkeen) tehneeni perinteistä omppupiirakkaa, jossa on pehmeä rakenne ja omppuviipaleita päällä. Sellaisesta piirakasta olen saanut monenlaisia versioita: ihanan pehmeistä, omenaisista ja maukkaista kuiviin ja mauttomiin, niukkaomppuisiin.  

En tietenkään kelpuuttanut mitään pikaisella katsauksella keittokirjoista löytämääni versiota, joissa ei yhdessäkään tietenkään ollut neljää keltuaista. Koeleipomomme suunnittelijat pääsivät siis taas töihin. Testimielessä käytössä oli myös tarte tatin -vuoka, joka ei muutaman testin perusteella sovellu alkuperäistarkoitukseensa tavishellalla ainakaan meidän tortuntekotavallamme. Vuoka taisi välttää kierrätykseen joutumisen sillä se toimi piirakkavuokana ihan hyvin.

Pehmeä omppupiirakka:

• 2 munaa
• 4 keltuaista
• 2 dl (ruoko)sokeria
• 50 g voita
• 1 1/2 dl turkkilaista jogurttia
• 3 dl vehnäjauhoja
• 3/4 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 8 kotimaista pientä omenaa
• sokeria ja (Ceylonin) kanelia

Leikkaa omenat viipaleiksi. Sulata voi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää voi, jogurtti ja keskenään sekoitetut jauhot, vanilja ja leivinjauhe. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Asettele omenaviipaleet piirakan päälle. Nätin ulkonäön saamista helpottaa asettelun aloittaminen uloimmasta omppurinkulasta ja jokaisen viipaleen sisäreunan suuntaaminen kohti vuoan keskipistettä. Paista 175 asteessa 45-50 min.

Ranskis ja roskis

Paikallisten kierrätyssysteemien oppiminen tai kertaaminen vie aina aikansa. Kotona kierrätys on nykyisin helppoa kun lähes kaikelle muovia lukuunottamatta on oma pönttönsä roskiskatoksessa.

Täällä ei ole varsinaista biojätekeräystä mutta kompostointiin kannustetaan. Monilla on kompostorit omalla pihalla ja ainakin Pariisissa on jonkin verran yhteiskomposteja. Työpaikan lounasravintolan ovenpielestä saa ottaa siellä kompostoitua ja pussitettua multaa mukaansa.

Lasinkeräyspisteitä on siellä täällä asuinalueilla. Yleisimmille roskille jokaisessa talossa on kelta- ja violetti/vihreäkantinen pönttö. Edelliseen laitetaan kierrätyskelpoiset roskat, täällä esimerkiksi kartonki, paperi ja muovipullot, Pariisissa myös risa pienelektoniikka. Jälkimmäinen on sekajätepönttö, jonne ohjeistetaan laittamaan kaikki ”perusjäte” ja sellaiset roskat, joiden kierrätyskelpoisuudesta et ole varma. Pyörälliset pöntöt vedetään tienvarteen tyhjennystä varten, keltakantinen kerran ja violettikantinen kaksi kertaa viikossa, pitäisi vaan muistaa, mikä minäkin päivänä. Onneksi naapurien roskiksen kuljetus aiheuttaa sen verran ääntä, että turistikin tajuaa tarttua laatikkonsa kahvaan. Hankalat roskat (Encombrants) kuten huonekalut ja muut isokokoiset kapistukset kuskataan kerran kuussa tien varteen, josta ne kerätään pois (lukemani ja kuulemani mukaan näistä keräyskasoista voi löytää kaikkea käyttökelpoista).

Ööö… kumpi pönttö tänään tyhjennetään???

Iltapäiväisen työuutisen voisin tunkea ongelmajätepönttöön…

Maanantai

Työhuone löydetty ja ruokailulupa saatu. Kaksi piisamia nähty ”koti”matkalla. Toimiva suihku. Ensimmäiset aukinaiset ruusut talon seinustalla. Tuore valkosipuli. Lampaankoipikyljykset (côte de gigot d’agneau) ja gnocchi. Suunnittella kevyt iltapilates ennen puolta yötä.

 

Omat eväät mukaan…

… Reima-juurellemme, joka pääsi hoitoon ja leivonta-assistentiksi Muurameen. Iso kiitos Minnalle jo etukäteen, toivottavasti Reima on kiltisti.
Me lähdemme huomenna laivalla Saksaan ja sieltä Belgian kautta työreissuun Ranskaan. Seuraavat puolitoista kuukautta kokkaamme ”pienen talomme” minikeittiössä uunitta sikäläisen lähitorin antimista, teemme lauantairetkiä Pariisiin, poljemme sekä paikallisoppaan seurassa että keskenämme (…ja teemme päivät töitä). Vielä pitäisi pakata loput omatkin tavarat. Ei eväitä, paitsi pari kiloa kaffea.

Mitä jääkaapista löytyy perjantaina?

Puuhakkaina työviikkoina kello tuntuu olevan joka päivä hyvin pian lounastauon jälkeen 18 ja jatkuvasti voi todeta, että taas on perjantai ja jääkaappi jäljellä olevia hillopurkkeja ja Reima-juurta lukuunottamatta lähes tyhjä. Lähdimme kuitenkin mieluummin juoksemaan kuin kauppaan, joten iltaruoka piti taikoa kaapeista löytyneistä aineksista. Hummus on aina herkkua ja turkkilaisen porkkanasoseen uudesta virityksestä tuli ainakin yhtä hyvää kuin useasti tekemästämme alkuperäisversiosta. Lämpimään porkkanasoseeseen sekoitetuista siemenistä lähtee hienosti tuoksua ja makua.

Fenkolinen porkkanasose

• 8 pientä porkkanaa ( valmista sosetta noin 3 1/2 dl)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2-3 rkl sitruunamehua
• 1/2-1 tl fenkolinsiemeniä
• ripaus suolaa

Kuori porkkanat ja leikkaa ne paloiksi. Höyrytä porkkanat pehmeiksi. Soseuta porkkanat, sitruunan mehu ja oliiviöljy sauva- tai tehosekoittimella. Lisää fenkolinsiemenet ja suola ja sekoita. Kaikkien makuaineiden määrää voi toki säätää omien mieltymysten ja porkkanoiden maun mukaan.