Eilen kävimme Aijan porukan kanssa eväsretkellä Hietasyrjässä ja havainnoimassa alkukesän merkkejä. Totesimme, että mustikkaa kukkii hurjasti, hyttysiä on jo ja että sekä kaksi- että nelijalkaisille pitää muistaa ottaa riittävästi juotavaa lenkille mukaan. Olimme liikkeellä yhdellä autolla, joten Armas sai taas uuden kokemuksen: ihanat mummokoirat Rini ja Neve olivat Armaksen häkin vieressä auton perässä ja Hilda omassa häkissään takapenkillä. Kaksi hassua, Armas ja Hilda, ovat selkeästi löytämässä toisensa, ne ovat muutamalla viime lenkillä juosseet useita pätkiä yhdessä. 
Tänään otin kameran työmatkalle ja nappasin pari räpsyä Kylmänoron kohdalla todella lähellä rantaa pesivistä silkkiuikuista.
Valoilmiöitä
Aurinkoinen pakkaspäivä tekee hakkuuaukoistakin kauniita. Kimaltelevien risujen ja auringonlaskun lisäksi ihastelimme erikoista valoilmiötä (halo?) Ladun majan maastoissa Kolmisoppisen takana.
Saarijärven syksyiset suot
Kävimme ystävien kanssa syksyisellä retkellä Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Pidän erityisesti alueen soista, joiden väritys on kohta parhaimmillaan.
Retkieväillä juhlistettiin Ruotsista Suomeen rantautunutta kanelipullan päivää. Pulla on toki parasta ulkoilmaevästä oli sillä nimipäivä tai ei. Korista pilkistää päivän sienisaalis – pari litraa suppiksia, joista osa päätyi illalla pastalautaselle.
Vittan vääntöpaikka
Aamuyöllä alkanut sade hellitti alkuiltapäivästä ja aurinkokin kaivautui viimeisenäkin lomapäivänämme esiin pilvien takaa. Jatkoimme saamelaisten muinaisiin pyhiin paikkoihin tutustumista käymällä viitisentoista kilometriä Äkäslompolon kylän pohjoispuolella sijaitsevalla Äkässaivolla. Kiersimme kolmen kilometrin mittaisen Saivopolun, ihastelimme jylhiä maisemia, saivojärven kirkasta vettä ja ihmettelimme herkkutatitonta kangasta.
Koska ilma oli kaunis ja aikaa kaupan sulkemisaikaan vielä runsaasti, niin päätimme käydä vielä Äkäsmyllyllä, jolla olimme poikenneet vuosia sitten hiihtolenkillä. Alueella on vanha mylly ja muita vanhoja rakennuksia, kahvila (pitäjä oli vasta valmistelemassa huomenna alkavaa ruska-ajan aukioloa) ja pieni vesiputous Äkäslinkka. Opastettuja retkireittejä pitkin pääsee niin pitkälle kuin jaksaa kävellä.
Osaako joku kertoa, mikä on vittan vääntöpaikka? Netti ei auta. Päättelimme, että vitta on sama kuin vitsa, jota perinteisesti väännetään.
Lumivyöry kivikossa??
Aamu-usva hävisi auringon tieltä yhdeksän jälkeen, joten pakkasimme reppuihin osan kameravarustuksesta ja vähän eväitä. Keli näytti siltä, että pitkät hihat ja lahkeet saivat jäädä huoneeseen ja autoon luontokeskus Kellokkaan pihaan.
Kävelimme vehreän Varkaankurun läpi ja Kellostapulin ympäri kulkevan Seitakierroksen pienillä lisämausteilla. 
Ihmeteltyämme Keskisen laen ja Kellostapulin välistä kivikkoa kipusimme Kellostapulin matalammalle laelle syömään eväitä ja kuvaamaan Kesänki-tunturin Pirunkurua.
Retken lopuksi herkuttelimme Kellokkaan takapihasuon antimilla ja tervehdimme valkoisia poroja. Söimme pari desiä hilloja kumpainenkin ja tulimme syödyiksi. Kuka käski mennä shortseissa suohon?
Pyhä-Häkin kankailla
Toriostosten ja lounaan jälkeen lähdimme eilen kauniin sään houkuttelemina iltapäiväretkelle Pyhä-Häkkiin. Kansallispuiston pääparkkipaikan sijaan ajoimme Poika-ahon torpalle ja kävelimme sieltä muutama vuosi sitten merkittyä, kansallispuiston ulkopuolella kulkevaa reittiä Tulijärven laavulle. Takaisin palasimme pidempää reittiä kansallispuiston kautta. Matkaa kertyi noin 12 km, aikaa meni aika keräily- ja kuvaustouhujen vuoksi jokunen tunti.
Viime vuonna noilta mäntykankailta olisi saanut varmaan rekkakuormallisen herkkutatteja, nyt niitä löytyi vain yksi. Sen seuraksi sienikoppaan kertyi pastakastikkeen verran kanttarelleja ja hieman ”pizzarouskuja” eli pienen pieniä kangasrouskuja. Suurta mustikkamäärää vajutimme vain piirakallisen verran. Puolukkaa ja karpaloakin näyttää tulevan mukavasti.
Paluumatkalla sanoin, että haluaisin joskus nähdä kurkia suolla. Hetken päästä kuulimme töräyttelyä, jonka lähteeksi paljastui viereisen suon joutsen. Vaikuttava luontoelämys.
Retken viimeiset kymmenet metrit kulkivat Poika-ahon torpan kesätyöläisten laitumen kautta. 
Luimupupu ja aussiepoika Armas 