Kuvia Laukaan takametsistä ja kotirannasta

Eilen kävimme Aijan porukan kanssa eväsretkellä Hietasyrjässä ja havainnoimassa alkukesän merkkejä. Totesimme, että mustikkaa kukkii hurjasti, hyttysiä on jo ja että sekä kaksi- että nelijalkaisille pitää muistaa ottaa riittävästi juotavaa lenkille mukaan. Olimme liikkeellä yhdellä autolla, joten Armas sai taas uuden kokemuksen: ihanat mummokoirat Rini ja Neve olivat Armaksen häkin vieressä auton perässä ja Hilda omassa häkissään takapenkillä. Kaksi hassua, Armas ja Hilda, ovat selkeästi löytämässä toisensa, ne ovat muutamalla viime lenkillä juosseet useita pätkiä yhdessä. 20160522-_DSC601620160522-_DSC601220160522-_DSC601820160522-_DSC601920160522-_DSC602020160522-_DSC6030Tänään otin kameran työmatkalle ja nappasin pari räpsyä Kylmänoron kohdalla todella lähellä rantaa pesivistä silkkiuikuista.20160523-_DSC603220160523-_DSC603820160523-_DSC604420160523-_DSC605120160523-_DSC6035

Vittan vääntöpaikka

Aamuyöllä alkanut sade hellitti alkuiltapäivästä ja aurinkokin kaivautui viimeisenäkin lomapäivänämme esiin pilvien takaa. Jatkoimme saamelaisten muinaisiin pyhiin paikkoihin tutustumista käymällä viitisentoista kilometriä Äkäslompolon kylän pohjoispuolella sijaitsevalla Äkässaivolla. Kiersimme kolmen kilometrin mittaisen Saivopolun, ihastelimme jylhiä maisemia, saivojärven kirkasta vettä ja ihmettelimme herkkutatitonta kangasta.

20150825-_DSC8339 20150825-_DSC8357 20150825-_DSC8358Koska ilma oli kaunis ja aikaa kaupan sulkemisaikaan vielä runsaasti, niin päätimme käydä vielä Äkäsmyllyllä, jolla olimme poikenneet vuosia sitten hiihtolenkillä. Alueella on vanha mylly ja muita vanhoja rakennuksia, kahvila (pitäjä oli vasta valmistelemassa huomenna alkavaa ruska-ajan aukioloa) ja pieni vesiputous Äkäslinkka. Opastettuja retkireittejä pitkin pääsee niin pitkälle kuin jaksaa kävellä.

20150825-_DSC8368 20150825-_DSC8372Osaako joku kertoa, mikä on vittan vääntöpaikka? Netti ei auta. Päättelimme, että vitta on sama kuin vitsa, jota perinteisesti väännetään.

20150825-_DSC8378 20150825-_DSC8382 20150825-_DSC8385

20150825-_DSC8393 20150825-_DSC8395

Lumivyöry kivikossa??

Aamu-usva hävisi auringon tieltä yhdeksän jälkeen, joten pakkasimme reppuihin osan kameravarustuksesta ja vähän eväitä. Keli näytti siltä, että pitkät hihat ja lahkeet saivat jäädä huoneeseen ja autoon luontokeskus Kellokkaan pihaan.20150823-_DSC8293
Kävelimme vehreän Varkaankurun läpi ja Kellostapulin ympäri kulkevan Seitakierroksen pienillä lisämausteilla. 20150823-_DSC8295 20150823-_DSC8300 20150823-_DSC8301 20150823-_DSC8302 20150823-_DSC8305 20150823-_DSC8308 20150823-_DSC831620150823-_DSC8317Ihmeteltyämme Keskisen laen ja Kellostapulin välistä kivikkoa kipusimme Kellostapulin matalammalle laelle syömään eväitä ja kuvaamaan Kesänki-tunturin Pirunkurua.20150823-_DSC8320 20150823-_DSC8323 20150823-_DSC8324Retken lopuksi herkuttelimme Kellokkaan takapihasuon antimilla ja tervehdimme valkoisia poroja. Söimme pari desiä hilloja kumpainenkin ja tulimme syödyiksi. Kuka käski mennä shortseissa suohon?20150823-_DSC8328 20150823-_DSC8329 20150823-_DSC8330

Pyhä-Häkin kankailla

Toriostosten ja lounaan jälkeen lähdimme eilen kauniin sään houkuttelemina iltapäiväretkelle Pyhä-Häkkiin. Kansallispuiston pääparkkipaikan sijaan ajoimme Poika-ahon torpalle ja kävelimme sieltä muutama vuosi sitten merkittyä, kansallispuiston ulkopuolella kulkevaa reittiä Tulijärven laavulle. Takaisin palasimme pidempää reittiä kansallispuiston kautta. Matkaa kertyi noin 12 km, aikaa meni aika keräily- ja kuvaustouhujen vuoksi jokunen tunti.

Viime vuonna noilta mäntykankailta olisi saanut varmaan rekkakuormallisen herkkutatteja, nyt niitä löytyi vain yksi. Sen seuraksi sienikoppaan kertyi pastakastikkeen verran kanttarelleja ja hieman ”pizzarouskuja” eli pienen pieniä kangasrouskuja. Suurta mustikkamäärää vajutimme vain piirakallisen verran. Puolukkaa ja karpaloakin näyttää tulevan mukavasti.20150815-_DSC8210 20150815-_DSC8217 20150815-_DSC8219 20150815-_DSC8220 20150815-_DSC8234Paluumatkalla sanoin, että haluaisin joskus nähdä kurkia suolla. Hetken päästä kuulimme töräyttelyä, jonka lähteeksi paljastui viereisen suon joutsen. Vaikuttava luontoelämys.20150815-_DSC8229 20150815-_DSC8231 20150815-_DSC8235Retken viimeiset kymmenet metrit kulkivat Poika-ahon torpan kesätyöläisten laitumen kautta. 20150815-_DSC8248 20150815-_DSC8249