Treeni-illan lihapullavuoka

Yksi kesäruokasuosikkimme, kreikkalainen kesäkurpitsa-perunauunivuoka, oli vielä tältä vuodelta tekemättä. Tätä(kin) ohjetta on helppo muuttaa raaka-ainetarjonnan mukaan. Meillä ei ollut paprikaa, joten laitoimme väriksi ja lisämauksi porkkanaa. Iltaruoan lihakomponentti, ylämaankarjan jauhiksesta pyöritellyt lihapullat, kypsyivät samassa vuoassa. (Idean saadessani en edes tajunnut olevani trendikäs – yhden valmistusastian ateria, vau.)

Lihapullat kasvisvuoassa

• 3 keskikokoista (hieman pienempää) kesäkurpitsaa
• 10 keskikokoista uutta perunaa (Siikliä)
• 2 isohkoa uutta sipulia varsineen
• 6 pientä uutta porkkana
• muutama tomaatti (2 normaaleja ja jokunen oranssi coctailtomaatti)
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 1/2 dl kiehuvaa vettä
• timjamia, rosmariinia, salviaa ja basilikaa
• 1/2 tl suolaa
• 500g (ylämaankarjan) jauhelihaa pyöriteltynä lihapulliksi

Pese ja pilko perunat ja porkkana. Halkaise ja paloittele kesäkurpitsat. Poista niistä tarvittaessa siemenet ennen paloittelua. Paloittel sipulit ja varret. Paloittele tomaatit. Laita kasvikset, yrtit, suola ja öljy uunivuokaan. Sekoita ja kaada kiehuva vesi päälle. Paista 200 asteessa noin 1 h. Sekoita ja asettele lihapullat vuoan päälle. Paista vielä noin 30 min.Olipas se hyvää!Armaksella oli taas agilitytreeneissä kivaa.

Illan molemmat treenituokiomme olivat onnistuneita ja hyvin opettavaisia. Ensimmäisessä teimme ensin kahdeksikkoa yhden esteen siiveikkeiden ympärillä ja sitten kahta peräkkäistä takaakiertoa niin, että ensin käytin ohjauksessa myös käsiä ja sitten en. Toisella kentälläolokerralla teimme ensimmäistä 8 estettä viikkoradasta. Hyvä treeni meille molemmille. Harjoituksen alussa Armas onnistui pelästyttämään valmentajan tulemalla putkesta (jonne oli syöksynyt omin luvin) ulos kolmijalkaisena… koska mitään vinkaisua ei ollut kuulunut, niin aavistelin, että otusta alkoi kutittaa niskasta. Se pelästytti meidät ensimmäisen kerran kuusiviikkoisena kulkemalla kummallisessa asennossa ja rapsuttamalla itseään kävellessään. Toiminta näyttää edelleen hyvin hämmentävältä…

Haikkuja haukkumassa

Viime viikolla oli taas  Pyyvin tilan ylämaankarjalihatilauksen aika. Meidän onneksemme sisäelimet eivät taida olla kauhean suosittuja, sillä onnistuimme saamaan molemmat munuaiset ja runsaasti maksaa. Armaksellekin tuli kuljetuksessa iso laatikollinen jauhelihaa ja pussillinen luita. 
Munuainen laitettiin samaan tapaan kuin vasikanmunuainen Ranskassa. Nyt siistimisen hoiti kotikokki lihakaupan myyjän sijaan, kastikkeessa oli mausteena Dijon-sinappia ja hapanmaitotuotteena 20 % smetanaa.

Eilen kävimme Armaksen ja hoitotyttö Keksin kanssa toisen kangasniemeläisen ylämaankarjatilan avoimien ovien päivässä. Pienikankaan liha-auto on ilonamme Jyväskylän torilla lauantaisin mutta tilalla emme olleet aikaisemmin käyneet. Komeiden karvalehmien ja -sonnien kuvaaminen jäi tällä kertaa väliin sillä taivaalta tihutti vettä ja meidän piti paimentaa isoista otuksista hämmentyneitä paimenia. Armaksesta lähti varsin miehekäs ääni kun se huomasi ensimmäisen haikun metsälaitumella ja Keksi säesti parhaansa mukaan. 
Paikalla oli myös mikkeliläisen Bistro Vileen grillivaunu, josta saimme hurjan hyvät lounaat.

Pottufrittataa ja tyrni-appelsiinikakkua

Aamupäivän lauantaipuuhien jälkeen autoilimme ulkoilemaan Leppävedelle. Lumen määrä ja rakenne vaihtelivat latujen komplementissa todella paljon. Syvimmillään lunta oli yli 30 cm ja paikoitellen kuluneen viikon kelit olivat muuntaneet alimmat kerrokset sekalaatuiseksi rakeiseksi mössöksi, jonka päälle satoi tänään jättihiutaleita. 
Ulkoilun jälkeen nautiskelimme eilisestä lihasatsista. Armas sai iltapäiväruoaksi rustoluun ja me keitimme sydämen. Sydäntä oli kaksi noin puolen kilon palasta ja niille näytti riittävän keittoajaksi 1 1/2 tuntia.

Sydämen seuraksi teimme pottumunakasta (melkein) Karin Franssonin kirjan Fågel, fisk & grönt ohjeella. Alkuperäisessä reseptissä oli 1 dl kermaviiliä ja 3/4 dl kuohukermaa, jotka korvasimme jääkaapista löytyneillä maitotuotteilla. Sydän on suuri herkkuni ja frittatastakin tuli oikein hyvää.

Potatisfrittata

• 9 keskikokoista (jauhoista) perunaa
• 2 pienen pientä sipulia
• 1/4 yksikyntisestä valkosipulista
• 6 munaa
• 1 1/2 dl täysmaitoa
• 1 rkl smetanaa
• noin 1 1/2 dl (ilmavasti mitattu) juustoraastetta (lehmä-vuohigoudaa)
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 dl tilliä (pakasteesta)

Pese perunat ja höyrytä ne melkein kypsiksi. Kuori ja raasta perunat. Raasta juusto. Kuori sipulit ja leikkaa ne puolirenkaiksi. Kuori ja paloittele valkosipuli. Paista sipuleita voissa kunnes ne pehmenevät hieman.

Vispaa kulhossa munien rakenne rikki. Lisää maitotuotteet. Lisää loput aineet. Kaada seos voideltuun isohkoon uunivuokaan. Paista 200 asteessa noin 35 min.
Jälkkäriksi virittelimme tuttua muffari/kakkuohjettamme laittamalla sekaan tyrnejä ja joululeivonnasta jääneitä hillottuja appelsiininkuoria. Kohmeiset tyrnit hidastivat hieman kypsymistä ja kakun pinta paistui aavistuksen turhan tummaksi mutta onneksi sisus oli mehevää. Appelsiini ja tyrni sopivat kivasti yhteen.

Tyrni-appelsiinikakku

• 2 munaa
• 1 1/2 dl auringonkukkaöljyä
• 1/2 dl turkkilaista jogurttia
• 1 1/2 dl täysmaitoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 4 dl ruokosokeria
• 2 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 200 g (kohmeisia) tyrnejä
• 5 lohkoa hillottua appelsiininkuorta (1 1/4 appelsiinista)
• 80 g mantelimassaa

Leikkaa appelsiininkuoret pieniksi paloiksi. Leikkaa mantelimassa ohuehkoiksi viipaleiksi. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.

Vispaa munat ja öljy. Lisää sokeri. Lisää maito, jogurtti, appelsiinikuoret ja keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja vanilja. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Laita 1/3 taikinasta kakkuvuokaan. Ripottele taikinan päälle puolet tyrneistä ja mantelimassaviipaleista. Tee toinen kerros samoin ja sen laita sen päälle loppu taikina. Paista 190 asteessa noin 1 h 10 min. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilän päälle. Koristele halutessasi tomusokeri-(cointreau-)vesikuorrutuksella.

Muuramenharjulla ja munuaispannun äärellä

Kävimme ennen vähäisenkin valon katoamista ulkoiluttamassa värikästä aussielaumaa Muuramenharjulla. Koko nelikko nautti lumisesta maasta ja juoksemisesta liukkaiden päivien jälkeen. ISO 6400:lla otettujen kuvien säätäminen on mahdottoman vaikeaa eikä värejä tahdo saada oikeiksi millään. Armaksen ja ihanien tyttöjen Hildan, Neven ja Rinin riemu onneksi välittyy vähän hassun värisistä kuvistakin.
Illalla saimme kotiinkuljetuksena tilaamamme ison satsin pitkätukkasonnin lihaa ja sisuskaluja Pyyvin tilalta. Armas riemastui sekä Marjon ja Arton näkemisestä että jauhelihalaatikosta ja luukassillisesta. Luita olikin niin suuri setti, että Armas antoi niistä osan lenkkiseuralaisilleen (ja sai parhaan ystävänsä Aijan iltakylään luupussin hakuun). Poitsulla oli siis varsin mahtava päivä. Armaksen ihmiset iloitsivat myös siitä, että jo jokunen aikaa sitten katkennut yläkulmuri irtosi aamun vetoleikissä. Uusi hammas oli jo ehtinyt kasvaa jonkin matkaa, joten oli hyvä, että vanha lähti pois tieltä. Maitohampaista on ilmeisesti jäljellä vai pieni pala toista yläkulmuria. Iso poika :).

Me herkuttelimme tuoreella munuaisella, joka valmistettiin hyväksi todettua ohjetta mukaillen. Kermatuotteena oli smetanaa, mausteena pari yrttijääkuutioita ja teelusikallinen Maillen perussinappia. Nälkäisenä en jaksanut kuvat valmista munuaista mutta hyvin hyvää se taas oli.

Armas 5 kk ja Lysti-serkku

Vesisateiden ja lämpöasteiden jälkeinen nollakeli liukasti kevyenliikenteenväylät ja kaupungin tasolla olevien metsien polut kauheaan kuntoon. Nastakengillä pysyy pystyssä sekä kävellen että juoksulenkeillä mutta pennun liukastumista ja tassujen rikkoontumista pitää varoa. Toivottavasti tiistaille ennustettu lumisade toteutuu. 
Tänään kävimme aamulla Haukanniemessä tapaamassa Jyväskylässä vieraillutta Armaksen supersöpöä serkkua Lystiä (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja) (3kk) ja Lystin ”isosiskoa” Lilyä.

Lisää söpöjä ja vauhdikkaita kuvia löytyy kuvasivulta.
Armas sai tänään 5kk-päivänsä kunniaksi reilun satsin raakaa jauhelihaa (ja ryöväsi jälkkäriksi hetki sitten uunista tulleita ja pakastusta odottavia broilerin sydämiä), meillä oli iltaruoaksi eilen Pienikankaan liha-autolta ostettua ylämaankarjasonnin munuaista, joka laitettiin samaan tapaan kuin vasikan munuainen Ranskassa.

Leikki-intoa ja lihapullapastaa

Aikasidonnaiset työt alkoivat joulutauon jälkeen ja alkuillasta olimme pentukurssin toiseksi viimeisessä tapaamisessa (viime viikolla aloittamamme maanantain valmennusryhmähän meillä jatkuu toistaiseksi). Pennut olivat huomattavasti hiljaisempia kuin viime viikolla ja mielestäni kehässä oli tänään oikein mukava tunnelma. Loppupuolella tuntia Armas oli sitä mieltä, että kyllä tässä nyt on jo istumista harjoiteltu ihan riittävästi, leikkisin paljon mieluummin Frida-terrierin kanssa. Leikkimisen kanssa piti kuitenkin odottaa kotiin asti; siellä Armas kuskasi heti peppuleijonan heitettäväksi. Kurssin jälkeen kävimme Ristikiven pururadalla tuulessa ja tuiskussa kävelemässä ja lumihepuloimassa ja vielä senkin jälkeen otuksella riitti kovasti intoa leikkimiseen. Leikkipyyntöä on kamalan vaikea vastustaa, varsinkin jos Armas hetken vastustamisen jälkeen tökkää kuonolla nenään (meidän nenutemppu)…
Ulkoilun jälkeen laitoimme lihapullapastaa: 500 g ylämaankarjasonnin jauhelihaa pyöriteltynä palloiksi ja kypsennettynä tomaattikastikkeessa jossa oli yksi isohko isohko (ei ihan näin suuri) kesäkurpitsa ilman siemeniä, tölkki hyvää tomaattimurskaa, neljännes 1-kyntisestä valkosipulista, 2 tl suolaan säilöttyjä kapriksia, loraus valkoviiniä ja hyppysellinen kuivattua timjamia. 

Lunta ja lihaisia luita

Pienikankaan liha-autolta löytyi pari viikkoa sitten ylämaankarjasonnin hyvin lihaisilta näyttäviä ribsejä, jotka laitoimme tänään iltaruoaksi lumiulkoilun jälkeen. Pääkokki vilkuili vinkiksi Jokihaan kokkauksia ja valmisti siistityt kylkiluut lopulta luimupupulan minimalistiseen tyyliin. Ribsien mausteina oli kuivattua timjamia, suolaa ja oliiviöljyä ja ne olivat uunissa 180 asteessa reilun tunnin. Ribsit käänsivät kylkeä 30 min ja 50 min kohdalla, jolloin niitä valeltiin vuokaan irronnella liemellä. Maukasta askarteluruokaa, joka voi seuraavalla kerralla olla uunissa hieman kauemmin.

Armas-poika tykkäsi ribsien siistimisjämistä hurjasti, kuten Pienikankaan koiranruokajauhelihastakin. Pentu syö vielä 4 kertaa päivässä; yleensä kolme kertaa noin desin Profinen lammas-pottu-nappulaa (joko liotettuna tai piimän kanssa) ja kerran jotain muuta. Kohta olisi varmaan aika siirtyä kolmeen ruokailuun. 
Iltapäivällä kävimme Leppävedellä kahlaamassa lumessa, jota oli kertynyt varsinkin aukkopaikkoihin aika paljon, koiran jalkojen verran.

Mainio kolmikko

Hienot syyskelit jatkuvat ja innostavat ulkoilemaan työpäivän jälkeen (toki ulkoilma houkuttelee sisällä ja erityisesti liitupölyssä vietetyn päivän jälkeen oli keli mikä tahansa). Kävimme alkuillasta juoksemassa Halssilan hiihtomaan teknisillä kivikkopoluilla ja laitoimme lenkin jälkeen ruoaksi eilen sulaamaan otetun pitkäkarvasonnin maksapalan. Suunnittelutiimi oli perinteisellä linjalla – maksa, sipuli ja kerma sopivat niin hyvin yhteen. Kapriksia emme olletkaan maksaruokaan ennen laittaneet, miksiköhän? 

Maksaa kapriskermassa

• 450 g ylämaankarjasonnin maksaa
• 1 iso sipuli
• 1 rkl vehnäjauhoja
• noin 1/2 dl valkoviiniä
• noin 1/2 dl kuohukermaa
• 1 rkl suolaan säilöttyjä pieniä kapriksia liotettuna
• muutama Malabar-pippuri (tai hieman mustapippuria)

Siisti ja kuutioi maksa melko isoiksi kuutioiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne puolirenkaiksi

Paista sipuleita voissa kunnes ne rentoutuvat hieman. Ota sipulit pois pannulta. Ruskista maksat voissa melko kuumalla pannulla. Paista niitä reilu 4 minuuttia välillä kuutioiden kylkeä kääntäen.Palauta sipulit pannulle. Lisää vehnäjauho. Sekoita ja lorauta sekaan viiniä. Lisää kerma ja liotetut kaprikset. Laita kansi päälle ja anna kypsyä 6-7 minuuttia matalalla keskilämmöllä (ja stressaa siitä, onko kypsyys sopiva…). Tavoitteena on, että maksa on sisältä kevyesti punertavaa ja sopivan pehmeää. Lisää pippurit ja maista, tarvitseeko kastike ripauksen suolaa.