Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille.

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

Ylläksen yllättävät kelit

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme taas keskitalven retkelle Ylläkselle. Ennen joulua alkanut flunssa köhityttää vielä reilun kolmen viikon jälkeenkin mutta ollaan kuitenkin päästy ulkoilemaan. Matkalla hieman kauhistutti, että löytyykö talvea lainkaan sillä Sieppijärvelle asti kaikki pihat ja sivutiet olivat luistinratana. Täälläkin vuodenvaihteen lämpimät kelit veivät kauniit lumikerrokset puista ja kadottivat pehmeät hanget mutta lunta on kuitenkin reilusti.

Pari ensimmäistä päivää pakkasta oli paljon ennustettua enemmän (sunnuntaina kylällä -24), eilen ja tänään on ollut nollassa ja jopa vähän lämpimän puolella. Tänään oli varsin erikoinen hiihtokeli: retkisuksien skineihin jäi usean sentin lumikerros, joka ei lähtenyt edes potkaisemalla pois. Ilman skinejä sukset luistivat kohtuullisesti ja pitivät riittävästi ylämäessä – ilman mitään voidetta siis! Hämmentävää.

Sunnuntaina käytiin Kellokkaalta lähtien Kellostapulilla. Ylhäällä oli varsin rapsakka hanki ja kova tuuli.

Maanantaina kiivettiin Kukastunturille. Pätkä sinne menevää lumikenkäreittiä näyttää olevan vahtiviettisen ukkometson reviirillä. Armas huusi pörhistelevälle linnulle karvat pystyssä, häntä tötteröllä ja närkästysilme päällä. Video jäi ottamatta kun piti yrittää suoriutua hangen kautta eteenpäin joutumatta hyökkäyksen kohteeksi.

Eilen ja tänään retkihiihdettiin kelkkaurilla Kuertunturin takana olevalta mökiltä lähtien.

Lumisempia kuvia samoilta paikoilta samoista tyypeistä löytyy kolmen vuoden takaiselta pakkasreissulta täältä ja täältä.

Elämänluukun lumipolulla

Kovin pakkanen katosi viimeiseksi lomapäiväksi mutta noin -15 varustettuna polut ja ladut avoimella umpeen puhaltavalla tuulella tuntui kylmemmältä kuin eilinen keli puurajan yläpuolella. Armas sai tuulen takia ulkoilla Elämänluukun lumisessa lähimetsässä Pomppa päällä vaikka se pakkasen puolesta olisi pärjännyt ilman takkia. Kahvilan joulusesonki loppui eilen, joten päiväkahville piti palata hotellille. Siellä sai iloksemme tuoretta pullaa.

Tämän reissun majoituksen etsimiseen meni tuntitolkulla aikaa meiltä molemmilta sillä koiran sallivia kelvollisia ja järjellisen hintaisia mökkejä on kovin vähän. Mökkivaraus pitäisi varsinkin sesonkiaikaan tehdä kovin aikaisin ja se on muuttuvien aikataulujen takia monesti vaikeaa. Hotellimajoituksesta emme alustavasti olleet kiinnostuneita kokkausmahdollisuuden puutteen takia. Kolme viikkoa ennen suunniteltua lähtöä löytämämme, joulukuussa avattu, kurssikeskuksesta hotelli-hostelliksi omistajavaihdoksen kautta muuttunut Kuerkievari osoittautui oikein kivaksi ja koiraystävälliseksi majoitukseksi. Omistajaperhe oli hurjan mukava, huone riittävän tilava koirankin kanssa majoittumiseen ja tunturiin pääsee suoraan pihasta. Aamupalalla oli tuoreita sämpylöitä ja päivällisellä hyvää kotiruokaa. Kiitämme mukavasta lomasta vaihtelevassa pirteässä pakkassäässä!

Armaksen Pompasta puheenollen… reilu vuosi sitten samoissa maisemissa retkeili tällainen toppatakkijurottaja:

Vihreä ja pinkki taivas

Väriloisto tulee kovan pakkasen kanssa samassa paketissa:Kävimme lumikenkäilemässä Kellokkaalta Varkaankuruun ja Kellostapulin selälle. Kellokkaalla oli -26 mutta puurajassa huomattavasti lauhempaa. 

Auto otti omaa lomaa…

Reissussa sattuu ja tapahtuu, osa n+1: automme halusi kahden edellisen tavoin testata, miltä tuntuu matkustaa hinausautolla lähimmälle merkkikorjaamolle hoitoon. Olimme toissa-aamuna lähdössä hiihtämään, mutta kärry vilkutteli valoja eikä ihantanutkaan. Polttoainejärjestelmän ohjainlaite siinä kuulemma oli hajalla, eipä sellaisen varmaan reilua puolta vuotta kauempaa pitäisi kestääkään?!

Tänään matkasimme aamupäiväulkoilun jälkeen Rovaniemelle vuokra-autolla hakemaan omaa ajokkia hoidosta. Auton toimittaminen takaisin ei näet kuulu korvattaviin asioihin, se pitää hoitaa itse. Kotona matkaa olisi noin 5 km, täällä reilu 2 h suuntaansa. Matkalla saimme ihmetellä pakkaspäivän lämpötilaeroja – Äkäslompolon puolen hissiaseman korkeudella oli -20,5, kylmimmillään muutamassa kohdassa -40. Hrrrr.

Aamupäivällä hotellin korkeudella mittari näytti -25 ja tarkenimme käydä Kuertunturilla ihastelemassa selkeähkön päivän värejä.

Kuertunturilla

Armaksen päiväkirjasta: ”Eilen olin melkein koko päivän autohäkissä. Kannatti jaksaa matkustaa, sillä täällä Ylläksellä on lunta ja pakkasta. Illalla ulkoilimme vain lyhyesti narussa kun oli paukkupäivä. En minä kaukaisia paukkuja pelkää, olenhan lenkkeillyt ampumaradan lähelläkin mutta ei silti kuulemma kannata olla pahimpaan aikaan ulkona.

Tänään kipusimme hotellilta lähtien Kuertunturille. Emäntä ja isäntä vähän kaipasivat lapin talvipäivän kauniita värejä mutta tänään oli tarjolla vain valkoista ja harmaata. Kivaa oli silti. Nyt voi sitten vaan pötköttää (ja ruinata emännän äidin tekemää taatelikakkua, tykkään siitä hurjasti.)Tässä pari iLuurin livekuvaa ylhäältä.

Onko pakko lähteä?

Jahas, huomenna pitää lähteä kauniista lumisista maisemista ja latujen keskeltä takaisin kohti kuraa ja jokapäiväistä imurointia, plääh. Jos vielä saa esittää joululahjatoiveita, niin toivoisin pikkupakkasia ja lunta kotiinkin. Tänään ihmiset kävivät hiihtämässä ja Armas ulkoili ja kaivoi lumeen kuoppia muutamaan otteeseen mökin lähistöllä. 

Koirapolulla

Tällä reissulla emme vielä mene Armaksen kanssa koiraladulle hiihtämään mutta kävimme testaamassa osan Velhon kodalta lähtevästä koirapolusta ja nauttimassa lumesta. Tulevia talvia varten toivoisin, että koiralatuja ja muita sallittuja ulkoilutuspaikkoja olisi nykyistä enemmän sekä hiihtokeskuksissa että kaupungeissa. Alpeillahan talvivaellusreittejä on monissa keskuksissa kilometritolkulla – saapa nähdä, tuleeko niitä joskus tännekin nykyistä enemmän Keski-Euroopasta tulevien matkailijoiden määrän kasvaessa.

Hiihtämässä kävimme tänäänkin koiratta, miehet aamulla ja minä ennen iltaruokaa valoladulla. Pari edellistä hiihtelyä tuntui käsivarsissa, joilla ei ole viime kuukausina paljon muuta tehty kuin pientä kotijumppaa ja Armaksen kantamista portaissa.