bavette – Luimupupu ja aussiepoika Armas

Kaikkia herkkuja ei saa kerralla. Nyrölän ja Laukaan vihannes- ja marjasatoja odotellessa olen ikävöinyt Zürichin alkukesän paikallisvihanneksia mutta toisaalta olemme pihviunien katselemisen sijaan syöneet ja pakastaneet sekä Pyyvin että Pienikankaan ylämaankarjasonnia.
Reilu viikko sitten torilta liha-autolta ostettu kuvepala (ranskalaisittain bavette) oli raakakypsynyt kasvattajan tiloissa viisi viikkoa, joten se oli tänään valmis menemään pannulla ruskistuksen jälkeen kymmeneksi minuutiksi 200-asteiseen uuniin. Ennen leikkaamista kuve lepäsi folion alla kymmenisen minuuttia. Kesän ensimmäinen sipulinippu kypsyi pannulla bavetten ruskistuksen jälkeen.

Ovathan sisä- ja ulkofilekin oikein laitettuina tosi hyviä, mutta tykkään vielä enemmän ranskisten pihvilihoista l’onglet, la hampe ja bavette niiden syvemmän maun ja hienon rakenteen takia.

Keljon kaukaisemman marketin pakastekaappi yllätti iloisesti. Pakastimet ovat täynnä toffee-suklaa-juustokakku-lakritsi-pullamaustejäätelöitä, mutta laadukkaan vaniljajätskin löytäminen täältä maakunnasta on ollut vaikeaa ja ajoittain mahdotonta. Auralainen Jymy-luomujäätelö saa korkeat pisteet sekä mausta, rakenteesta että sisällysluettelosta. Toivottavasti mustia purkkeja löytyy kaupasta jatkossakin… iso nam.

Ennen ruokaa iltakävelimme naapurikylän Bures-sur-Yvetten ”ison talon puistoon” Parc de la Grande Maison ja takaisin, katselimme taloja, kasveja ja pieniä kummallisuuksia.
Opiskelijat eivät asusta alueen kauneimmassa rakennuksessa. Luulenpa, että tuossa talossa ei ole yksiötä jokaiselle.
Ihmettelimme Yvette-joessa kelluvia patonginpätkiä ja muita leipäpaloja, mutta emme löytäneet sorsien ja piisamien päivällisen alkulähdettä.Puistossa oli arki-iltana rauhallista, viikonloppuisin se on suosittu eväsretki- ja leikkipaikka. Lammessa ei saisi kalastaa eikä kylpeä – pysäköintikieltoa rikkoessaan ranskikset laittavat hätävilkut päälle, mitäköhän pitää tehdä, jos pulahtaa tähän uimaan?

Läheisen tulva-altaan, bassin de retenuen, ympäri kulkeva täysin tasainen polku on alueen suosituin ulkoilureitti (vähän niinkuin paikallinen Jyväsjärven kierto ilman huitovia sauvarullaluistelijoita). Kierrosten välissä voi levähtää vaikka tällä tuplapenkillä.

Jatkoimme täkäläiseen lihanleikkuuseen tutustumista nauttimalla naudan alavatsasta, la bavette (d’aloyau), valmistetut pihvit, joita paistettiin noin 2 1/2 minuuttia kummaltakin puolelta (1300 W teholla). Toinen bavette, edellisen vierestä leikattu la bavette de flanchet, lienee lähinnä kotona trendikästä kuvepaistia vastaava pala. Bavetten liha on pitkäsyistä ja siinä on hyvä, kiinteä rakenne. Tykkäsimme tästäkin kovasti. Patonkimaan pihveistä (ja monesta muusta ranskalaisuudesta) löytyy mukava juttu Mon Accent -blogista.