Uunin täydeltä poksuvia punaisia palloja

Haluatko herkullisen, kirpeänmakean jälkkärin lisäksi jynssätä uunia lähes kaikilla mahdollisilla keinoilla saamatta sitä kuitenkaan puhtaaksi? Jos vastaat kyllä, niin tee karpaloclafoutis suuresta määrästä suoraan pakastimesta otettuja karpaloita. Punaiset pallerot poksuvat ympäri uunia reilusti ennen kuin pannari on kypsää. Syödessäkin kannattaa noudattaa varovaisuutta, yhdestä halkaistusta karpalosta tulee reilusti sotkua. Plääh, mutta on se hyvää.  Tekisimmeköhän tätä seuraavan kerran vasta sitten, kun pyrolyysiuuni on kuoriutunut kuplamuovista uuteen kyökkiin?

Herkkutattikanaa ja omppupannaria

Toinen Tampereelta lauantaina kotiutetuista ranskiskanoista ehti kahdessa päivässä lähes sulaksi jääkaapissa – parin tunnin pöydällä oleilun jälkeenkin sisälämpö oli nollassa. Hieman kohmeisen kanan paloittelu onnistui kuitenkin hyvin ja saimme sekä ruokaa että kanalientä tulevia kokkauksia varten. Herkkutattikanaa ei oltukaan ainakaan todistetusti ennen tehty.

Kanaa herkkutateilla

• 1 iso kana (2,1 kg)
• pari kourallista kuivattuja herkkutatteja
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 ohut varsisellerin varsi
• reilu loraus valkoviiniä
• 6 voatsiperifery-villipippuria
• 1 laakerinlehti
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 dl kuohukermaa
• basilikaa

Laita herkkutatit kulhoon ja kaada niiden päälle kiehuvaa vettä. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhdo ja paloittele selleri. Paloittele kana.

Ruskista kanan palat voin ja auringonkukkaöljyn seoksessa suuressa paistokasarissa. Nosta palat lautaselle ja pyyhi pannu puhtaaksi talouspaperilla. Laita sipulit pannulle ja paista niitä hetki. Kaada sienistä vesi pois ja lisää ne pannulle. Lisää kana, valkoviini, suola, selleri, pippurit ja laakerinlehti. Lisää vettä niin paljon, että kanat melkein peittyvät. Kypsennä kannen alla noin tunti eli kunnes kanat ovat kypsiä. Lisää lopuksi kerma ja basilika.

Clafoutiksen tai muun pannarin valmistaminen on parasta käyttöä hieman ikääntyneelle maidolle. Siinä valmistuu samalla jälkkäri ja seuraavan aamun aamiainen. Menneen kesän ja syksyn olemattoman metsävattu- ja tyrnisadon takia pitää keksiä pannareihin uusia täytteitä – omena ainakin näyttää sopivan mainiosti. Kypsensimme omppuviipaleita hieman uunissa etukäteen kypsymisen varmistamiseksi.

Omppuclafoutis

• 6 kotimaista pientä omenaa
• 1 rkl calvadosta
• 100 g ruokosokeria
• 3 munaa
• 125 g (ydin)spelttijauhoja
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 3 dl täysmaitoa

Viipaloi omenat ja laita ne voideltuun isohkoon piirakkavuokaan. Kypsennä omppuja 180 asteessa taikinan tekemisen ajan.

Vispaa munien rakenne rikki. Lisää sokeri, vanilja ja jauhot. Sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja calvados ja sekoita tasaiseksi.

Kaada pannariseos omenoiden  päälle. Paista 180 asteessa noin 35 min. Tomusokeroi jäähtynyt pannari.

Melkein bretagnelainen illallinen

Bretagnessa tai sen lähistöllä matkatessa kannattaa ainakin kerran nauttia lettuateria Crêperiessä. Yleensä tarjolla on suolaisia tattarilettuja (Galettes de Sarrasin) ties millä täytteellä ja makeita, yleensä venhäjauhoista tehtyjä lettuja (Crêpes). Ruokajuomaksi kannattaa valita kannullinen aah niin hyvää siideriä, oikeaa siideriä eikä mitään limuviiniä. Bretagne on kaukana, mutta Pariisiin matkaava pääsee lähes autenttiseen tunnelmaan 14 kaupunginosassa Montparnassen aseman (Gare Montparnasse) lähistön lukuisissa kreppiravintoloissa.

Harjoittelimme virallisen kreppiaterian syömistä veriletuilla ja karpalo-vattuclafoutis’lla. Edellisiin haimme ohjeen runkoa Kotiruoka-kirjasta, jälkimmäinen on toistettu marjoja vaihdellen ties kuinka monta kertaa. Luonnollista muokkausta kirjan lettuohjeeseen tuli sillä, että halusimme tyhjentää ohrajauhopussin ja unohdimme mausteet. Testilettu maistui niin hyvältä, että jätimme meiramin purkkiin ja pippurin myllyyn.

Verilätyt

• 5 dl (ylämaankarjasonnin) verta
• 5 dl vettä
• 1 iso sipuli
• 2,5 dl ohrajauhoja
• 1 dl ruisjauhoja
• 2 munaa
• 1/2 tl suolaa

Laita veri ja vesi kulhoon. Vispaa jauhot joukkoon ja anna niiden turvota noin tunti.

Kuori ja silppua sipuli ja kuullota se voissa pannulla. Lisää taikinaan sipulit, munat ja suola.

Paista letut pannulla voissa molemmin puolin (tai tee töitä tunti ja odota että lätyt paistuvat). Tarjoa kevyesti sokeroitujen puolukoiden ja viilennetyn Kungfu tytön kanssa.

Ensin suolaista, sitten makeaa. Tai oikeasti jälkkäri oli kyllä hieman hapankin… kuten karpaloista tehdessä näköjään edelliselläkin kerralla…

Happamasta makeaa

Vohvelirautamme on majaillut vuosia käyttämättömänä uunin alatilassa eikä sitä näköjään kaivettu sieltä eilenkään vaikka länsinaapurissa vietettiin Vohvelipäivää, ei-kirkollista versiota Marian ilmestyspäivästä. Alkuperäisestä päivästään 25.3 sunnuntaille siirretyn Marie bebådelsedagin toinen nimi, Vårfrudagen on vääntynyt Våffeldageniksi, jota vietetään alkavan kevään ja vohveleiden juhlana. Mikäpäs siinä, kevään tuloa ja valon lisääntymistä voi hyvin juhlistaa tuolla ruotsalaisten kansallisherkulla, joita on tarjolla hiihtomajoissa, rinnekahviloissa ja hotellien aamupaloilla (taikinakulhon ja raudan kera). Vohvelipäivään liittyvästä lisäinfosta kiinnostuneet voivat klikata itsensä Nordiska museetin sivulle.

Yritimme hieman korjata eilistä virhettä kadottamalla ikääntyneen maidon jämät tyrnipannariin. Laitoin jauhoiksi testimielessä spelttiä, joka tekikin pannarista mukavan viljaisan ja täyteläisen makuisen. Jauhot olivat Saltå Kvarnin ”sihdattuja” spelttijauhoja, joiden koostumus muistuttaa tavisvehnäjauhoja. Täysjyväspelttiä ei varmaankaan kannata laittaa koko jauhomäärää. Tyrni muuttuu kypsennettäessä paljon makeammaksi, joten se on oiva aines moniin leivonnaisiin ja jälkiruokiin, pannarin lisäksi esimerkiksi muffinssit ja kiisseli ovat tosi hyviä.

Tyrniclafoutis

• 3-4 dl tyrnejä (vuoan pohja lähes peittoon)
• 100 g ruokosokeria
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 3 munaa
• 125 g (hienohkoja) spelttijauhoja
• 3 dl täysmaitoa

Vispaa munien rakenne rikki. Lisää sokeri, vanilja ja jauhot. Sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi.

Levitä tyrnit voideltuun isoon piirakkavuokaan. Kaada pannariseos marjojen päälle. Paista 180 asteessa 35-45 min (jäiset marjat vaativat pidemmän ajan). Tomusokeroi jäähtynyt pannari.

Turskaa tomaatissa ja vattua pannarissa

Marras-tammikuu on turskanystävän lempiaikaa. Viime vuodesta lähtien olemme kypsentäneet lipeäkalan (joka kyllä taitaa yleensä olla turskan sijaan sukulaiskala koljaa) uunissa perinteisen ”pussi kattilassa” -kypsennyksen sijaan. Kypsän kalan rakenne on uunituksen jälkeen mielestäni parempi ja sotkua tulee vähemmän. Kala huuhtaistaan, laitetaan öljyttyyn uunivuokaan, ripotellaan hieman suolaa päälle ja kypsennetään 175 asteessa 30 min. Kypsennyksen jälkeen olen yleensä irrottanut lihat nahasta ja ruodoista ja laittanut ne tarjoilulautaselle kylmän kastikkeen kera tai kasarissa tehdyn tomaattikastikkeen joukkoon kuten tänään.

Turskaketta tomaatti-kesäkurpitsakastikkeessa

• 1 paketti lipeäkalaa (n. 1 kg) uunissa kypsennettynä ja lihat irrotettuna
• 1 punasipuli
• 1 sipuli
• 2 kynttä valkosipulia
• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• pieni pätkä punaista mietoa chiliä
• 2 tl suolaan säilöttyjä pieniä kapriksia
• 1 tlk säilyketomaatteja
• 1/2-1 dl valkoviiniä
• 1/4 tl suolaa
• timjamia, korianteria

Kuori sipulit ja leikkaa ne puolirenkaiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Halkaise kesäkurpitsat ja poista niistä siemenet. Viipaloi puolikkaat. Halkaise chili ja poista siemenet. Leikkaa tomaatit muutamaan palaan.

Paista sipuleita, valkosipulia, kesäkurpitsoita ja chiliä oliiviöljyssä kunnes ne alkavat hieman pehmetä. Lisää viini ja anna sen kiehahtaa. Lisää tomaatit liemineen, kaprikset ja timjamit. Anna soosin hautua kalan paistumisen ajan. Lisää korianteri.

Lisää kalapalat tomaattisoosiin ja tarjoa tuoreen leivän, riisin tai pastan kanssa.

Turskan ”tuoksun” vaihtaa mielellään johonkin muuhun. Vattupannarin valmistus on tähän toimitukseen kätevä tapa. Hyvääkin se oli. Ja viikon vanha maidonjämä katosi viemärin sijaan jalostettuna hymyileviin suihin.

Vattuclafoutis

• 5 dl (pakaste)metsävattuja
• 100 g vaniljoitua ruokosokeria (tai ruokosokeria ja 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa)
• 3 munaa
• 125 g vehnäjauhoja
• 3 dl täysmaitoa

Vispaa munien rakenne rikki. Lisää sokeri, vanilja ja jauhot. Sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi.

Levitä vatut voideltuun vuokaan (iso piirakkavuoka sopii hyvin). Kaada pannariseos marjojen päälle. Paista 180 asteessa 35-40 min. Tomusokeroi jäähtynyt pannari.

Kelin parannuttua käväisimme iltakävelyn yhteydessä tunnelmallisella Toivolan Vanhalla Pihalla. Reppuun päätyi lähilammasta ja -hunajaa ennestään tutuilta tuottajilta. Lumityöt, ei niitä nyt viikonloppuna kannata tehdä…

Tyrnipannari ja kahvitutkielma

Tyrnejä jäljellä pakastimessa ja resepti hakusessa? Suosittelemme kokeilemaan ranskalaista pannaria (clafoutis) tai muffinsseja, molemmista tuli heti ensikokeilemalla namia. Pannarissa oli kolmisen desiä marjoja, taikina saman kuin aikaisemminkin. Nyt on tyrnit(kin) syöty.
Jatkoin uudella makrolasilla leikkimistä tekemällä kahvitutkielman, iloksi ison veden taakse ja muillekin.  Pavut ovat Drop Coffeen burundilaista pestyä Bourbonia Nembaa ja espresso Johan&Nyströmin Tobias Palmin Barista Cup -kisakahvia La Cima nano lot. Tarkkasilmäinen huomaa, että makrokuvauksessa pitäisi parhaan tuloksen saamiseksi käyttää jalustaa VR:lläkin sillä tarkennuspisteen heilahtaminen vähänkin muuttaa kuvaa suuresti. Ei tänne sisälle kuitenkaan oikein mahdu sitä pystyttämään.

Pehmeää purtavaa

Toivon, että kaikki viisaus ei katoa viisaudenhampaiden myötä. Kolme ensimmäistä menetin jo opiskeluvuosina, kiitos YTHS:n hampaanpoistoinnokkuuden, viimeinen jäi eiliselle hammaslääkärikäynnille kun kerroin sen vaivanneen ajoittain. Puudutus, kuvaus, naps ja pois, pahin vaihe oli, ei tosin täysin yllättäen, vasta kun olin jo noussut penkistä kuuntelemaan hoito-ohjeita. Värin kadottua naamalta jouduin uudestaan pötkölleen ja sain kotiinpyöräilykiellon vaikka olo parani aika pikaisesti. No, nyt on varmaankin kelien puolesta vuoden helpoin viikonloppu olla sporttikiellossa, joka tietenkin yleensä harmittaa yhtä paljon kuin kehoitus syödä pari päivää vain pehmeää ruokaa. Sain vuorokaudessa tarpeekseni viilirahkabanaanipuurojätskiPaula-vanukas-ruokavaliosta, tänään illalla oli jo ihan pakko vähentää rajoitteita.

Tyhjennettävästä pakastimesta löytyi rasia viinimarjoja, jotka sopivat superhienosti ranskalaisten pannariin. Innolla odotan, kuinka hyvää tämä claufoutis on aamulla kun edelliset, ensimmäisenä päivänä ”hieman” happamat versiotkin mehevöityivät yön aikana makeammiksi.

Viinimarjaclafoutis

• 5 dl viinimarjoja (mustia ja punaisia sekaisin)
• 100 g ruokosokeria
• 3 munaa
• 125 g vehnäjauhoja
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 2 1/2 dl kevytmaitoa ja 1/2 dl kermaa (tai 3 dl täysmaitoa)

Vispaa munien rakenne rikki. Lisää sokeri, vanilja ja jauhot. Sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi.Levitä (jäiset) marjat voideltuun vuokaan (meillä oli iso piirakkavuoka). Kaada pannariseos luumujen päälle. Paista 180 asteessa 35-40 min. Tomusokeroi pannari hieman jäähtyneenä. Totea taas kerran, että tomusokeroitu leivonnainen on ihan mahdoton kuvata, varsinkin salamalla mutta että on se hyvää.

Mitähän sitä taas tuli kokattua…

Maisteltuamme olimme päättäneet vielä odottaa ja antaa pakkasöiden tehdä makeutustyönsä, suon happamille herkkupalleroille karpaloille siis. Pakkasten myötä tuli tänä vuonna myös lumi ja punaiset kuulat taisivat kadota hangen alle. Ei ollut ensimmäinen syksy kun meille kävi näin, eikä varmasti viimeinenkään. Varmistaaksemme edes muutaman kirpeysherkuttelun ostimme torilta kaksi lootaa, joista toinen päätyi pakastimeen odottamaan piirakan ja muffinssien leivontaa. Puolesta litrasta karpaloita ja aamupalalta jääneistä mansikoista syntyi suomalaisclafoutis alkusyksyn luumupannarin ohjeella (marjoja ei tosin marinoitu Kirschissä). Pannarin paistaminen kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun karpalot hyppivät ympäri uunia tai mielellään vähän sitä ennen.

Hyvää, kauhean kirpeää ja terveellistä… pitäisiköhän seuraavalla kerralla käyttää vain niitä manssuja? 
Alppihiihdon maailmancup alkoi tänään Söldenissä. Täällä lumi ei vielä riitä mäenlaskuun, joten huomenna voisi ulkoiluttaa nastatöppösiä suksien sijaan.