Lähiparsan vaikutusalueella Zürichissä vietetyn viime kevään jälkeen minusta tuli (entistäkin pahempi) parsanirso. Kun kerran pääsee kokemaan sen, miltä tuntuu kuoria, napsauttaa ja syödä ihan tuoretta (lähi Migrosista, maan toisesta valtaketjukaupasta ostettua) parsaa, niin muutaman päivän matkustaneet ja kaupassa seisseet maistuvat kitkeriltä. Tuoreesta parsasta tihkuu kuoriessa nestettä, varsi napsahtaa taittamalla poikki ”oikeasta kohdasta” ja valkoinen parsa maistuu herkän makealle, ei yhtään kitkerälle. (Luulen kyllä, että edelleen parsanhimo voittaa lopulta nirsouden kotioloissa jos kevätretkeä parsamaahan ei ole tiedossa…)20130519-_DSC0317

Täällä valkoista ja valko-violettia parsaa näkee kaupoissa ja toreilla huomattavasti vihreää enemmän. Ravintoloissa vaaleat parsat ovat yleensä alkuruoka, joko hollandaisesoosin tai muun klassisen lisukkeen kanssa, vihreitä käytetään koristeina, muiden vihannesten kanssa kala- ja liha-annoksissa ja keitoissa.

Torin lähivihanneskauppiaalla oli tänään parsoja kahdessa laatikossa, ohuiden kilohinta oli 4,90€ ja pulleampien 8,90€. Jonossa odottaessa katselin erään rouvan reilun kilon painoista parsapussia ja mietin, kuinka kauhean kauan ties kuinka monen kymmenen ohuen tangon huolellinen kuoriminen kestää…useita tunteja? Huh, minun kärsivällisyydelleni kahdeksan puhdistettavaa ja kuorittavaa pötkylää on riittävä määrä. Höyrytimme parsat ja laitoimme ne alkupalaksi belgialaiseen tapaan. Reseptistä poiketen sekotimme munavoihin silputtua rucolaa, sillä torilla ei näkynyt lehtipersiljaa. Persilja sopii lisäkkeeseen kyllä paremmin, mutta hyvää rucolaversiokin oli.


Olimme torilla vähän ennen kymmentä ja niin oli muutama muukin. Liha-, italialaistuote-, juusto-, vihannes- ja leipomojonossa meni aikaa noin puolitoista tuntia. Pari viikkoa olimme ihastelleet lihakauppiaan tiskillä vasikanmunuaisia. Nyt sellainen oli ihan pakko ostaa. Lihakauppiaan nopean ja taitavan puhdistusoperaation jälkeen munuainen oli litteä mutta se vetäytyi paistettaessa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Vetäytymisestä johtuen kokonaisena paistettavasta munuaisesta ruskistetaan kuumalla pannulla ensin puhdistettu alapuoli.

Vasikanmunuainen

  • 1 vasikanmunuainen
  • 1 aillet (vauvavalkosipuli) tai pari kynttä valkosipulia
  • 2 uutta sipulia varsineen
  • 1 oksa rosmariinia
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1/2 dl crème fraîchea

Käy lihakaupassa. Pilko sipulit.

Paista munuaista puhdistetulta puolelta voissa melko kuumalla pannulla noin 3 min. Käännä munuainen ja paista sitä 2-3 min. Tässä vaiheessa munuainen lähtee hakemaan takaisin alkuperistä muotoaan ja reunat irtoavat pannusta. Laita rosmariini munuaisen muodostamaan kuppiin. Lisää sipulit pannulle. Käännä munuainen. Lisää suola.

Kaada viini pannulle ja anna sen kiehahtaa. Laske lämpöä ja anna munuaisen muhia kannen alla noin 5 min. Valele munuaista liemellä muhimisen aikana. Lisää crème fraîche. Anna muhia kannen alla 5-10 min.



Kaikkea ei muuten voi saada… Tämän päivän pyörälenkki oli kuraisuudeltaan marraskuun tasoa ja kahden seuraavan päivän sääennuste on noin 13 astetta ja vettä…

10 vastausta artikkeliin “Parsanirso

  1. Minä toivon pientä parsalähetystä reilun sadan kilometrin päässä olevalta pellolta.. Olen parina viime kesänä saanut tuttujen kautta nipun kotimaista parsaa suoraan pellosta nostettuna. Toivottavasti tämä kesä ei ole poikkeus!

      1. Sinne heinäkuulle se taitaa osua.. Täytyy sanoa etten muista missä kuussa viime vuonna parsat sain. Kesää kuitenkin!

        1. Parin kuukauden ero taitaa satokaudessa yleensä olla Keski-Eurooppaan verrattuna.
          Olisi se oma parsamaa hieno juttu. Ei vaan taida parvekkeella ihan onnistua…

  2. Täällä etelän parsamailla vihreät, ihanan tuoreet parsat (ja usein aika kapoisetkin) näyttäisivät olevan valkoisia suositumpia. Ainakin niitä on enemmän, ja ne myydään yleensä nippuhintaan – jännä, miten erilainen tämäkin juttu on siellä pohjoisessa!
    Nuo munuaiset ovat alkaneet houkutella minuakin, eikä vähiten näiden herkullisten kuviesi vuoksi 🙂

    1. Enpä ollut tiennytkään, että etelässä vihreä parsa on suositumpaa. Iso kiitos infosta :). Suurin osa torimyyjistä myy parsat nipuissa, muutamalla on tuolla lailla irtona laatikoissa.
      Saksassa taitavat syödä enemmän valkoista, Sveitsissä näkyi tasapuolisesti molempia.
      Minä tykkään kyllä kovasti sekä vihreämmän makuisesta vihreästä 😉 että pehmeämmän makuisesta valkoisesta.

      Kannattaa testata munuaista. Vasikkaahan ei Suomessa juuri kaupassa näe missään muodossa, joten täällä on hyvä tilaisuus maistella sitäkin.

  3. joo siis ei voita mikään aivan tuoretta parsaa!! ja sitä meillä täällä suomessa harvemmin löytyy ruokakaupasta, kauppahalleista voi kotimaista joskus ollakin. ja jos olisi vain mahdollisuus niin viljelisin sitä itse mutta se ei kerrostalossa oikein onnistu siinä määrässä kuin sille olis tarve, yhdestä parsatuposta tulee vain kiukkuiseksi..:(

    1. Niinpä. Parvekeviljelyssä taitaa olla järkevä tyytyä yrtteihin. Lasitetuillla partseilla voi toki viljellä vähän laajemmin, tomaatteja ja muuta enemmän suojaa kaipaavaa.

  4. Parsarakkauden (ja -nirsouden) jaan, mununaiset sen sijaan… 😀 Ei vaineskaan, pitäisi uskaltaa tilata joku kerta ravintolassa, itse en uskaltaisi yrittääkään kokata.

    1. Rohkeasti vaan hyvässä paikassa maistamaan ;)!
      Jos tykkäät maksasta, niin uskon, että munuaisetkin maistuvat.

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s