Tilasin viikko sitten netitse uudet vapaan sauvat kun vanhojen remmit eivät enää pysyneet kiinni. Yli 20 vuotta vanhoihin sauvoihin on hankala löytää uusia kahvoja ja remmi-kahvayhdistelmä maksaa lähelle saman kuin sopivasta tarjouksesta ostetut sauvat. Entisenä kisailijana en varmaan kahdeksankymppisenäkään suostu hiihtämään kuin riittävän jäykillä täyshiilikuitusauvoilla, joten parin vuoden takaiset kisasauvat nämäkin ovat. Sommilla ei kannattane kauhean syvään umpihankeen tunturissa mennä ja hihnojen säätäminen sopivaksi oli jonkinasteinen projekti. Hyvä näillä oli hiihtää vaikka keli olikin viime päivien vesi- ja räntäsateiden takia karmea.

Katsoin taas huvikseni kotimaisia sauvojen ja suksien suositeltuja pituuksia, joista ovat mieltymykseni poikkeavat useilla senteillä kaikissa välineissä – tykkään suositusta pidemmistä suksista tasapainoisemman liu’un takia ja huomattavasti suositusta lyhyemmistä sauvoista. Liian pitkä sauva jumittaa hartiat, hiihtoasento jää pystyksi ja ylävartalon käyttäminen on vaikeaa. Norjalaiset kisailijat ovat perinteisesti hiihtäneet suomalaisia keskimäärin lyhemmillä sauvoilla, sikäläinen suositus kokoiselleni näyttää olevan suunnilleen omien sauvojeni mittainen. Olen 162 cm, sauvat 130 cm ja 140 cm.

Olemme yrittäneet tyhjentää ruokavarastoja reilun viikon päästä alkavan keittiöremontin ja kevään työreissun takia. Yksi purkki tuli taas tyhjäksi kun teimme couscousin jämistä, kirsikkatomaateista, pakastemintusta ja -korianterista ja etikkakapriksista lisäkkeen pihville. Kaprikset olivat kauniita, joten niitä piti fotota.20150118-_DSC6224 20150118-_DSC6225 20150118-_DSC6226Krooninen koirakuumeeni on taas vaihteeksi aktiivisessa vaiheessa. Nyt meillä olisi otukselle enemmän tilaakin, joten ”miksi ei” -perusteluja on yksi vähemmän. Haluan koiran. Mutta minkä? Aussie? Bordercollie? Suomenlapinkoira?

8 vastausta artikkeliin “Sauvoja ja hauvoja

  1. Tuo on vakava kuume tuo koirakuume! Vaatii joko antibioottikuurin tai koiranpennun :D! Te olette varmaan miettineet mikä rotu kestää teidän vauhdissa mukana kesät talvet :), Kun meille valittiin rotua, kuulosti koirien luonteiden määritelmät ihan sanahelinältä, mutta jälkeenpäin valkeni että aika merkittäviä pointteja ne on. Vahtivietti (=haukkuu kaikki ohikulkijat), itsepäisyys/kouluttamisen helppous ym. Meidän lagotoilta onneksi puuttuu metsästysvietti eikä ne lähde metsässä saaliin perään, niin jotkut yksilöt tekee – eli rodun sisälläkin voi olla merkittäviä eroja arjen kannalta.

    Kannattaa jututtaa kasvattajia ja koiraperheitä, niin saa paljon tietoa. Koiranomistajathan kyllä jaksaa puhua koiristaan 😀 :D.

    1. Luulen, että tähän ei auta kuin pentu :). Rotukysymys on kyllä haastava. Paimenkoirat kiinnostavat eniten, mutta ainakin osa aussieiden ja bordereiden kasvattajista taitaa ”vaatia”, että koirien kanssa harrastetaan viralllisesti jotain. Teidän, että jaksamme touhuta ja ulkoilla otuksen kanssa mutta en tiedä, sovinko esim. agilityradalle, ennemmin metsäpolulle.

  2. Uskoisin sun sopivan agilityradalle oikein hyvin, jos vaan kiinnostaa. Urheilutaustasta on apua, mutta kirmaa siellä sellasiakin joilla ei ole mitään urheilutaustaa. Voit kokeilla mun koiran kanssa. Se tekee ihan kenen kanssa vaan ja osaa esteet.

    BC:n tai aussien ostaminen täyspäiseltä kasvattajalta voi olla vaikeeta ilman harrastusajatuksia. Tottahan se on, ettei ne välttämättä ole mukavia kämppiksiä ja seuralaisia ilman säännöllistä aivojumppaa.

    Yleensä auspai on terävämpi ja vahtivampi kuin bc. Nykyiset kotimaiset bc:t tuntuu tappavan talossa ja puutarhassa, syövän skeittaavat lapset ja kaikki vieraat koirat. Kaverin kolmesta aussiesta vahtii vain yksi ja se on varsin hillittyä. Kaverille olis tulossa pentuja 🙂 Tykkään emästä. Se on tosi kiva ja järkevä koira. Toisella kaverilla on edellisestä pentueesta narttu ja sekin on tosi kiva ja sosiaalinen tapaus. Kasvattaja asuu täällä.

  3. En neuvo koiran hankinnassa, mutta muutama sana kasvattajan valintaan, kunhan ensin olet päättänyt rodun. Luottamus! Sinun pitää voida luottaa kasvattajaan ja hänen sinuun. Sinun pitää vielä vuosienkin kuluttua voida tarvittaessa kysyä kasvattajalta neuvoa ja kasvattajan pitää voida luottaa siihen, että juuri sinun perheesi on se paras huolehtimaan koirasta yhtenä perheenjäsenenä, rodusta riippuen 10-15 vuotta. Parhaissa tapauksissa koiran kasvattajasta ja pennunostajasta on tullut elinikäisiä ystäviä.

    Mistä tunnet sen hyvän kasvattajan:
    Hänellä on esittää sinulle pentueen emän lisäksi tarvittaessa myös pentueen isä ja hän osaa kertoa, miksi hän on päätynyt teettämään pennut juuri näillä koirilla. Mikä niissä on hyvää, missä parantamisen varaa ja miten ne täydentävät toisiaan. Hyvä kasvattaja ottaa sinut ”kolmannen asteen kuulusteluun” arvioidakseen kelvollisuutesi pennun omistajaksi. Tunnen kasvattajia, jotka ovat kieltäytyneet myymästä pentua jollekin ja ohjanneet jonkin toisen rodun pariin. Siihen on aina ollut todellinen syy, eikä sitä pidä ottaa loukkauksena, vaan todellisena sitoutumisena kasvatustyöhön. Kasvattaja ei voi vaatia, mutta hän toivoo, että pennun kanssa myös harrastettaisiin virallisesti jotain tai käytäisiin kerran tai pari näyttelyssä. Siitä kasvattaja saa meriittinsä, ei siitä että pennut vain katoavat jonnekin. Pitkän linjan kasvattajilla on paljon tietoa rodusta, mutta ei tarvitse karttaa ensimmäisenkään pentueensa kasvattajaa, jos hänellä on Kennelliiton voimassa oleva kasvattajasitoumus. Asiallisella kasvattajalla on myös kennelnimi jo ensimmäisestä pentueesta lähtien. Kennelliiton sivuilta löytyy tiedot kaikkien kennelnimen haltijoiden kaikista pentueista.

    1. Iso kiitos, niin sinulle kuin muillekin koiraihmisille neuvoista ja ohjeista. Olen asioita kaivaessa ja miettiessä huomannutkin tuon hyvän kasvattajan löytämisen tärkeyden. Olisi tietysti helpompaa, jos tuntisi jonkun, tai edes kasvattajan ystävän. Sisäpiireihin pääseminen on aina hieman haastavaa niin työ-, blogi- kuin lemmikkimaailmassakin.

  4. Mulla on ollut tapana laittaa pari ajatusta, jotka toivottavasti saavat vielä harkitsemaan.

    Oletteko valmiit luopumaan siitä ajankäytöstä, joka teillä nyt on? Tuleeko koirasta käytännössä jomman kumman hoidettava töiden yms. vuoksi? Mitkä asiat ovat olleet tähän asti teille todella tärkeitä, reissut jne. Sitten koiran näkökulmasta, onko sille riittävästi tilaa, aikaa, taloutta jne.

    Itsellä on ollut Suomenlapinkoira -narttu nyt kohta seitsemän vuotta. Tellu on ollut ensinnäkin terve, ei ole sairastanut tähän asti oikeastaan ollenkaan. Rotu sopii näihin keleihin, mitä täällä meillä on. LUonne on itsepäisyydestä huolimatta lempeä, joskin utelias. Paimenviettiä löytyy edelleen. Turkki on superhelppo hoitaa. En ole pessyt vielä tähän päivään mennessä kahta kertaa enempää (nekin silloin kun oli sotkenut ittensä könyämällä selällään jossain ravassa 🙂 ). Ruokana ollut valikoitu tuote, joka on sopinut koiran vatsalle erinomaisesti. Karvaa lähtee tietysti aina vähän, pari kertaa vuodessa massiivisesti.

    Koira vaatii sitoutumista ensihetkestä lähtien ja se viimeinen hetki voi olla vaikkapa 15v päässä. Osaatteko ajatella, mitä haluatte kenties tehdä viiden vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä tai viidentoistavuoden päästä. Jos perheessä on koira, se vaikuttaa asiohin aina jollain tavalla. Ei se välttämättä asioita estä, mutta kuitenkin.

    1. Kiitos Taneli. Onhan noita asioita mietitty, mietitty ja mietittty – ajan ja tilan riittävvyyttä, mahdollisia hyviä hoitopaikkoja koiralle, …
      Suomenlapinkoira on rotuharkintalistassa hyvin korkealla, tunnemme yhden lähistöllä asuvan kasvattajankin.

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s