Vaihdetaan pöly vihreyteen

Viikonlopun odotettu ohjelma koiran kanssa ulkoilujen lisäksi oli maantiepyöräilyn mukulakivikevätklassikko 100. Ronde van Vlaanderen. Kisaa, alkukevään vihreyttä ja kukkivia magnolioita katsoessa tuli ikävä tutuille paikoille. Alkaisipa täälläkin jo vihertää ja loppuisipa tuo karmea kevätpöly jo.

Rondessa ennakkosuosikeista Fabian Cancellaralla ja Tom Boonenilla oli mahdollisuus voittaa kisa ensimmäisenä kuskina neljännen kerran. Nopein oli kuitenkin hyvässä kevätkunnossa oleva Peter Sagan ennen pettyneeltä näyttänyttä Cancellaraa. 
Me kävimme ennen kisaa ulkoilemassa Metsoreitillä Majajärven ja Ampujien majan välillä. Ampumaradalta kuului sopiva määrä pauketta Armakselle äänikoulutukseksi. Vähän se ensimmäisestä paukusta käänsi päätään, sitten se keskittyi kantamaan keppejä, haistelemaan sulavia latupohjan penkkoja ja välillä ruinaamaan eväinä olleita (M&M:n irtomyynnin) kalkkunapötköjä tarjoamalla osaamiaan temppuja. Namihimon voimalla harjoittelimme lenkin aikana liikkeestä istumisia ja maahanmenoja. 

Pääsiäispäivän pyöräilyt ja puput

Tänään poljettiin ensimmäinen kevään kahdesta suuresta mukulakiviklassikosta, Belgiassa ajettava 264.2km pitkä Ronde van Vlaanderen.  Vaikka suurimmat suosikit, Fabian Cancellara ja Tom Boonen olivat sairastuvalla, niin kilpailua oli mukava seurata ja muistella omia mukulakivilenkkejä. Selinejä kaipasin tietenkin selostamoon mutta ei saksalaisen Eurosportin kommentaattorissakaan ollut valittamista – viime kauden jälkeen eläköitynyt Jens Voigt on kommentoimassa ainakin vielä ensi viikolla ajettavassa Paris-Roubaix -kisassa. Voisin kyllä lähettää Jensielle terveisiä, että minua ei haittaisi, jos puhuisi hieman hitaammin.

Kisassa Norjan ja Team Katushan Alexander Kristoff  ja hollantilainen Niki Terpstra Etixx – Quick-Step -tallista karkasivat kärkiporukasta kolmisenkymmentä kilometriä ennen maalia ja jaksoivat polkea Oure Kwaremontin ja Paterbergin viimeiselläkin kerralla niin reippaasti, ettei muu joukko saanut heitä kiinni. Hyvässä kevätkunnossa oleva norjalainen kirimies Kristoff voitti kisan aika helpon näköisesti.

Kisasta tuli lähetystä ties kuinka monta tuntia, joten lähdimme viileälle lenkille normaalia aikaisemmin. Parin tunnilla pyöräilyllä poljimme ensin Limmat-joen vartta Dietikoniin ja sieltä joen toista puolta Kloster Fahrille. Nunnaluostarin pihapiirissä on viinimyymälän ja ravintolan lisäksi monenlaisia kotieläimiä. Sieltä löytyivät myös päivän puput. Limmatin molemmilla puolilla kulkee tähän maahan poikkeuksellisen pitkä suunnilleen tasainen ulkoilureitti, joka ovat tasamaasta pitävien juoksijoiden, pyöräilijöiden ja koiranulkoiluttajien ahkerassa käytössä. Joella näkee usein monenlaisia lintuja, erikoisuutena hieman poikkeavassa ympäristössä majailevia merimetsoja.

Kirnupiimäpuro, Isänvuori ja Päävuori

Elämä pyörii polkupyörän lisäksi latureiden ympärillä. Kyllä niitä varmaan kymmenkunta oli mukana, muttei isointa omppuani lataavaa. Miksi ihmeessä eri vekottimiin ei saa virtaa samalla laturilla, kysyn vaan? Löysimme onneksi Belgiasta lähdettäessä ilman isompia kiemuroita kympin konvertterin, jonka avulla vähän vanhempi laturi ruokkii tätäkin komppuutteria.

Eilen nautiskelimme nelisen tuntia kaunista ilmaa ja belgialaisia pikkuteitä polkemalla Ronden sinistä reittiä pienillä omilla mausteilla viritettynä. Kuten neljä vuotta sitten samoilla teillä polkiessa totesimme taas, että kyllä ne Paterberg (20%) ja Koppenberg(19%,) ovat aidosti kamalia mäkiä. Ja hienoja. Vaikea sanoa, kumpi on vaativampi. Paterbergin lähtömutka pysäyttää vauhdin (vaikka ei pysähtyisikään ottamaan kyltistä kuvaa) ja nousu jyrkkenee koko ajan. Koppenberg on melkein tuplamittainen ja jyrkkiä pätkiä on kaksi.

Sinisestä reitistä poiketen kipusimme tänä vuonna Rondessa ensimmäistä kertaa olleen Kalkhovebergin (18%) ja hauskannimisen Karnemelkbeekstraatin (Kirnupiimäpurontien).

Taaienberg

Taaienberg

Kruisberg

Kruisberg

Kruisberg

Oude Kwaremont

Paterberg

Koppenberg

Koppenberg

Retken loppupuolella löysimme Etikhoven kylästä hyvän leipomon perinneherkkuineen. Juttelimme leipomon rouvan kanssa tovin ja päädyimme maistelemaan perinneherkkuja, riisitorttua (Rijsttaart) ja EU:n PGI-merkin vuonna 2006 saanutta mantelista maitoleivonnaista Mattentaartia. Nams, mums. Testiin menevät kunhan kotiudumme.

Tällä kertaa emme ehtineet Ronde-keskukseen sisälle mutta pyörähdimme illalla katsomassa voittajien mukulakivirivistöä.

Muutaman reissun kokemuksella selvisimme Pariisin kierrosta (ensimmäistä kertaa) pummeitta lähes sujuvassa liikenteessä, löysimme pienen ”talomme” Pariisin kyljestä ja vietimme mukavan illan paikallisystävien luona.

Mukulakivien mestari

Kävimme ennen Ronde van Vlaanderenin reilut neljä tuntia kestänyttä lähetystä kameran ja pyörien kanssa kaupunkijärvikierroksella katsomassa, miltä muuttolintutilanne näyttää. Tourujoen suulla ja Palokkajärvellä oli jo sulaa, mutta mitään kovin eksoottisia otuksia ei näkynyt. Joutsenista ilahdun aina, samoin onnistuneista kuvista. 

Tänään teimme alkuruoaksi Cuisine et Vins de Francen viime keväistä ohjetta virittäen keväisen vihreät herne-omppusoselasilliset matcha-kermavaahdolla. Sekä hernesosetta että kermaa jäi huomisellekin eli tästä annoksesta riittää alkuruoaksi kolmelle tai neljälle.

Olisin voinut syödä tätä isommankin kulhollisen, vaikka pääruoaksi… Pitää kokeilla kesällä ohjeen mukaan tuoreista herneistä, joita kypsennetään hetki ennen soseutusta.

Gaspacho de petits pois et chantilly au thé matcha

• 400 g (2 pussia) pakasteherneitä
• 1 1/2 Granny Smith omppua
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• hieman raastettua, tuoretta inkivääriä
• 6 pienen pientä Voatsiperifery-villipippuria
• 1 dl kuohukermaa ja noin 1/2 matchaa

Sulata herneet. Kuori ja pilko omput. Hienonna pippurit morttelissa. Soseuta herneet, omput, öljy, sitruunamehu ja inkivääri sauvasekottimella. Lisää pippuri. Laita sosetta laseihin.

Vaahdota kerma ja lisää matcha. Laita kermavaahtoa hernesoseen pinnalle. Mitenkäs siinä Rondessa kävi? Hieno ja viihdyttävä kilpailu, joka huipentui suosikkimme Fabian Cancellaran ja kolmen belgialaisen loppukiriin. Fäbu voitti ja pääsi kuudenneksi ajajaksi kolmesti Ronden voittaneiden listalle. Nykyajajista toinen kolmen voiton kuski on Tom Boonen, joka ei ollut tänään ihan parhaimmillaan ja jäi seitsemänneksi. On se rankka kisa, 259,1 km, 6 h 15 min, 17 toinen toistaan jyrkempää nousua ja 6 mukulakivitiepätkää (joiden lisäksi osa nousuistakin on mukulakiveä).

 

Mandelmassaa, hanhea ja mukulakivikilpailu

Haaparanta on tavarataivas vaikka jättäisi sinikeltaisessa laatikossa kiertelyn väliin. Eilen ennen kotimatkan jälkimmäistä puolikasta piipahdimme Naturkompanietin ja Haglöfsin outleteissa täydentämässä ulkoiluvarustevarastoa ja ruokaostoksilla ICA Maxissa.

Olen sen verran monta kertaa kehunut länsinaapurin ja tanskalaisten mantelimassoja, että piti ottaa kuva entisestään laajentuneesta mandelmassa-marsipan-kakunkoristehyllystä. Keskimmäisellä hyllyllä on neljää erilaista mantelimassaa, useamman kokoisessa paketissa (200 g – 1 kg). Suosikkini on tällä hetkellä Odensen Lyx, jossa on 60 % mantelia. Mantelimassaa voi käyttää laskiaispullien täytteen ja mazariinien lisäksi piirakkapohjiin, raparperipiirakkaan, täytepulliin, stolleniin ja moneen muuhun leivonnaiseen.Osasta ostoksia tein uusinnan mustikkamazariinipiirakasta, jonka jälkeen uunissa muhi kaksi Hauhalan hanhenkoipea. Koiven rasvakerrokseen tehtiin viiltoja, joihin tungettiin valkosipulia, pakastesalviaa ja rosmariinia. Kevyesti suolatut koivet olivat ensin 200 asteessa noin 20 min, jonka jälkeen rasvaa oli irronnut vuoan pohjalle niin paljon, että päätimme välttää uunin pesun ja peitimme vuoan foliolla ja laskimme lämpöä 150 asteeseen. Reilun tunnin peiton alla kypsymisen jälkeen poistimme irronneen rasvan ja laitoimme koivet uuniin vielä noin 20 minuutiksi.

Kevään maantiepyöräilyn klassikkokausi jatkui huikean jännittävällä Paris-Roubaix-kilpailulla. Ranskan mukulakiviklassikko eroaa viikko sitten ajetusta belgialaisesta sisaruksestaan Ronde van Vlaanderenista siinä, että mukulakiviosuuksien vaikeus tulee ylämäkien sijaan kiviteiden järjettömästä epätasaisuudesta. Klassikkoparin on onnistunut samana vuonna vuonna voittamaan vain 10 ajajaa, joista 8 on belgialaista ja 2 sveitsiläistä. Kahdesti tuplan on voittanut viime vuoden ykkönen, nyt loukkaantuneena oleva Tom Boonen ja tämän vuoden kisassa hienon vastuksen Sep Vanmarckelta saanut, vasta Roubaixin velodromilla kisan ratkaissut Fabian Cancellara. Huh, kyllä jännitti.

Lunta kengässä ja tassussa

Oväder, mäenlaskun muttei lumikenkäilyn suhteen. Kovalla tuulella ja huonolla näkyvyydellä tunturikoivikossa mönkiminen on hiihtämistä järkevämpi vaihtoehto, varsinkin jos kaikki hissit eivät pyöri. Ulkoilutimme itseämme ja koirapoikia melkein neljä tuntia lähes uhrimäki Paddukselle (osoittautui, että kahdesta mäestä hieman kaukaisempi olisi ollut oikea) menomatkan syvässä lumessa ja takaisin pääosin pitävämpää uraa pitkin. Retken lopussa osa osallistujista kaipasi espressoja, yksi etsi yhä isompia ja isompia keppejä heitettäväksi.

Hei Zappa ja Sotis, piiiiitkästä aikaa!

Zappa

Jompikumpi meistä oli onnistunut joko kameraa pakatessa tai ensimmäistä kuvaa hanskat kädessä ottaessa kääntämään kameran asetuksia niin, että se otti raakakuvien sijaan jpg-kuvia. Sai niistäkin näköjään ihan kelvollisia, tärkeintä eläinkuvissa on riittävän lyhyt valotusaika 1/2000-1/1000 s riippuen toiminnan vauhdista. Lisää fotoja kuvasivulla.

Sotis

Ulkoilun ja myöhäisen lounaan jälkeen herkuttelimme jännittävällä Ronde van Vlaanderenilla. Surkean epäonninen Tom Boonen kaatui jo alkumatkasta, toinen suosikkimme Fabian Cancellara ratkaisi kisan viimeisessä Paterbergin mukulakivinousussa pari kymppiä ennen maalia. Schön!

Klassikoita

… ovatko ne sukua ratsukoille, joista varoitetaan liikennemerkillä Peurungan lähistöllä? Olen monesti ohiajaessamme huokaissut, että onneksi olemme menossa hiihtämään/pyöräilemään/sienestämään emmekä ratsastamaan niin ei tarvitse pelätä koita…

Suosikkipaahtajani Costas on taas rostannut ylimahtavan kaffen. Hachira N2, L12, 1700-2000m korkeudessa kasvanut, etiopialainen Yirgacheffe, joka on käsitelty samaan tapaan kuin vuosien 2006-2008 Aricha ja Beloya. Mustikkaa, jasmiinia, seljaa, toffeeta… namia. Tästä tulisi varmaan taas sellainen mansikkakermakakkumaitokahvi.

Kaksi seuraavaa sunnuntaita ovat pyöräilynystävän kauden kohokohtia. Tällä viikolla ajetaan Belgian mukulakiviklassikko, Ronde van Vlaanderen. Vaikka kisa ei enää olekaan 324 km pitkä kuten ensimmäisenä vuonnaan 1913, niin se vaatii ajajilta sekä kovaa kuntoa että teknistä taitavuutta. Ronden kotikaupungissa, Oudenaardessa, on hieno Ronde-keskus, jossa mekin virittäydyimme tunnelmaan kolme vuotta sitten kesällä ennen reitillä polkemista. Muurille poljimme aamupalasuklaan voimin pari vuotta sitten.

Sunnuntaita odotellessa voi kerrata nousut ja mukulakivipätkät ja katsella alueen karttaa. Toivottavasti eilen Gent – Wevelgemissä kaatuessaan polvensa satuttanut klassikkokuski Tom Boonen toipuu ajokuntoon sunnuntaihin mennessä.

Ensi viikolla vuorossa on sitten Pohjoisen Helvetti, hirmuinen Aarenbergin metsä…

Fäbu parka, kotimäkiä ja hiirulaisia

Retkisuunnittelun tärkeä apuväline, telkkarin nettikamerakierros näytti, että tälle päivälle suunniteltu maisema-autoilu olisi ollut hölmö retki, mäkiä kun on vaikea katsoa pilvien läpi. Isompien mäkien ollessa ujoja Züri-kotimäet näyttivät kivoja keväisiä puoliaan meille ja vieraanamme olevalle työkaverillemme.

Aamupäivällä junailimme Uetilibergille ja kävelimme harjanteen poluilla kevään etenemistä seuraten.Iltapäivän kohokohdasta, Ronde van Vlaanderenista, jäi paha mieli kun suosikkimme ja kisan toinen ennakkosuosikki Fabian Cancellara kaatui ruokahuoltoalueella ja mursi solisluunsa. Fäbu parka, toivomme nopeaa paranemista. Kisan voitti toinen ennakkosuosikeista, huimassa kevätkunnossa oleva Tom Boonen. Isosti onnea Tompalle!

Auringonlaskun seuraaminen Zürichbergin rinteiltä sai hienon lisän mustarastaiden ja muiden lintujen laulukonsertista sekä pusikossa rapistelleista suloisista hiiristä. 

Toivottavasti tämä komea kisu ei mennyt hiirulaisillalliselle…

Voi, jonkun pupu oli jäänyt elukkatarhan ratikkapysäkille. Toivottavasti pupu löytää kotiinsa.